lauantai 16. helmikuuta 2019

Kootut selitykset agilitykentältä

Agility ei varsinaisesti pitänyt olla MINUN laji. Kotikonnuilla tarjonta agilityyn oli vähän mitä oli ja kun ensimmäinen koirasi oli harmaa norjanhirvikoira, voi arvata taipuko se siihen hirveän hyvin. Tokoa treenatessa tunsin olevani omimmillaan. Kunnes meille muutti Lahku ja hyvä ystävä tokaisi muutaman yhteisen pentutapaamisen jälkeen, että sun pitäis päästä tän kanssa agilityä kokeilemaan. Ja niinhän me ekan kerran raahauduttiin kentälle kesän 2018 loppupuolella ja se sai kipinän lajiin.

Laji on ihan huippu. Saat päästellä sen minkä pystyt, se ei ole yhtä "kankeaa" kuin vaikka tottelevaisuus. Tällä yritän vain kertoa, miten tälläiselle tokon kangistamalle se oli kuin uusi maailma. Treenikaverit saivat toistaa jatkuvasti, että hei saat kehua runsaasta, eläydy mukaan, mene täysiä jne.

Mulla on ihan tykki harrastuskaveri. Vaikka itse olen vaikka kuinka jäykkä ja laahustan ja hölkkäilen kyyryssä, Lahku se ei siitä paljoa välitä vaan päästelee. Meillä on ollut ihan huiput treenikaverit jotka on jaksanut kannustaa ja ohjata, on antanut hyviä avaimia kehittää itseäni ja Lahkua lajin parissa. Ollaan saatu niistä asioista hyvää pohja luotua. Kehittymisenhalu on suuri ja kun nöyrinä mennään eteenpäin, ei haittaa vaikka välillä epäonnistutaan.

Itselleni kaikkein vaikeinta on radan lukeminen ja radan muistaminen. Lahkun kanssa ollaan paljon tehty yksittäisiä ohjausharjoituksia, mutta on edelleen asioiden kokoaminen isommaksi kokonaisuudeksi on haastavaa. Se ei sinäänsä lannista, sillä tiedän kehittyväni itse jatkuvasti. Toisaalta mitä voit olettaa jos agilityharrastusta on takana reilu puoli vuotta? Kaiken pienen hienosäädön lisäksi Lahkun on murrosiän kourissa, jolloin ollaan saatu keskittymistä harjoittaa riittämiin. Niinkään lähellä olevat koirakot eivät ihmetystä aiheuta, vain enemmänkin kentällä olevat avustajat/palkkaajat. Nyt on saanut alkaa olemaan vähän napakampi Lahkun kanssa kun sillä alkaa olemaan pilke silmäkulmassa keskittymisen kanssa.


Siinä sitä kuuluisaa videota. Lahku on ensimmäisessä lähemmäs 10kk ja viimeisemmässä 12kk. Tykkään todella paljon sen asenteesta tehdä hommia, se on kentällä aina tosi täpäkkä.

Vielä kun itse kehityn:
- Ohjaa koiraa napakammin, tee itsekkin töitä, ota koira mukaan
- Selkä suoraksi
- Vauhtia
- Selkeät käskyt, ei liikaa sanallista ohjaamista

Nyt kun olen kirjoittanut nämä harjoitteet, oletan myös toteuttavani niitä... ;)

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Kuopion jalostuspäivät

Jalostuspäivillä käyty syväjäätymässä Lahkun kanssa! Hannu Talvi arvosteli JUN H. Ikää Lahkulla on se reilu 11kk.

"Musta vaalein merkein. Vielä kovin kevytrakenteinen. Sukupuolileima saisi olla selvempi. Kaunispiirteinen jalo pää. Hyvä selkälinja. Vatsaviiva kuroutuu. Sopiva raajaluusto. Hieman kinner ahtautta. Varsin hyvä turkki. Alaskiinnittynyt liputtava häntä. Normaali liikunta."

Ihan Lahkunlainen arvostelu mielestäni! Jätetään näyttelyt nyt pienelle tauolle ja annetaan pikkumiehen kehittyä rauhassa. Katsotaan vaikka loppuvuodesta uudestaan. :)


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Lappalaiskoiravalkku: rally-toko

Viime lappalaiskoiratreeneissä (6.1) vuorossa oli rally-toko, mitä viimeksi ajatuksen kanssa olen kertaillut lähemmäs sata vuotta sitten harmaa norjanhirvikoira Rommin kanssa kotipihassa. Ja siihenhän sen lajin opettelu sitten jäikin.

Meidän lappalaiskoiraporukan treenejä vetää Nina Manner, jonka opissa jokainen pääsi kertailemaan asioita, mitä haluttiin. Meillä nyt ei sinäänsä ollut mitään "kerrattavaa", pikemminkin kaikki uutta ja ihmeellistä, joten Rovan kanssa tehtiin pieni pätkä rataa. Paikkana oli uusi eläinpalvelu Feeniks, mutta nopeasti huomasimme, että se oli hieman liian ahdas edes lyhyen radan treenaamiseen. Muuten paikka oli oikein mieluisa!

Ehkä tuolla treenikerralla pieni palo syttyi lajiin. Se olisi kiva lisä totisen tokon ohelle ja jossa saataisiin aika vapaasti temppuilla yhdessä. Seuraavat päivät menivät sitten pelkästään ALO-ratojen ja yksittäisten liikeiden opiskelussa. Valtaosa liikkeistä oli silti tokon vuoksi hallussa. Treenattavaksi meille tuli eteentulo ja oikealta sivulle, vasen täyskäännös, seiso - istu - maahan, eteen istu, ohjaajan ympäri myötäpäivään.


Sunnuntaina sain onneksi Annan pitämään minulle ja Rovalle ratatreenit. Kotona oltiin treenattu takaakiertoa ja hieman eteen istumista. Rovalla oli järkyttävän hyvä draivi tekemisessä ekalla otolla, meni jopa hieman yli. Sillä on tapana nykyään alkaa komentamaan minua jos ei alakkaan samantien tapahtumaan, kun treenataan. Tähän siis huomion kiinnittäminen. Eteentulot olivat hyviä, joskin Rovalla tahtoi eteen istuessa nousta etujalat eli toisinsanoen tarjosi kurrea ja tassua. Seisomista ei olla hirveästi treenattu, mutta hyvin alkoi muutaman kertaamisen jälkeen tajuamaan mistä kyse.

Treenin alle:
- eteentulot (paikka ja etutassut maassa)
- seisomaan nouseminen (vähennä käsimerkkiä)
- maassa pysyminen (vasemman käden "häiriötreeni", nyt pomppaa ylös kun palkkakäsi nousee)
- ohjaajan ympäri myötäpäivään

Muuten rata meni oikein kivasti! Tosi mukiinmenevä vire ja tekemisen into. Vielä tietysti rutkasti ratatreeniä, jotta itsellä varmuus tulee. No... kaiken tämän innoittamana laitoin ilmottautumisen mölli-tokoon helmikuulle. Ja ajatuksena, että maaliskuussa korkataan viralliset kisat, missäs muuallakaan kun rodumestaruuksissa. Hups.

maanantai 14. tammikuuta 2019

Rovan TOKOtreenit 1

Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin Rovan ALO-luokkaan valmistavalle kurssille. Nyt me sitten treenaillaan joka toisen viikon maanantaina ohjatusti, mikä on kyllä kultaakin tärkeämpi juttu. Sen jälkeen kun laitoin tokoilun Rovan kanssa tauolle reiluksi puoleksi vuodeksi, ei hirveästi valvovan silmän alla ole tullut treenailtua. Kun murrosikä näyttää hieman rauhoittuneen, uskalluin haaveilemaan jo siitäkin, että tänä vuonna korkattaisiinkin alokasluokka. Mikä sinäänsä ei ole mikään mahdoton "haave", koska ne pohjat mitä Rovan kanssa tehtiin ennen murrosikää, riittänevät hyvin kisoissa. Nyt ne taidot pitää vain siirtää häiriöön ja ketjuttaa liikkeet ja pitää ilonen fiilis koko ajan.

Rova lokakuussa 2018

Treenit aloitettiin kertaamalla jokaisen tavoitteet ja avainjuttuja mitä halutaan tältä ryhmältä. Otin sen jälkeen Rovan autosta ja odotettiin kentällä muiden ryhmäläisiä. Rova tarjosi hyvin kontaktia, mutta hieman reagoi muihin ryhmäläisiin, kun siirtyivät omille paikoilleen. Ei tule sinäänsä uutena juttuna, mutta toisaalta Rova reagoi niihin huomattavasti paljon vähemmän kuin oletin ja palasi aina kontaktiin. Paikkamakuussa hyvin kontaktissa, palkkasin paljon. Tehtiin vielä liikkeen jälkeen luoksetulot kun muut odottivat, tosi hienosti tuli luokse kivalla vauhdilla.

Käytiin läpi omalla vuorolla perusasennon paikkaa, mikä selkeästi tauon jälkeen on mennyt hieman liian eteen. Tähän treeniä, ensin käsiavulla. Perusasentoon myös eri kulmista, ei aina edestä. Otettiin väliin luoksetulo mikä taas tosi hieno, pallopalkka. Loppuun vielä pieni seuraamispätkä jossa käännös oikeaan ja täyskäännös, sekä muutama pysähdys. Tosi hienosti, ainut mitä korjattava oli tosiaan täyskäännöksen paikka (käännyn vasemmalle), joka hieman edessä.

Asioita mitä treenata:
- Kestoa (perusasennossa), koiralle kestävyyttä ajallisesti, kun ei heti tehdäkkään jotain. Nyt hieman turhautuu.
- Perusasennossa paikka. Nyt hieman liian edessä. Ensin käsiavulla. Muista pitää kriteerit korkealla, koska Rovalla hyvä perusasentoon tuleminen.
- Täyskäännöksessä paikka liian edessä, treenaa tämä taemmaksi myös.

Olipahan muuten ihanaa mennä pitkästä aikaa Rovan kanssa kahdestaan treenaamaan! Vielä meidän ihan ykköslajia, missä ollaan eniten fiiliksissä. Hyvä tästä tulee, oli hienoa nähdä missä me mennään oikein ja kuinka realistinen se kisaaminen tänä vuonna onkaan. Ja onhan se. Hui.

 
Ulkoasun muokkauksineen tehnyt Viivi 2012
Alkuperäinen versio BloggerThemes, kiitos!