Mennään täysillä tai ei yhtään

Joku voisi sanoa, että liioittelua ja rahan tuhlausta. Tiedän kyllä olevani erittäin herkästi huolestuvaa tyyppiä, varsinkin kun se liittyy eläimiin. Pienen pennun luusto on hauras koska se kehittyy ensimmäisen vuoden aikana niin paljon. Rova leikki siis viime viikolla toisen pennun kanssa, jonka jälkeen ontui hyvin kevyesti vasenta jalkaansa. Ei kipullut millään tavalla ja parin päivän jälkeen ei mitään huomattavaa. Viikko tämän jälkeen leikki jälleen uudestaan ja sitten jo ontui enemmän jalkaansa. Edelleenkään ei kotona kipullut millään tavalla, eikä liikeratoja kokeillessa tuntunut mistään aristelevan. Hälytyskellot alkoi hieman soimaan, sillä jos siellä olisi joku, joka kovemmassa rasituksessa uusisi aina ontumisen.

Sain ajan parin päivän päähän jota odotellessa olimme täyslevossa. Samalla hoitui 16vkon rokotukset. Rova painoi 9.1kg, eli paino ei enää nouse kuin alle 500g viikossa, kun kuukausi takaperin vauhti oli enemmänkin lähes 700-800g. Jokatapauksessa eläinlääkäri tutki pennun ja Rova hieman reagoi kun koskettiin vasemman etujalan ulommaisiin varpaisiin. Se oli kuitenkin hyvin kevyt reagointi. Toisaalta voi myös epäillä, että se oli sattumaa. Kuvattiin kuitenkin varmuudelta vielä etujalat ranteista. Kuvat eivät antaneet osviittaa mistään erikoisemmasta. Eläinlääkäri katsoi monesti Rovan liikettä, eikä se joka kerta edes ontunut, vain tietyssä liikkeessä/tietyssä nopeudessa.

Jäimme siis yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että seuraamme. Rova sai viikon ajaksi kipulääkityksen ja määräyksen, että kova rasitus on pannassa. Tyydymme siis viikoksi-kahdeksi rauhallisiin lenkkeihin. Jos vaiva jatkuu tämän jälkeen tai palaa taas rasituksen jälkeen, syytä käydä tutkittumassa uudestaan. Toivotaan, että kyseessä oli enemmänkin lihasvamma mikä ei ole kerennyt vaan lopullisesti parantumaan. Tai kyseessä olisi panoisteiitti eli suomennettuna kasvukivut. Nyt siis hommana on väsyttää pieni mies aivotyöskentelyllä. Luvassa on siis paljon aktivointilelujen täyttöä, herkkujälkien tekemistä ja kaiken uuden ja jännittävän kokemista.

Meillähän ei saisi olla sohvalla...

Pienen pennun matkassa

Rova täyttää huomenna 16 viikkoa. 4 kuukautta. Se on piristänyt meidän päiviä jo kohta kaksi kuukautta. 8.6 kiloa pelkää rakkautta. Pentu kasvaa ihan silmissä ja välillä sitä ihan hämmästyy, että ahaa nyt joku asia meneekin rutiininomaisesti tai se on tajunnut jonkun työn alla olevan jutun jujun.

Takapään käyttöä ollaan eri alustoilla treenailtu usempaankin kertaan. Liike on hyvin hallussa.

Ahne koira se on. Ja tosi nopeasti tarjoaa treeneissä opittuja asioita. Mutta myös turhautuu. Treenatessa Rovalla tempo saattaa välillä nousta liian korkeaksi ja pentu yrittää hätäisesti ennakoimalla saada palkan. Josta seuraa turhautuminen ja uikuttaminen, että miksen saa palkkaa mitä teen väärin. Tilanne seis, rauhoitutaan, tehdään jotain tuttua ja sitten laitetaan liike palasiksi. Aikaa se on vaatinut, mutta myös työn jälki on puhtaampaa ja Rovakin kykenee keskittymään pisempi pätkiä jo ilman kierroksien nostamista.

Hieman ääniherkkä se on myös. Uudet äänet herkästi pientä kettupoikaa mietittyvät ja niihin pitää päästä kommentoimaan. Toisaalta ihmishälinässä se ei ole moksiskaan ja täyteen bussiin mentäessä katselee hieman ympärilleen ja asettuu jalkatilaan makaamaan ja hetken päästä sieltä kuuluu jo tuhina. Uudet ihmiset se kohtaa mielellään, että melkein häntä irtoaa paikaltaan. Toisia koiria se edelleen hieman aluksi epäilee, mutta hetken päästä jo kirmailee innokkaana niiden kanssa. On ollut myös ihana huomata miten Rova osaa muovata käytöstään eri koirien kanssa, joidenkin kanssa mennään hirveällä tohinalla, joillekkin pitääkin antaa hieman tilaa ja aikaa.

Ulkoillessa se on maailman helpoin. Koirien ohittaminen yleensä sujuu varsin vaivattomasti. Pyörät ja lenkkeilijät eivät sen kummemmin kiinnosta. Se on helposti hallittavissa vapaana. Luokse se on tähän asti tullut tosi nätisti.

Rovan uusi harrastus on ruokakupin kantaminen. Metallikupin kantamisestahan on helppo siirtyä sitten metallikapulaan.. Eikös niin? / Reissun jälkeen pestään tassut ja mahakarvat, jonka jälkeen kuivitellaan. Yleensä siinä vaiheessa pienen lapinkoiran silmät alkaa lurpahtamaan kiinni.