Lappalaiskoirien rotumestaruus tokon osalta ratkottiin tänä lauantaina Kajaanin pallohallissa. Me lähdettiin sinne toivoen viimeistä ykköstulosta. Ilahduttava määrä lappalaiskoiria olikin osallistunut päivälle, ihan huippu juttu! Rovan kanssa edellisen kokeen jälkeen ollaan treenattu paljon siirtymiä ja hiljaista työskentelyä. Hieman jännitti, sillä edellisen kokeen jälkeen sitä on prosessoinut ihan uudella tavalla Rovan käyttäytymistä ja reagoimista tiettyihin asioihin.
Mutta olipa suoritus! Rova oli ennen koetta häkissä odottamassa. Otin ennen paikkamakuun alkua hieman lämppäämään. Sama ennen oman vuoron alkua. Sain Rovan tosi hyvään mielentilaan ja se ihan silmät kiiluen oli valmis töihin.
Paikalla makaaminen
Tosi hieno! Hieman tarkkaili kun vieressä oleva koira rauhallisesti käveli omistajansa luokse. Toisella puolella oli myös koiranäyttely samaan aikaan. 10
Seuraaminen
Hitto miten hieno! Nyt sain itse hyvin tehtyä käännökset, jolloin Rovakin pystyi parempaan suoritukseen. Vain yksi haukahdus täyskäännöksen aikana. 10
Maahanmeno
Tosi hieno! 10
Luoksetulo
Supernopea luoksetulo ja hyvä perusasento. 10
Noutoesineen pitäminen
Hieman mälvää. 9
Kauko-käskyt
Kaikki meni siihen asti hyvin, kunnes minun piti jättää koira. En sanonut jostain syystä odottaa-käskyä, toki myös näissä tilanteissa Rova on ilman käskyäkin jäänyt paikoilleen. Nyt tuli mukanani maasta. Tehtiin uusiksi, hienosti. 0
Hyppy
10
Kokonaisvaikutelma
Tuomari harmitteli nollausta, muutenhan se oli täydellinen. 10
Koira oli aivan totaalisen hiljaa välit! Meidän parin viikon treenit ja ennen koetta lämppäämiset tuottivat tulosta. Rova oli todella hienolla asenteella. Tulos oli 178/200p, TK1 ja sijoitus 3/8. Lappalaiskoirien keskinäisessä sijoituttiin 2/8. Meidän treenikaveri voitti rotumestaruuden, eli todella onnistunut päivä.
Tämä syksy me panostetaan rally-tokon VOI-liikkeiden opiskeluun ja siinä ohessa kertaillaan AVO-liikkeitä. Johan on ollut meillä vuosi! Kuudella kokeella rally-tokossa RTK2 ja nyt kolmella ykkösellä TK1. Rova.
PS. Ollaan muuten nykyään myös instagramissa @lappibeana
Toinen alokasluokan startti Elimäellä hiekkakentällä viime lauantaina. Tuomarina Susanna Berghäll.
Paikalla makaaminen
Hieman levoton, laskee päänsä maahan n. 40 sekunnin jälkeen. Ei ääntele. Tuplakäsky istumiseen. 8
Seuraaminen
Hyvä, tarkka seuraaminen. Rytmivaihdokset oli todella tarkat! Hieman käännöksissä piti ääntä. Liikkeen jälkeen haukkuu tauotta seuraavan liikkeen aloituspaikalle asti. 8
Maahanmeno
Ennen liikettä vaikea tulla perusasentoon, haukkuu. Hieno, onnistunut liike. Hieman ääntelyä ekan askeleen jälkeen. Haukkuu siirtymisen seuraavan liikkeen aloituspaikalle. 9
Luoksetulo
Supernopea luoksetulo ja hyvä perusasento. Haukkua jälleen siirtymässä. 10
Noutoesineen pitäminen
Hieman löysä pito. 9
Hyppy
Hyppy oli kokonaan metallinen väriltään ja aiemmin sellaisella ole hypätty. Minusta tuntuu, että Rova ei osannut täysin hahmottaa etäisyyttä ja tippuu riman päälle. Tulee perusasentoon. Liikkeen jälkeen otettiin uudestaan ja koiralle ei jäänyt mitään mielenpäälle. 6
Kokonaisvaikutelma
Haukkumisesta paljon miinusta. 5
1-palkinto 163/200p ja sijoitus 5/10
Rova oli todella kuumana jo ennen omaa vuoroa ja koko ajan pyytämässä minulta huomiota ja tekemistä. Se oli levottomampi kuin edellisellä kerralla, mikä näkyi meidän suorituksessa. Tuomarin sanoja lainaten huutoykköstulo. No se oli ykköstulos silti, vaikka vähän ruma sellainen.
Pari päivää kisojen jälkeen ohjatuissa treeneissä paneuduttiin sitten tähän haukkumisongelmaan. Mietittiin syitä ja lopputulema oli se, että olin ottanut hieman liikaa palkattomuustreeniä. Myös sekin, että treeneissä palkkaisin rauhallisista siirtymistä jatkossa enemmän. Ohjatuissa se alkoi tehota, en palkannut liikkeistä yhtään kuin sosiaalisesti, mutta siirtymistä aina välillä palkka. Rauhoitti tosi paljon koiraa ja silti kaikki liikkeet tehtiin hyvällä työskentelymotivaatiolla.
Se onkin meidän seuraavan viikon teema, tehdä erilaisia kisamaisia treenejä ja palkkailla erityisesti siirtymistä. Myös paikallamakaamiseen ja kapulan pitämiseen tehotreeni.
Rovan ensimmäinen tokokoe on takanapäin ja olipahan debyytti! Vuosaaren Koirakerho ry:n järjesti Roihuvuoren kirsikkapuiston kupeessa olevalla hiekkakentällä meidän "kotikisat", kun 10min ajomatkan päässä asuttiin. Vähän pelkäilin, että sadetta saataisiin niskaamme, mutta onneksi luonto oli armollinen tänään ja päivä meni upeassa syyssäässä.
Saattoi ohjaajaa hieman aluksi jännittää ensimmäinen kisa, mutta ihan hyvin sain ajatukset koottua kavereiden neuvojen avulla. Tänään toimi tosi hyvin se, että Rova sai tulla mukaan ilmottautumiseen, sen jälkeen pienen pissalenkin jälkeen autoon odottamaan. Ennen paikkamakuuta ensimmäisen ryhmän aikana odottamaan omaa vuoroaan kehän lähettyville. Palkan jälkeen autoon ja sen jälkeen otin sen vasta sitten, kun edellinen oli menossa kehään yksilöliikkeitä tekemään. Toimi todella hyvin, Rova oli hienosti fokusoimassa minuun koko ajan!
Luoksepäästävyydessä ei ongelmia, Rova antoi nätisti kopeloida, yksi innostushaukku sieltä taisi tulla.
Paikalla makaaminen ryhmässä 1min
Ei ongelmia. Hienosti kontakti pysyi minussa, ei häirinnyt vaikka viereinen belgi hieman ryömi eteenpäin ja oli hieman levoton. Maahanmeno ja istuminen ensimmäisellä käskyllä. Arvosana 10.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä
Huomasin heti kehäänmenon jälkeen, että Rovalla oli hieman intoa päästä loppupalkalle. Missään vaiheessa se ei ollut sinkoamassa sinne, mutta katse hakuili. Liikkeelle lähtö oli hyvä, joskin Rovan sijainti hieman takana, eikä aivan kiinni minussa. Hienosti maahan, mutta kun palasin koiran viereen nousi heti. Arvosana 9.
Noutoesineen pito
Hieman hankaluuksia sivulle tulemisen kanssa siirtymän jälkeen. Pidossa ei ongelmia, mutta luovutuksen jälkeen pää kääntyy heti loppupalkalle. Arvosana 10.
Estehyppy
Kaikki meni tosi hienosti, hyvä vauhti! Arvosana 10.
Seuraaminen
Hieman hermostunutta ja kun edettiin lähemmäs loppupalkkaa (mikä ei ollut lähellä kehää, mutta Rova tiesi missä), kontakti alkoi tippumaan ja jouduin hieman soveltamaan enemmän. Oli myös hienoja kohtia, mutta paljon keskivertoa huonompaa seuraamista mitä yleensä Rovalta näkee. Arvosana 8.
Luoksetulo
Hieno! Hyvä vauhti. Arvosana 10.
Kauko-ohjaus
Ei ihmeellisempää. Arvosana 10.
Kokonaisvaikutelma
Arvosana 9.
1-palkinto 190/200p ja KP. Sijoitus tänään 3/13.
Tuomarina Harri Laisi. Tuomari kehui paljon koiran suorittamista, ihaili ulkoista habitusta. Veikattiin kerran myös lapinporokoiraksi. Eikä siinä mitään, onhan se tiedossa kuinka veikeen näkönen tyyppi hän on! Seuraavana vuorossa lappalaiskoirien rotumestaruudet Kajaanissa vajaan kuukauden päästä.
Lahku kävi viikko sitten luustokuvissa ja kuvista ilmeni seuraavaa: lonkat A/A, kyynäreet 0/0 ja selkä LTV1. Sellainen rivi, että uskaltaa kyllä jatkaa agilityn harrastamista. Ihan parasta! Myöhemmin sitten silmät ja polvetkin.
Rovan kanssa lauantaina olisi edessä ensimmäinen tokokoe. Vielä ei jännitä, mutta eiköhän sekin sieltä vielä tule. Maanantaina oli tietysti viikon ohjatus tokotreenit, jossa tehtiin kisatreeni, palkaten kerran välissä. Meille isommaksi pulmaksi koko treeneissä osottautui haukkuminen, mutta syykin löytyi onneksi.
Varsinkin treenien/kisojen alussa älä nosta ääntä liian korkeaksi tai lyö käsiä yhteen. Meillä on muutenkin kehukäskyt ihan selvät, mutta tiedän jos vähänkin hermostun, voi suusta päästä vaikka mitä. Tästä Rova nostaa automaattisesti kierrokset niin ylös, että haukkuminen on jatkuvaa. Rovalla oli ilman näitäkin tosi hyvä vire ja teki tosi tarkasti hommia. Tehtiin kapulan pitämistä lukuunottamatta kaikki liikkeet ja ihan kympin arvoisesti se meni!
Vielä muutaman päivän päästä perusasioita (note to myself: palkkaa siirtymissä/liikkeen alussa kun palkkaat) ja sen jälkeen odottamaan lauantaita! Jee!
Maanantai on pyhitetty tokotreeneille. Meillä on ollut todella onnistunut kesäkausi, että ihan sydän pakahtuu onnesta. Ollaan saatu hyvä koutsi, lappalaiskoiran ajatusmaailmaa ymmärtävä, joka on pistänyt mutkin ihan kunnolla miettimään asioita. Ollaan saatu taas kiinni siitä mihin jäätiin aikoinaan VOI- ja EVL-liikkeiden osalta, kootaan hyvää saumatonta yhteistyötä, luodaan kisakestävyyttä. No, ennenkaikkea pidetään vain tosi kivaa!
Meidän tämän iltapäivän treeni oli hyvin ajankohtainen, kun katsottiin häiriönsietokykyä. Ensin otettiin ihan luoksepäästävyys niin, että muut koirat ovat suhteellisen lähellä. Ei ongelmia.
Meidän kouluttaja seuraavaksi liikkuroi suorituspaikalle siirtymiä, jossa oli mahdollisesti kartio/muu merkki ja jossa seuraamiseen lähdössä oli suhteellisen lähellä meidän sivulla/takana. Ei ongelmia. Hyvin katsekontakti pysyi vaikka liikkuroijan kädet liikkui meidän edessä. Tämän jälkeen siirrytiin ihan houkutuksen tapaiseen ympyrään, jossa ruokaa ja leluja. Tehtiin pieni seuraaminen, nopeaa palkkaamista. Keskellä vielä kaukot, ei ongelmia.
Otettiin ryhmäläisten kanssa siirtymiä peräperään, saatiin olla keskellä, meni oikein näpäkästi. Tykkäsin Rovan tekemisestä tänään, kun se niin innolla meni ja haki kontaktia jatkuvasti. Otettiin paikkamakuu, jossa nyt normaalista poiketen palkkasin kahdesti. Sen jälkeen 30sek paikalla, ei ihmeellistä.
Otettiin vielä kaksi lähetystä ruudulle kahden hypyn välistä. Menin ekalla näyttämään targetin paikan, vihjesana ennen perusasentoon pyytämistä. Tosi hieno ryntäys ruutuun molemmilla kertaa, kouluttaja heittää lelupalkan. Ihan supermakee! Ja jaksoi koko treenien ajan olla kuulolla ja iloinen tekevä itsensä!
Meidän tokoura sitten alkaa kahden viikon kuluttua vihdoin ja viimein! Ollaanhan sitä odotettu, mutta toisaalta rallytoko on vienyt vuoden alusta sen verran aikaa, että nyt vasta päästään tätä asiaa toteuttamaan.
Useampi viikko takaperin osallistuttiin Rovan kanssa Kangasalalla järjestettäviin rally-tokokilpailuihin, toiveissa viimeinen hyväksytty AVO-tulos. Sieltähän se tosiaan tuli, hieman kompuroiden (henkisesti) ja kipeällä jalalla (omistajalla), mutta me tehtiin se! Pisteitä tuli 86p, harmillisesti -10 tuli väärin suoritetusta kyltistä, kun en halunnut pysähtyä ensimmäiselle kyltille ennen juoksuun lähtemistä. Opetellessa rataa yritin painoittaa itselle sitä niin paljon, että muistaisin hetkeksi pysähtyä, mutta toisin kävi. Rova teki kivasti töitä, hieman kontakti rakoili omaan mieleen liikaa, mutta saatiin suoritettua kaikki hyvin.
Kisan jälkeen nautiskellaan tuloksesta, vaikka ilme ei anna olettaa sitä. Rova oli sitä mieltä, että turhuutta tämmöinen eläinrääkkäys.
Me pidetään pieni tauko nyt rally-tokosta, poislukien kotona tehtävistä harjoitteista, sillä tavoitteena on saada talveksi treenipaikka seuralta. Meillä on lisäksi nyt hyvä draivi tokon osalta ja tarkoituksena hyödyntää se ja alkaa katsomaan jo uran korkkaamista tänä syksynä. Ajatuksena on ainakin rotumestaruudet syksymmällä Kajaanissa.
Viikkotreenit on sujunut tosi mallikkaasti. Ollaan saatu tosi toimivia vinkkejä treeneihin kahdelta eri kouluttajalta, jotka voisin listat omaksi muistiksi seuraavaksi.
- Ruutu hyvällä mallilla. Treenaa pysähdystä ja sitä, ettei koiran jalat liiku yhtään käskyn jälkeen (ota kosketusalustalla). Pidä treenit lyhyinä, iloiset pari toistoa, enää ei koira saa varastaa lähdössä. Palkka aina jalkojen eteen. Muuta omaa ja koiran sijottumista, eri pituuksilla, superpalkka.
- Hyppy (ALO). 4/5 kerroista treenaa fiilistä, heitä pallo ennen kuin koira on tullut sivulle (koira jatkaa siis itsesi taakse). Tällä pyritään pitämään vauhti hyvänä. Tämä toimii myös luoksetulossa.
Saimme paikan Lappalaiskoirat ry:n järjestämästä luonnetestiviikonlopusta Haminassa. Tuomarina olivat Tapio Knuutinen ja Paula Immonen.
Testin tulos oli aikalailla juuri sellainen, mitä Rovalta odotin. Luoksepäästävyydessä se oli oma itsensä, mentiin morjestamaan ihminen häntä heiluen, mutta se siitä sen jälkeen. Se puolusti minua ja itseään paljonkin, palautui kaikesta aina hyvin. Pimeässä huoneessa sillä hieman kesti aikaa ja osittain saatettuna se alkoi työstää ja etsimään minua.
Testin videoivat rotuyhdistyksen kuvaajat täysin, joten odotan innolla kun vain video saadaan käsiteltyä!
Keskiviikkona matkattiin töiden jälkeen rally-tokokisoihin Porvooseen korkkaamaan AVO-luokka. Tuomarina Tiia Hämäläinen, PORSK-hallilla. Rovan kanssa oltiin kertailtu muutama viikko ylemmän luokan liikkeitä ja mietin, että turhaan tässä jarruttelee, vaan suoraan kisoihin. Ekalta varasijalta kisoihin, ei huono!
Eikä ne kisat huonot olleetkaan! Otin Rovan viisi koiraa ennen sisälle odottamaan ja sain sen mielentilan tosi hyvin viriteltyä tappiin. Kehäänmenossa sain muistutella itselleni, että muista ottaa koira pois narusta, kuin myös laittaa se suorituksen jälkeen kiinni. No, ei ongelmia tämän kanssa. Mutta olipahan rata! Tykkäsin tosi paljon sen menevyydestä, varsinkin pujottelu juosten oli kiva haaste! Rova oli ihan muutamaa kohtaa lukuunottamatta radasta täysin töissä, -3p tuli kun vauhdinmuutos juoksemisesta normaaliksi hieman valui koiralla pitkäksi. Toinen -3p tuli kun uusin eteentulon.
Rova odottamassa lopputuloksia / Me sijotuttiin!
Lopputuloksena siis 96p ja 3.sija!! Kaikki sijoittuneet saivat saman verran pisteitä, joten järjestys ratkottiin ajan mukaan. Kolmoseksi sijoittuminen ei meitä haitannut, tultiin hakemaan juuri se mitä haluttiinkin, eli onnistunut rata! Siihen päälle vielä koiran hieno tekeminen, kyllä muuten leveällä hymyllä poistuttiin kisoista. Paras kettumies!
Viikonloppuna suunta oli Keski-Suomeen perheen luokse, jossa myös päästiin starttaamaan meidän toinen AVO-rata. Edessä oli rally-tokon Keski-Suomen piirimestaruuskilpailut. Keliksi oli luvattu sadetta, mutta meitä hellittiin puolipilvisellä kelillä. Kenttä oli nurmipohjainen, joka on ainakin meille ollut oma haasteensa.
Rova oli hieman levoton ennen omaa vuoroa, mutta kehänauhojen sisäpuolella ei ollut mitään ongelmia! Meille harmittava -10p tuli kun 9 kyltiltä suoritettiin väärin, koska Rovalla hieman käännös kesti. Haukkumista hieman ja yksi vino eteentulo, mutta olipahan hieno rata! Tuloksena siis 85p!
Heinäkuu aloitettiin sujuvasti toko-treeneillä, nyt vuorossa oli ketjuttaminen. Otettiin ekana paikallamakaaminen 1min, ei mitään ongelma. Sen jälkeen piti valita kolme (mielellään vahvalla pohjalla olevaa) liikettä, mitä käytettäisiin tässä. Valitsin seuraamisesta maahanmeno-luoksetulo-seuraaminen. Nämä tehtiin kahdesti, ensin tehtiin palkaten jokaisen liikkeen jälkeen ja halutessaan siirtymissä.
Siirtymiset meni tosi nätisti! Meillä on tässä-käsky, jossa Rovan pitää kulkea vierellä, mutta kontakti ei ole pakollinen. Rova tarjoaa nykyisin kontaktia tosi mielellään myös siirtymiin. Liikkeestä maahanmenossa palkkasin heittämällä herkun taakse heti kun Rova iskeytyi maahan. Siirtymisen puolessa välissä palkka. Luoksetulo oli tosi ripeä, hieman perusasento liian eteen. Siitä palkka. Siirtymässä palkka. Seuraaminen palkattiin ihan peruasentoon.
Tämän jälkeen pois kehästä ja uudelleen kehään tuleminen. Nyt ei palkkauksia vaan kokeenomaisesti kaikki. Siirtymissä Rova oli kivasti mukana koko ajan. Jatkossa kun osoitetaan aloituspaikka, voisin ottaa sen hieman isommalla kaarroksella, jolloin koiran on helpompi tulla suoraan perusasentoon. Seuraamisesta maahanmeno meni tosi hienosti ja Rovan perusasentoon nouseminen oli ripeä. Siirtymä hyvä. Luoksetulossa oli ehkä ihan hitusen pudonnut vauhti, mutta laukalla silti tultiin! Tässäkin kehut liikkeen jälkeen lisäsivät hyvin kierroksia (käytin "wau" ja "hieno", taputin muutaman kerran käsiä yhteen) ja piti koiran työmoodissa. Rova oli mieletön seuraamisessa, kontakti ei pudonnut yhtään vaikka otettiin eri nopeuksilla, kaikki käännökset, useampi perusasento. Ihan mieletön! Kehuin liikkeen jälkeen hieman liian innostaen (ja taputtaen), jolloin Rova haukahti kahdesti. Vielä siirtymä ulos kehästä jossa piti tehdä joku yksi helppo liike josta vapautus ja lopullinen palkka. Tein perusasennosta maahanmenon, johon Rova iskeytyy nopeasti. Pallopalkka ja ihan hirmuiset intopotkujuoksut päälle!
Kuvituskuva keväältä, tänään meno ei ollut yhtä vakavaa!
Todella onnistuneet treenit, nyt enemmän työn alle vain juuri tuota ketjuttamista, niin alkaa olemaan koevalmista Itselle muistaminen ryhdin kanssa, ainakin korjaa sitä kun olet valmis liikettä suorittamaan. Tai josko sitä rupeaisi jatkossa ihan kunnolla pitämään ryhtinsä!
10.6
Monen viikon tauon jälkeen päästiin treenaamaan ohjatuissa tokotreeneissä. Tänään vuorossa seuraaminen ja käännökset, odotellessa omaa vuoroa pystyi tekemään ruutua ja merkin kiertämistä. Meille seuraamisen syynääminen tuli hyvään paikkaan, sillä Rovan katse on alkanut putoamaan käännöksissä. Saatiin käännöksiä jo hitusen paremmaksi kun opettelin kääntymisen kokonaan uusiksi, nyt Rova tietää paremmin mitä pyydän häneltä.
Ensin paikkamakuu, Rova sivummaisena, väliä 1,5m seuraavaan koiraan. Tosi hienosti meni! Meni maahan ja nousi maasta ekalla käskyllä. Kävin palkkaamassa kerran paikkamakuun aikana. Hyvin kontakti pysyi minussa, vaikka häiriötä viereinen koirakko hieman häiriötä aiheutti (hyvää treeniä!). Paikkaistuminen sama homma, tosi hyvin jaksoi, tilanne sama. Seuraamisessa Rovan paikka on parantunut kyllä. Peruasento sillä paikoin on silti hieman liian edessä. Nyt molempiin suuntiin käännökset onnistui tosi hyvin! Kontakti pysyi, paikka oli oikea. Hurjan hieno poika. Saatiin hyviä vinkkejä perusasennon parantamiseen. Nyt pitää vaan jaksaa pitää kriteereistä kiinni käännöksissä, niin tulee hyvä.
Tein muutaman ruudun kosketusalustalla, lähetys eri kulmista. Tosi hienosti löysi paikan, hyvä draivi menemisessä. Hyvät treenit siis maanantaina! Lisäksi Rovan taukokäyttäytyminen oli tosi hieno, fokusoi minuun aina jos ei muuten oleskellut. Vaikka keli oli suhteellisen kuuma, jaksoi Rova todella hyvin.
17.6
Tällä kerralla oli jäävien treenaamista. Rovan kanssa ollaan treenattu nyt erityisesti jäävissä maahanmenoa ja istumista, seisomisen jääden ihan huomaamatta pois. Hyviä treenivinkkejä, missä opetetaan koiraa kuuntelemaan ja erottelemaan käskyt. Kädet taakse ja koira edessä peruutat ja pyydät koiraa i/m/s josta palkkaus. Epäonnistuneesta oho-käsky, eikä uudelleen käskyttämistä.
Tehtiin myös seisomisessa häiriötreenejä, jossa koira ei saa liikahtaa yhtään minun sijainnistani huolimatta. Palkkailtiin tiuhaan tahtiin, liikuin koiran taka/sivussa/edessä, hypin, liikuin nopeammin, menin kyykkyyn. Myös hennosti koiran lapojen kohdalta työntämistä ja palkka kun koira pysyy paikoillaan silti. Päästiin myös siihen pisteeseen, että sain vetää Rovan pantaa hieman ja koira pysyi hyvin paikoillaan.
Lopuksi vielä paikkamakuu, Rova oli keskellä ja sivuilla hyvä häiriö. Otettiin ihan kunnon etäisyydellä, ei mitään ongelmia! Alkaa oikeasti puremaan tässäkin treenit, varmaa tekemistä.
Meillä oli myös todella onnistunut paimennusviikonloppu Kuopiossa lappalaiskoiraporukassa! Paljon onnistumisia, ahaa-elämyksiä, tyytyväisiä koiria ja omistajia. Mitä parhain mökkiseura! Paljon grilliruokaa, saunomista ja uimista. Paljon hyttysiä. Ja ihania lampaita ja mielettömän osaavat opettajat! Tämä uusiksi mahdollisimman pian!
Rova ekan radan jälkeen "ei tunnu missää" ja Rova toisen radan jälkeen "kevyt aivohiki".
Me tehtiin se! Kuumana helatorstaipäivänä Jämsässä ajeltiin teini-iän vanhoille treenikentille, jossa aikoinaan hirvikoiran kanssa tuli treenailtua paljonkin. Nyt oli luvassa Rovan kanssa rally-tokokisat, ALO-luokka tuplana, tuomari Maria Riski. Paikkana oli laaja ruohokenttä metsän vieressä, keli oli todellakin lämmin vaikka pohjoistuuli puhalti. Tehtiin heti ilmottautumisen jälkeen Rovan kanssa rauhallinen maastolenkki.
Tein omasta mielestäni varsin meille tavallisen lämppärutiinin, mutta silti koira oli hieman "hukassa" ennen oman vuoron alkua. Uusi kenttä aiheutti kyllä muillekkin koirakoille vaikeuksia ja monet sanoivatkin, että koira tarvitsi ylimääräisen tsemppauksen. Jouduin jonkun verran tsemppaamaan Rovaa kehänlaidalla, kun yleensä se on innosta piukeana tekemässä. Rata oli kivan haastava, lisänä vielä maha täynnä perhosia. Kaameaa seuraamista välillä, koira kyllä seurasi, mutta löysästi. Ei siis missään nimessä meidän kriteerien mukainen suoritus, vaikka jollekkin varmasti olisi kelvannut. Pisteitä kerättiin 96p, sijoitus toinen ja kehuja tuomarilta saatiin juurikin hienosta seuraamisesta!
Toiseen rataan Rovakin tsemppasi tosi hienosti, se oli motivoituneempi, vaikka se viimeisin teho oli poissa. Nyt se oli tomerana tekemässä radan alussa. Rata meni oikein näppärästi loppupuoliskolle asti, kunnes tuli maahanmeno perusasennosta. Maahanmeno on Rovan mieluinen liike, meidän yhteinen kiva! Ei tänään, kehoitin koiraa useamman kerran maahan, jonka jälkeen annoin selvän käsimerkin. No, näppäränä tyttönä halusin uusia tämän liikkeen, mistä lähti eka -3p. Toisella yrittämällä tismalleen sama juttu, mutta nyt ylimääräisiä liikkeitä eli -10p. Puhuin treenikaverini kanssa tässä myöhemmin ja todettiin, että jos vain hoksottimet olisivat toimineet niin kuin olisi pitänyt, mut olisi kannattanut tyytyä vain ensimmäisen yrityksen lopputulokseen, vaikka seuraavalla kerralla se olisi ekasta käskystä sinkoutunut maahan. Loppurata meni hienosti ja lopputulos oli meille 86p ja TP. Läpihän se meni, mutta piti tehdä siitä itse todella haastavaa.
Hyvä mieli silti jäi, vaikka muutaman päivän se ottikin omasta mokasta oli palautua. Nyt me kuitenkin suunnataan kohti AVO-luokkaa! Katsotaan siis koska seuraavan kerran kutsuvat kisakentät.
Päästiin sittenkin tokoryhmään! Huippu juttu! Meille ei aluksi siunaantunut paikkaa, joten hain tietysti sitten tilalla rally-tokoryhmään - josta paikka sitten lohkesikin. Myöhemmin kuitenkin sain viestin, jossa minulle olisi peruutuksen vuoksi tarjolla paikka tokoon, minkä tietysti otin mielelläni vastaan. Rally-tokoa olisin mielelläni kyllä vahtivan silmän alla treenaillut, mutta toko on meidän päälaji, joten on nyt kiva panostaa siihen.
Molempien kanssa ollaan treenattu, treenattu ja treenattu. Ollaan Lahkun kanssa käyty treenaamassa uusissa paikoissa agilityä, jossa ajatukset harhailee ajoittain ja moottorissa ei ole tehoja. Meinasin jo iskeä hanskat tiskiin ja pistää meidät kesätauolle, mutta tämä kahden viikon tauko taisi tehdä jo hyvää.
Ollaan oman seuran kentillä tehty nimittäin niin kivoja treenejä! Meidän agilityryhmän treenit on ollut niin purevia, että on jokaisen kerran jälkeen tarmoa täynnä opittuaan niin paljon uutta. Ollaan lisäksi saatu keinua ja puomia yhdistettyä radanpätkiin! Itselle kepit on ollut iso murheenkryyni, sillä tein siitä noin kolme viikkoa sitten niin ison mörön itselleni, että sen "epäonnistumisen" jälkeen en ole uskaltanut Lahkun kanssa keppejä treenailla.
Keskiviikkona ohjatuissa treeneissä oltiin perusasioiden äärellä, sillä treenailtiin eri ohjausvalintojen vaikutuksia rataan (persjättö, takaaleikkaus ja valssi). Näistä treeneistä lähdettiin hymy korvissa, kun sai kunnolla haastettua itseään ja koki ahaa-elämyksiä. Eihän se vielä puhdasta se tekeminen ole, mutta askelia ollaan otettu ainakin eteenpäin asiassa. Ja meillä oli molemmilla tosi kivaa, se on tärkeintä.
Perjantaina töiden jälkeen ajeltiin taas Ojankoon ja nyt tarkoitus katsoa keppien tilanne. Onneksi Melkku oli mukana ja sai tosi nopeesti omat ahdistukseni pois. Muutamien kuuden kepin sarjan jälkeen olikin täysmittaiset kepit ja kas kummaa - Lahku lopuksi tekee täysimittaiset kepit, jossa vain päässä verkot! Olin ihan sanaton kun saatiin se niin "vaivattomasti" toimimaan. JEE! Se oli meidän ensimmäinen täysmittaisten keppien treeni (videolla viimeisenä)!!
Lahku kävi lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä Vermossa ojentamassa tassunsa verikokeessa noin kuukausi sitten. Laboklinikalta saapuivat tulokset viime viikon lopulla ja ne menevät seuraavasti: Lahku on prcd-PRA kantaja, DM terve ja pompen terve!
Rovan kanssa päästiin kesäkaudeksi rally-tokoryhmään, mitä odotan kovin! Ryhmässä on ALO- ja AVO-luokan tasoisia koirakkoja. Toki jos kaikki hyvin menee, voisi ryhmän aloittaessa meillä olla jo tulokset alokasluokasta, joten pystyisi keskittymään täysin AVO-ratoihin. Ja pääsisi olemaan ilman sitä hiton talutinta. :D Tarkoituksena olisi päästä toukokuussa Jämsän tupla rally-tokokisoihin, jossa toivottavasti luokkanousu tapahtuisi.
Lahkun kanssa päästiin tosiaan kesäkaudeksi myös agilityryhmään! Jatkossa päästään treenaamaan ihan isolla kentällä (ulkona), jossa häiriö on ihan uudenlainen. Vaatii varmasti aluksi pitkää pinnaa, sillä Lahku on tällä hetkellä niin häiriöherkkä. Mut ihan parasta, kesä tullaan viettämään treenikentillä!
Treenit tältä tiistailta. Ollaan tosi paljon panostettu iloiseen menemiseen. Jokseenkin sitä on häirinnyt paljon se, että keskittyminen välillä on saattanut olla ihan jossain muualla kuin kentällä. Kentällä oli valmiina jo esteet ja siinä suunnittelin pienen pätkän, mikä menikin aika kivasti. Jos ei oteta huomiota siitä, miltä Lahkun hyppääminen joskus näytti. Hyppytekniikkaa ollaan säännöllisesti tehty kyllä, mutta nyt otetaan se kunnolla to do-listalle. Ja jos ei oteta huomioon sitä, että en millään saa irti itseäni koirasta ja olemaan oikeassa paikassa niin kyllä, muuten meni kivasti.
Mut siinä on meidän ihka ekat verkottomat kepit (kaksi vikaa toistoa videolta). Jee! Meillä olikin tässä välissä parin viikon tauko, mikä nähtävästi kyllä oli hyvä juttu. Ja sieltä on tullut tosi paljon yhtäkkiä nopeutta vaikka verkot vähenevät. Eli Lahkulla on kasvanut kivasti itseluottamus.
Sunnuntaina kokoonnuttiin taas lappalaiskoiraporukalla treenaamaan. Lajina toko ja vuoden ekat ulkotreenit! Hiekkakenttä kutsui ja mikäpä oikeasti parempaa tehdä sunnuntaina aamupäivänä, kuin istua aurinkoisessa kevätsäässä ja katsella kun hyvä porukka treenaa. Molemmat pojat pääsi tällä kertaa treenaamaan.
Rovan kanssa ruutua ja seuraamisen käännökset. Rovalla on alkanut tippumaan kontakti 90° asteen käännöksissä, joten otin sen Ninan tarkan silmän alle. Meiltä puuttui siis täysin tärkeä vasemman jalan näyttävä askel, millä kerron mihin suuntaan olen kääntymässä. Näinkin simppeli juttu! Teet siis kääntyessäsi 45° asteen ohjaamisen vasemmalla jalalla. Rovalle on myös hyvä opettaa kääntymiset hitaammassa vauhdissa ja nostaa kriteerejä jonkin verran. Ruudussa opeteltavana targetille tassukosketus, sillä nyt Rova mentäessä käy koskettamassa, mutta palaa takaisinpäin. Vauhti ja tekeminen oli tosi kiva!
Lahkun kanssa sivulle tulemista ja sen paikan löytymistä. Palkka/ohjauskäsi tarpeeksi taakse, jotta oikea paikka saadaan varmemmaksi. Tuloja sivuille eri kulmista. Tässä siis takapään treenaaminen todella iso osa opetusta!
Kuvituskuvana Outi Uusitalon ottama kuva meidän ekasta rally-tokokisasta rodun mestaruuksissa Tuusulassa!
Maanantaiksi hommasin meille Maijun oppiin irtotunnin. Me ollaan Lahkun kanssa oltu tosi pienellä treenaamisella ja haettu vaan iloista ja vauhdikasta menoa. Työn alla on vielä paremmalla sykkeellä irtoaminen, sillä välillä Lahku jää melko kiinni minuun. Mut nämä treenit oli tosi kiva yllätys! Saatiin hyvä keskittyminen ennen kentälle menemistä kun Lahku sai tarjota kontaktia. Ei kertaakaan painellut Maijun luo.
Möllirata (mustat). Irtosi hienosti putkeen. Tein pari kertaa (3) hypyn molemmilta puolilta niin saatiin näppärä valssikin aikaiseksi. Putkesta (5) hypylle Lahku otti tosi hienosti vastuuta. Tehtiin vielä rata valkoisilta numeroilta 13(takaakiertona)-14-15-16-5-18-19 päästellääksemme vielä kunnolla. Yhdellä yrityksellä en ohjannut (18) putkeen tarpeeksi selvästi ja paineli ohi Maijun luo palkalle. Tokalla yrittämällä meni jo purkkiin. Maiju heitti palkan aina vikan hypyn taakse, tää oli tosi kiva. Ja vitsit miten hienosti (14) hypyn jälkeen sain itse edetä suhteellisen kaukana Lahkusta ja toinen hoiti itsenäisesti homman kotiin.
Asioita mitä treenata: virittele koiraa ennen kun lähdet suorittamaan rataa, varsinkin nyt kun se hirveän helposti on hajujen perään. Treenaa myös virittelyn kautta takaakierrolla vauhdin säilymistä (missä takaa, yks-kaks-kolme takaa) ja heitä pallo askeleen jälkeen menosuuntaan.
Lauantaina pakattiin auto täyteen koiria ja suunnattiin keula kohti KAT-tilaa. Meillä Rovan kanssa olisi edessä eka virallinen rally-tokokoe ja se korkattaisiin, noh missäs muuallakaan, kuin lappalaiskoirien mestaruuskisoissa. Oltiin kuluneella viikolla saatu tosi kivoja treenejä alle, joten hyvin mielin lähdettiin koitokseen.
Sain Rovan viriteltyä tosi kivasti ennen lähtöä. Ollaan treenattu kehään tulemista jonkun verran, nyt se meni tosi näpäkästi. Itseäni jännitti tosi paljon ja oikeastaan sekin johtui parista kyltistä radan keskivaiheilla (eteentulot).
Rova aloitti hienosti radan, sitten pieni notkahdus jossa en saanut koiraa mukaan aivan heti mukaan, siitä lähti pisteitä. Pahin möhläys tuli sitten kyltillä koira eteen, vasemmalta sivulle. Koira meni vähän vinoon eteen, sitten tulikin aivopieru ja ohjeistin koiran tulemaan takaa sivulle - onneksi kuitenkin näyttäen kädellä sivulle vasemmalta. Rova hieman katsoi ja tuli kuitenkin oikeaoppisesti sivulle, mutta itse siinä jännityksessä päätin kiristää narua. Loppurata oli kivaa menoa, muutaman kerran Rovaa hieman haukututti, siitä lähti pari pistettä pois.
Pisteitä kerättiin 96/100p! Sillä ei rotumestaruuksissa sijoituksille päästy, sillä upeita suorituksia rodussa nähtiin useampia. Sehän ei mitään haittaakkaan, me saatiin juuri se mitä tultiin hakemaankin, eli onnistunut kisa. Onnea mielettömästi kaikille kisassa pärjänneille. Hyvä me!
Alokasluokan ja talkootöiden jälkeen suunnattiin vielä Vermoon Lahkun kanssa, jossa ojennettiin tassu verikokeiden vuoksi. Seuraavan viikon aikana pitäisi siis tietää tulokset PRCD-PRA:n, pompen ja DM-statuksen osalta.
Meillä oli toinen ja toistaiseksi viimeinen tuurausvuoro Maijun treeneissä, tehtiin taas möllirataa. Ihan viime viikon aikana on tullut huomattua, että Lahku reagoi tosi helposti häiriöön, nyt meni vuoron ensimmäinen 10min keskittymistä opetellessa. Haukuntaa kuului viereiseltä kentältä, Maiju oli niin ihana, odottelemaan tuli toinen koira odottamaan vuoroaan. Wuh. Tämä vaihe on onneksi ohimenevä ja onhan se niin, että vain treenaminen häiriössä kasvattaa sietokykyä häiriön kestämiseen!
Vinoesteet olivat hyvä haaste meille. Multa puuttui alussa kaasu, mutta saatiin kivat pari onnistunutta rataa tehtyä. Maiju sanoi, että 7-9 kohdassa koira ei edes vilkaissut minua kun painoi menemään. Kivat, haastelliset treenit.
Kertailtiin välissä Rovan kanssa rally-tokon saloja. Alkaa olemaan viimeiset treenit ennen rotumestaruuksia. Laadin päähäni radan, jota lähdin suorittamaan. Otin ennen lähtöä kontakti- ja lähtöharjotteita. Kehuin suhteellisen väljästi, mikä omasta mielestä nostatti Rovan virettä hyvällä tavalla. Tehtiin kivoja pätkiä, eteentuloissakin koira tosi kuulolla. Hihna oli löysällä ja vain vasemmassa kädessä. Toimi!
Mentiin ottamaan Melissan kanssa vielä treenien jälkeen nopeat keppitreenit ja päästiin siihen pisteeseen, että kuuden kepin sarja meni vain yhdellä verkolla! Täältä tullaan verkottomat kepit! Lahkulle teki vaikeinta lopun viimeiset kepit selkeästi eniten ja se joutu miettimään tosi paljon siinä kohdassa, että teki oikein.
Kooste Lahkun treeneistä tiistaina!
Tiistaina tehtiin Melkun suosittelemaan kuuntelemisharjotteita, jossa käskytän Lahkua ja hän itsenäisti hakeutuu esteille. Tämähän meni jopa ihan kivasti. Keppejä tehtiin taas, helpottelin ajoittain lisäämällä verkkoja, jotta hyvä fiilis ja meno säilyy. Ihan näppärä pentu, nyt päätin laittaa jo etupalkan mikä toimi. Loppukepit tuottaa edelleen hankaluuksia, mut hyvään suuntaan ollaan menossa.
Kahdet ohjatut agilitytreenit, kahdet omatoimi agilitytreenit, yhdet omatoimi rally-tokotreenit ja yhdet ohjatut rally-tokotreenit. Tällä viikolla mentiin haipakkaa koirarintamalla, sillä lähes päivittäin tuli koirien kanssa jotain tehtyä. Täytyy kyllä todeta, että tällaista menoa ihan joka viikko ei ole. Onneksi. Mutta toisaalta jokaisen treenin jälkeen oli huippufiilis ja se varmistaa aina vaan sitä, miksi sinne treenikentälle lähdetään: nauttimaan yhteisistä jutuista!
KESKIVIIKKO
Keskiviikkona lähdettiin uhmaamaan ulkotreenaamista Annan kanssa rally-tokon osalta. Molemmat pojat pääsivät mukaan, Lahku sai ennen treenejä kuitenkin porokoiratyttöjen kanssa juoksennella koirapuistossa. Meidän treenit pidettiin hankikantasilla kaukalossa, olosuhteet olivat muuten oikein hyvät, mutta ajoittain tuuli kohtuu kovaa, jolloin rally-kyltit sai kyytiä. Meidän rata meni lähtö-ohjaajan ympäri myötäpäivään-eteen istu, oikealta sivulle, istu-juosten-pujottelu edestakaisin-normaali vauhti-vasen täyskäännös-360 oikeaan.
Olin hierottavana muutama tunti aikaisemmin ja rataan tutustumisessakin huomasi vain, kuinka ei ollut mitenkään terävimmillään. Rovalla oli todella hyvä mielentila treeneissä, siis sellainen et seuraamisessa etutassut nousee niin korkeelle kun vain voi ja katse ei tipahda hetkeksikään. Kunnon tekemisen meininki. Sillä oli niin paljon intoa, että ei meinannut vierellä pysyä. Teki päheesti ekalla kerralla juosten pujottelun! Muuten vähän siellä täällä omia virheitä kuten kävelet suoraan merkkiin, koira osuu merkkiin, teet väärän liikkeen. Ei ihme jos koirakin on yhtäkkiä kuutamolla.
Pyysin Annaa ottamaan videota suorittamisesta, jonka Rova otti ihan jäätävänä häiriönä. Anna on toiminut niin monet treenit Rovalle palkkaajana, joten keskittymisessä oli paljon petrattavaa. Kuitenkin hyvä häiriötreeni. Saatiin pari onnistunutta lyhyttä pätkää tehtyä. Sen jälkeen alkoi haukkuminen vaikka tekeminen jatkui silti innokkaana... Minusta oli vain parasta, että Rova teki niin täysiä ja intoa puhkuen, niin ei haitannut vaikka pakka leviääkin muuten!
TORSTAI JA PERJANTAI
Tehtiin mustilla ratanumeroinneilla +5 esteen sarjoja ohjatuissa treeneissä. Tykkäsin todella paljon radasta, se oli tosi haastava, mutta jotenkin taas järki ei pysynyt mukana hommassa. Oli vimmatusti halua onnistua, mutta en saanut ohjattua Lahkua niin hyvin kuin olisin halunnut. Ollaan treenattu tosi paljon vaikeasta kulmasta putkeen menoja, mutta näissä treeneissä ei aina osunut oikeaan. Ja syynä minun huono ohjaus. Puomi sujui jo tosi kivasti. Saatiin myös Melkun opastuksella hyvin alkuun meidän verkottomia keppejä, tsemppasin koiraan vierellä ja tahditin - kuuden sarjan kepeillä meni vain parin verkon (vaihdellen paikkaa) tuella. Jees!
Kaiken kaikkiaan ohjatuista treeneistä jäi tosi hyvä fiilis. Katsoin seuraavana aamuna treeneissä otettuja videoita ja ärsyynnyin niin paljon siitä miten ohjasin koiraa, joten päätin töiden jälkeen lähteä kokeilemaan tietyt kohdat uudestaan. Kannatti! Katsoin torstain treeneissä muiden ohjaustyylejä ja ne innoittivat kokeilemaan uutta.
LAUANTAI
Oman seuran agilitykisojen talkoiden jälkeen suunnattiin lappalaiskoiraporukalla Agiliitäjien hallille. Nina piti meille rally-tokon treenit, viimeiset kunnon ohjatut treenit ennen lajin rotumestaruuksia ensi viikonloppuna. Rallyn treenaaminen saa mut jostain syystä epävarmaksi, ehkä sen takia kun alla on kuitenkin tosi vähän kunnon treenikertoja ja itelleen kelpaa vain onnistuminen. Kuitenkin Rovan kanssa saatiin ihan kunnon AHAA-ELÄMYKSIÄ Ninan opissa ja koin olevan enemmän sinut kentällä koiran kanssa kuin aiemmin. Tiettyihin asioihin saatiin tosi paljon selvyyttä!
1. Luota koiraan, se osaa kyllä. Lisäksi ei tarvitse kehua taukoamatta tai käskyttää seuraamaan joka toinen metri (mikä jännittäminen). Less is more varsinkin Rovalle.
2. Tilaa kyltteihin, että Rovan kokoinen koira pystyy ne tekemään ilman, että osuu.
3. Pujottelussa jne. Rova menettää malttinsa jos teen vasempaan käännöstä liian jyrkästi - tee isommalla kaarroksella.
4. Remmi ehdottomasti VASEMPAAN käteen ja tarpeeksi löysä.
5. Hengitä liikkeiden välissä.
6. Ennen kisoja tee lähtöharjoituksia.
Videolla koko rata, jossa palkkasin kolmesta eri kohtaa. Jossa myös tein olettamuksen, että koira ei kyllin hyvin seuraa ja aloitin alusta, turhaan. Lopussa onnistumisen vuoksi menin maali-kyltinkin väärältä puolelta, mutta se laitettakoon täysin vain ilon piikkiin, kun saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen!
Nyt pistän villasukat jalkaan, teeveden porisemaan ja avaan Netflixin ja aion hautautua loppuillaksi peiton alle. Huomenna sitten taas kohti uutta viikkoa ja ohjattuja Maijun treenejä!
Maanantaina oli Maijun treenit Ojangossa, päästiin paikkaamaan yhtä osallistujaa nyt täksi ja seuraavalle viikolle. Meille treenien teema oli irtoamista, mentiin mustalla merkitty rata. Sain kuitenkin vähän haastetta ohjaamiseen valssien kanssa. Tehtiin ennen omaa vuoroa vähän keskittymistreeniä hypyttämällä estettä. Lahku on jotenkin tällä hetkellä tosi häiriöherkkä ja se olikin mielellään aina pinkomassa Maijun luokse. Saatiin silti hyviä kokonaisuuksia tehtyä - ennenkaikkea hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Oli tosi hyvät treenit!
Asia mikä tuon murkkuikäisen pojan kanssa monesti jää: superpalkka aina kun luopuu häiriöhetkestä.
Tiistaina käytiin treenaamassa hieman keinua, putkeen hakeutumista ja keppejä. Kentällä oli valmiiksi jo putket puomin alla, joten hyödynsin sen ja katsoin miten Lahku hakeutuu putkeen kun itse olen ohjaamassa kauempana. Hienostihan se meni. Keinua oltiin aiemmin paukuteltu jonkun verran ja vahvistettu puomille tulemista, tänään otettiin askel kohti puomin suorittamista. Siitä ei videota saatu, mutta hienosti Lahku on saanut itseluottamusta tekemiseen. Kepeissäkin saatiin asioita eteenpäin, koko ajan pystyy ottamaan enemmän ja enemmän verkkoja pois! Kohti verkottomia keppejä!
Lahku myös punnittu tänään ja painoa reilu 1-vuotiaalla noin 14.6kg. Pikkuinen kiituri!
Meidän torstaisissa agilitytreeneissä Melkku pisti meidän hieman pois mukavuusalueelta. Ollaan tosi paljon keskitytty fiilikseen ja oikeastaan vaan täysiä päästelyyn, niin nyt oli mukava vaihtelu, kun joutui oikeasti miettimään miten ohjaat koiraasi. Tää rata oli tosi kiva, meiltä toki pois jäi A-este ja kepit. Rata pätkittiin meille kolmeen osaan.
Lahku oli super. Sillä on ollut aavistuksen vaikeaa häiriössä treenailla ylipäätään, mutta nyt sitä ei juurikaan näkynyt. Meidän pakkovalssit meni tosi hienosti, koira haki hyvin esteille ja päästelikin tosi hyvällä fiiliksellä. Vaikka Lahkua lopuksi alkoi jo väsymään, se jaksoi tosi hienosti tehdä pätkät.
Vieläkin saan toivoa itseltäni malttia käskytykseen (eli yksi selvä käsky, koira tietää kyllä), ohjata koiraan käännöksiin tiukemmin (fiiliksellä nyt mennään ja vähän nopeeta) ja ei itse tarvitse liikkua esteitä hipoen. Tee enemmän lentäviä lähtöjä.
Vaikka tiedän kuinka olevani vasta alussa omassa kehityksessäni ohjaajana, nälkä oppimiseen on kova. Välillä tuntuu, että menee niin pää pilvissä kun kaikki on uutta ja hienoa ja jokainen pieni oppiminen on niin uskomatonta. Toisaalta uskon myös itsekriittisyyden tasapainottavan tätä tosi paljon. Muuten sitä putois tosi korkealta ja kovaa.
Kun paikka lappalaiskoirien rally-tokon mestaruuskisoihin varmistui, oli hyvä aika alkaa katsomaan kisamaisia treenejä. Ennen näitä kisoja alla oli alle yhden käden sormilla laskettu määrä ratatreenejä. Kotona oltiin saatu hiottua hyvin yksittäiset liikkeet, enää piti saada sitä kuuluisaa kokemusta kisatilanteesta ja koottua kaikki yhteen.
Jokainen joka minut edes vähän tuntee, ja vaikka ei tuntisikaan tietää ainakin blogikirjoitusten perusteella, että minulla on taipumusta jännittämiseen ja ylianalysointiin. No se homma ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosin hyvä asia oli se, että pieni jännitys alkoi vasta sitten, kun oltiin tutustumassa rataan. Joskus sitä saattoi ihan mitä tahansa jännittää päivää aiemmin. Paikkana oli Espoon Koirakeskus ja ALO-luokassa taisi olla lähemmäs 24 koirakkoa. Päätin kisapaikalla, että otan Rovalle yhden startin sijaan kaksi ja niimpä meidän vuorot oli 11 ja 18.
Lämppäsin Rovan ennen rataantutustumista ja otin vasta autosta kun ensimmäinen koirakko aloitti kisan. Ihan hyvä valinta, koska aikaa jäi silti ruhtinaallisesti tutustuttaa koira paikkaan. "Odotustila" oli suhteellisen pieni ja se häiritsi selkeästi Rovaa. Ennen ensimmäistä omaa vuoroa yritin lisätä koiran kierroksia ja siinä onnistuttiin. Ehkä oman jännittämisen vuoksi Rova hieman laski virettään ja ensimmäisen parin esteen jälkeen jättäytyi enemmän taakse. Siinä vaiheessa tajusin, tyypillisenä tokoilijana, että nyt on parempi avata suu ja kehumalla loppurata meni oikein näppärästi.
Rovalle meni kisojen aikana vain ruokapalkka, pallo oli liikaa. Toisella yrittämällä tuntui, että kehään astuessa koira oli hieman väsähtänyt, mutta nyt sain koottua itseni nopeammin ja koira lähti hyvin kehumalla mukaan. Siis askellus alkoi olemaan paikoin tosi näyttävää, kun se innokkaasti tuli vieressä. Paljon parempi fiilis jäi tästä kerrasta!
Ensimmäisellä yrittämällä aika 1.40.75 ja toisella 1.20.82. Molemmilta kokonaistulos 98/100p. Ensimmäisellä -2 pistettä lähti puuttellisesta yhteistyöstä - siis ennen kuin osasin avata suuni ja kehua. Toiselta yrittämältä lähti saman verran talutin kiristyi. Jännityksen piikkiin puhtaasti molemmat, ehkä kokemattomuudenkin.
Me kuitenkin sijoituttiin ensimmäisiksi koko sakista! Wau! Heti kun jännitys vähän laski, osasi nähdä urakan ihan eri tavalla, Rova teki hienot kaksi rataa. Tästä me nyt sitten jatketaan kohti lappalaiskoirien rally-tokon rotumestaruuksia, jotka on ensi kuussa. Nämä kisat olivat hyvät etkot siihen. :)
Lahku kävi uimassa sunnuntaina Hyvinkäällä Onnenkoirassa. Viime kesänä se syttyi uimiseen varsin hyvin ja kun Kanta-Hämeen lappalaiskoirat järjestivät rodun ystäville uintipäivä, lähdettiin ehdottomasti mukaan! Kivalla pienellä porukalla uitiin puolisen tuntia, Lahku pienen kehoituksen jälkeen hienosti meni veteen itsenäisesti. Huomasi, että loppupuolesta alkoi olemaan jo todella väsynyt, kun Lahku istuuntui viereeni ja pyysi rapsutuksia. Ihana pentu!
Keskiviikkona kävin nopeasti Lahkun kanssa hallilla treenaamassa keppejä ja pientä radanpätää. Nyt kun meidän verkkokepit alkaa sujumaan eri lähetyskulmista, haluaisin melko nopealla aikataululla pyrkiä myös niistä eroon. Laitoin samantien keskeltä verkkoja hieman kauemmaksi kepeistä, lopussa se ei enää häirinnyt Lahkua. Ensi kerralla tarkoitus saada verkkoja vielä kauemmaksi, ellei otettua pois. Ja parhaimmassa tapauksessa jos tämä alkaa sujumaan, siirrytään täysmittaisiin keppeihin heti kuin mahdollista.
Tein myös kentällä valmiiksi olevista esteistä pienen treenipätkän. Loppupätkässä oli isommalla välillä yksi este, jossa testasin miten Lahku sinne fokusoisi. Ennen kuvaamisen aloittamista Lahku haki esteelle hyvin, mutta heti kun aloin videoimaan rataa, ei esteelle haettukaan niin hyvin. Täytyy myöntää, että ensimmäiselle (ja melkein toisellakin) yrityksellä kokeilin tarkoituksella hieman kauempaa esteelle työntämistä. Vaikka esteelle ei parilla ekalla yrittämisellä päästy, on tosi kiva huomata kuinka hurmioituneesti Lahku kuitenkin jatkoi rataa ja lopulta saatiin estekkin tehtyä. Vielä sen jälkeen yksi onnistunut pätkä ja palkkaus. Huippu pieni termiitti!
Perjantaina illasta kokoonnuttiin Hurtta Areenalle Ninan vetämiin treeneihin. Lajina agility, joten treeneihin lähti mukaan Lahku. Meille jäi niin hyvä fiilis viime Ninan vetämistä agilitytreeneistä joulukuulta, et ihan sormet syyhyten näihinkin lähettiin. Nyt pystyi vielä ylpeänä sanomaan, että niiltä ajoilta on kehitystä tapahtunut! Paikkana Hurtta Areena oli molemmille täysin uusi ja vähän kuten aavistelinkin, häiritsi se meidän treenejä jonkun verran.
Ensimmäisellä kerralla tehtiin valkoisilla nelijöillä merkatut radat. Huomasin heti, että Lahku oli hämmentynyt uudesta paikasta ja sen hajuista. Ja miksei olisi, eläähän se murkkuikää pahimmillaan. Se taas vaikutti itseeni niin, että olin huomattavasti hermostuneempi ja itseluottamus putosi samantien. Itselle asetetut tavoitteet ennen treenejä ei nyt jälkikäteen ajateltuna ollutkaan niin hyvä idea... Lahkun kanssa alussa palauteltiin mieleen keskittymistä, mikä hieman hakuili ensimmäisen kerran aikana. Saatiin tehtyä ihan ok radanpätkä loppujen lopuksi. Ohjauksessa niin paljon parannettavaa, persjättö aivan väärässä paikassa ja koira sinkoutuu väärään putkeen - tai siis ajan itseni täysin koiran reitille.
Toinen radanpätkä tehtiin toisella kerralla mustista neliöistä, nyt Lahkulla selkeästi enemmän keskittymiskykyä. Vielä ihan turhaan varmistelen paikoin ja hallin pohja oli niin raskas, että suoralla en meinannut (köhköh enkä pysynytkään) Lahkun perässä vain tuntui, että poljen paikallani. Varsin raskaat treenit siis. Lahku keskittyessään kiihdytteli oikein hienosti ja kuunteli, minä sitten ohjasin paikoin ihan miten sattuu.
Täytyy myöntää, että treenien jälkeen ajattelin meidän tehneen hommia kehnommin, mutta videoiden perusteella meni suhteellisen hyvin. Muista siis aina kuvata treenisi! Tällaisena aivan-liian-itsekriittisenä sitä alkaa hyvin helposti ajattelemaan, että treenit olivat mitä olivat - videointi auttaa realisoimaan sen heti.
Paljon onnea mun kultakimpaleelle, pienelle pinkojalle, joka piristää meidän päiviä suunnattomasti.
Oot kaikessa murkkuikä-ärsytyksessä silti ihan mieletön lapinkoiran alku. Tykkäät vetää hihnassa ja räksyttää agilitykentällä sen minkä pystyt. Haluat kantaa aina kengät olohuoneeseen, välillä haukata jopa palan siitä.
Tykkäät rapsutuksista ja haluaisit pusutella paljon. Kaikki lähistöllä olevat haluaisit mennä morjestamaan ja kerjäämään huomiota. Tökit nenälläsi pohkeisiin jos tahdot jotain. Jos sinuun sattuu tai olet kipeä tulet aina silmiin katsoen luokseni ja asetut viereeni. Rupeat örisemään jos pyydän sinua siirtymään kauemmaksi.
Mummo-Viivi tervehtimässä uutta tulokasta.
Uusi maailma avautunut pienelle lapinkoiralle.
Tämä hetki taisi olla se, kun tiesin, että se olet sinä. Kun kutsuin pentuja luokse, tulit aina ensimmäisenä hirveällä innolla katsomaan minua. Sinut tahdon meidän yhteiselle matkalle.
Agility ei varsinaisesti pitänyt olla MINUN laji. Kotikonnuilla tarjonta agilityyn oli vähän mitä oli ja kun ensimmäinen koirasi oli harmaa norjanhirvikoira, voi arvata taipuko se siihen hirveän hyvin. Tokoa treenatessa tunsin olevani omimmillaan. Kunnes meille muutti Lahku ja hyvä ystävä tokaisi muutaman yhteisen pentutapaamisen jälkeen, että sun pitäis päästä tän kanssa agilityä kokeilemaan. Ja niinhän me ekan kerran raahauduttiin kentälle kesän 2018 loppupuolella ja se sai kipinän lajiin.
Laji on ihan huippu. Saat päästellä sen minkä pystyt, se ei ole yhtä "kankeaa" kuin vaikka tottelevaisuus. Tällä yritän vain kertoa, miten tälläiselle tokon kangistamalle se oli kuin uusi maailma. Treenikaverit saivat toistaa jatkuvasti, että hei saat kehua runsaasta, eläydy mukaan, mene täysiä jne.
Mulla on ihan tykki harrastuskaveri. Vaikka itse olen vaikka kuinka jäykkä ja laahustan ja hölkkäilen kyyryssä, Lahku se ei siitä paljoa välitä vaan päästelee. Meillä on ollut ihan huiput treenikaverit jotka on jaksanut kannustaa ja ohjata, on antanut hyviä avaimia kehittää itseäni ja Lahkua lajin parissa. Ollaan saatu niistä asioista hyvää pohja luotua. Kehittymisenhalu on suuri ja kun nöyrinä mennään eteenpäin, ei haittaa vaikka välillä epäonnistutaan.
Itselleni kaikkein vaikeinta on radan lukeminen ja radan muistaminen. Lahkun kanssa ollaan paljon tehty yksittäisiä ohjausharjoituksia, mutta on edelleen asioiden kokoaminen isommaksi kokonaisuudeksi on haastavaa. Se ei sinäänsä lannista, sillä tiedän kehittyväni itse jatkuvasti. Toisaalta mitä voit olettaa jos agilityharrastusta on takana reilu puoli vuotta? Kaiken pienen hienosäädön lisäksi Lahkun on murrosiän kourissa, jolloin ollaan saatu keskittymistä harjoittaa riittämiin. Niinkään lähellä olevat koirakot eivät ihmetystä aiheuta, vain enemmänkin kentällä olevat avustajat/palkkaajat. Nyt on saanut alkaa olemaan vähän napakampi Lahkun kanssa kun sillä alkaa olemaan pilke silmäkulmassa keskittymisen kanssa.
Siinä sitä kuuluisaa videota. Lahku on ensimmäisessä lähemmäs 10kk ja viimeisemmässä 12kk. Tykkään todella paljon sen asenteesta tehdä hommia, se on kentällä aina tosi täpäkkä.
Vielä kun itse kehityn:
- Ohjaa koiraa napakammin, tee itsekkin töitä, ota koira mukaan
- Selkä suoraksi
- Vauhtia
- Selkeät käskyt, ei liikaa sanallista ohjaamista
Nyt kun olen kirjoittanut nämä harjoitteet, oletan myös toteuttavani niitä... ;)
Jalostuspäivillä käyty syväjäätymässä Lahkun kanssa! Hannu Talvi arvosteli JUN H. Ikää Lahkulla on se reilu 11kk.
"Musta vaalein merkein. Vielä kovin kevytrakenteinen. Sukupuolileima saisi olla selvempi. Kaunispiirteinen jalo pää. Hyvä selkälinja. Vatsaviiva kuroutuu. Sopiva raajaluusto. Hieman kinner ahtautta. Varsin hyvä turkki. Alaskiinnittynyt liputtava häntä. Normaali liikunta."
Ihan Lahkunlainen arvostelu mielestäni! Jätetään näyttelyt nyt pienelle tauolle ja annetaan pikkumiehen kehittyä rauhassa. Katsotaan vaikka loppuvuodesta uudestaan. :)
Viime lappalaiskoiratreeneissä (6.1) vuorossa oli rally-toko, mitä viimeksi ajatuksen kanssa olen kertaillut lähemmäs sata vuotta sitten harmaa norjanhirvikoira Rommin kanssa kotipihassa. Ja siihenhän sen lajin opettelu sitten jäikin.
Meidän lappalaiskoiraporukan treenejä vetää Nina Manner, jonka opissa jokainen pääsi kertailemaan asioita, mitä haluttiin. Meillä nyt ei sinäänsä ollut mitään "kerrattavaa", pikemminkin kaikki uutta ja ihmeellistä, joten Rovan kanssa tehtiin pieni pätkä rataa. Paikkana oli uusi eläinpalvelu Feeniks, mutta nopeasti huomasimme, että se oli hieman liian ahdas edes lyhyen radan treenaamiseen. Muuten paikka oli oikein mieluisa!
Ehkä tuolla treenikerralla pieni palo syttyi lajiin. Se olisi kiva lisä totisen tokon ohelle ja jossa saataisiin aika vapaasti temppuilla yhdessä. Seuraavat päivät menivät sitten pelkästään ALO-ratojen ja yksittäisten liikeiden opiskelussa. Valtaosa liikkeistä oli silti tokon vuoksi hallussa. Treenattavaksi meille tuli eteentulo ja oikealta sivulle, vasen täyskäännös, seiso - istu - maahan, eteen istu, ohjaajan ympäri myötäpäivään.
Sunnuntaina sain onneksi Annan pitämään minulle ja Rovalle ratatreenit. Kotona oltiin treenattu takaakiertoa ja hieman eteen istumista. Rovalla oli järkyttävän hyvä draivi tekemisessä ekalla otolla, meni jopa hieman yli. Sillä on tapana nykyään alkaa komentamaan minua jos ei alakkaan samantien tapahtumaan, kun treenataan. Tähän siis huomion kiinnittäminen. Eteentulot olivat hyviä, joskin Rovalla tahtoi eteen istuessa nousta etujalat eli toisinsanoen tarjosi kurrea ja tassua. Seisomista ei olla hirveästi treenattu, mutta hyvin alkoi muutaman kertaamisen jälkeen tajuamaan mistä kyse.
Treenin alle:
- eteentulot (paikka ja etutassut maassa)
- seisomaan nouseminen (vähennä käsimerkkiä)
- maassa pysyminen (vasemman käden "häiriötreeni", nyt pomppaa ylös kun palkkakäsi nousee)
- ohjaajan ympäri myötäpäivään
Muuten rata meni oikein kivasti! Tosi mukiinmenevä vire ja tekemisen into. Vielä tietysti rutkasti ratatreeniä, jotta itsellä varmuus tulee. No... kaiken tämän innoittamana laitoin ilmottautumisen mölli-tokoon helmikuulle. Ja ajatuksena, että maaliskuussa korkataan viralliset kisat, missäs muuallakaan kun rodumestaruuksissa. Hups.
