Perjantai-illan tokovalmennukset

Ennen varsinaiselle joululomalle lähtemistä, käytiin Annan kanssa perjantaina myöhäisillassa Anna-Leenan tokovalmennuksessa. Tämä on ensimmäinen kerta kun päästään oikein kunnolla valvovan silmän alle, mikä motivoi kyllä sitä, että pakko on päästä pääkaupunkiseudulla johonkin ryhmään mukaan. Valmennukseen lähdettiin pää täynnä mietteitä ja ongelmatilanteita - on tuntunut jo pitkään, että me tietyissä osa-alueissa ollaan junnattu paikoillaan.

1) Koira hakee sinusta ensin kontaktin, eikä toisinpäin. Varsinkin kun Rovalla kukkii tuo murrosikä nyt parhaimmillaan, se on saanut mut tietyiltä osin hyvinkin epävarmaksi. Sillä saattaa nenä haistaa juuri sillä hetkellä kun aloitetaan liikettä tai pidetään liikkeiden välissä hyvinkin lyhyt tauko. Olen samantien korjaamassa sitä, jonka vuoksi Rova on tekee mielensä mukaan asioita, ennen kun kutsun. Tämä käännetään toisinpäin. Eli jatkossa treeneihin mennessä ja oman vuoron alkaessa kontaktin tarjoamista narussa. Tälläisen päivänselvän asian oon saanut jotenkin jätettyä meidän rutiineista.

2) Ruudussa eri sijainnista lähetykset, targetti parantamaan paikkaa, pituutta ja opetetaan irtaantumista paremmin. Rovan kanssa ollaan ruutua treenattu ihan muutamia kertoja ja nyt selkeästi ollaan tultu siihen pisteeseen, että edistyminen on pysähtynyt. Meillä hakuilee paikka, joka näkyy turhautumisena ja pennun aivot menee samantien lukkoon.  Nyt on kyllä hyvä katsoa miten targetin avulla saataisiin sitä korjattua. Työn alle myös eri kohdista lähettäminen. Varsinkin niin, että avustaja pitää kiinni ja olen itse toisella puolella ruutua -> käsky ruutuun. Rovalla onneksi tuota intoa piisaa irrota hyvin, joten matkaa voitaisiin lisätä ja ruutuun superpalkka (= iltaruoka).

Hyvänä pointtina oli myös se, että vaikka Rova osaa irrota hyvin, aletaan treenaamaan irtoamista missä ei ole kohdetta. Myös irtoamista käskettyyn suuntaan targetilla ja minä annan käskyn eri paikasta. Tässä myös hyvä alkaa opettamaan seis-sanaa. Paljon siis kerralla tuli informaatiota mitä sisäistää ja laittaa treeniohjelmaan.

Parhaat kaverukset Harmi, Riemu ja Rova.

3) Liian korkeat kriteerit kapulan pidossa. Tiesin, että kapulan pidossa olen edennyt hieman liian tohinalla, jolloin nyt pentuun on tullut pieni lukko asian osalta. Nyt Anna-Leena antoi hyvät vinkit siihen, että Rova toimii vapautuneemmin. Kävelin selkä menosuuntaan koiran edessä rauhallisesti kehuen ja lisäten koko ajan hieman matkaa, jolloin Rova piti kapulaa suussa. Ihan muutaman toiston jälkeen vapautui silminnähden ja häntä vispasi viimeistä päivää. Lisäksi nyt saatiin kapulan pidon kestoa nostettua hieman. Piippaaminenkin vähentyi. Istumisessa kapulan pito näiden toistojen jälkeen saatiin tosi mielekkääksi ja ihan täpinöissään pitämässä kapulaa.

Vinkkivitonen myös äänensävyn käyttämiseen kun koira tekee ok tai kun tekee megahyvin. Varsinkin liikkeissä, jotka vaativat selkeästi enemmän rauhoittumista meillä (irtoamista vaativat liikkeet ja kapulan pito). Myös palkkauksen antaminen minun rintakehän tasolta koiralle, jotta koira joutuu "vaatimaan" saadakseen palkkaa, se joutuu silloin aktivoitumaan itseäni kohtaan ja häiriötekiöihin ei reagoida niin voimakkaasti. Tällöin myös keskittyminen olisi täysin minussa. (Vinkkinä myös: "Se on myös minulle ikään kuin oikotie hommien jatkamiseen palkan jälkeen, ei tarvitse kysellä koiralta, että kiinnostaako sitä kenties kuunnella, kun se on ja pysyy valmiiksi oikeassa moodissa").
Muutenkin oli hyvin mieltä rauhoittavaa vaan kuulla, et meillä oikeesti mennään hyvin - kunhan pidetään meno pentumaisena ja iloisena eikä vaadita vielä liikoja Rovalta. Rovalla on menoa ja meininkiä tekemisissään ja se on kova tekemään töitä, mutta se ei saa olla hämäävänä piirteenä minulle, että en ala pyytämään koiralta kerralla liikoja. Pidetään homma jatkossakin ihan mielettömän kivana yhteisenä juttuna!

Jos piippaan huomaakohan se mut

Meillä alkoi murkkuikä. Tai oikeastaan se tuli kuin seinä vastaan, melkein pari päivää sen jälkeen kun olin edellisen tekstin julkaissut. Enkä todellakaan tiennyt, että se on näin karseelta. Toisaalta pitkän koirattoman jakson jälkeen sitä on aika kullannut muistoja ja unohtanut mitä kaikkea tähän pennun kasvuun liittyy. Entistä pahemmaltahan siinä tekee sen, että kuuliaisesta pennusta tulikin korvansa menettänyt ja kaikista koirista kiinnostunut hormoonihyrrä. Hormoonihyrrä hyvin lievästi, mutta kuitenkin niin, että meinaa omistajalta pinna katketa.

Meillä siis lenkeillä palailtiin takaisin "lähtöruutuun", harvemmin vapaana yleisissä paikoissa ja säännöllisesti muistuttelemalla luoksetuloa, kontaktin ottamista ja asian jättämistä. Nyt ollaan päästy ohittelemaan koiria jo ihan hiljaa ilman piippaamista ja kontakti pysyy minussa (tai herkussa todennäköisesti). Myös Rovan ystäväporukasta on hetkeksi jäähylle laitettu nuoremmat nartut jotka eivät osaa vielä tarpeeksi selvästi komentaa ajoittain innokastakin teinipoikaa. Nyt ollaankin treffailtu "äkäsiä narttuja" jotka pistää Rovan kunnon ojennukseen. Ei ole kun muutaman kerran sanoa niin poika onkin ihan nätisti. Urokset menee oikein hyvin.



Treenikentällä ollaan oltu useamman kerran. Samoja asioita pyöritelty. Ruutu alkaa edetä nyt oikein kivaksi. Kapulan pitoon ollaan saatu kestoa, mutta hieman mälväillään suussa. Seuraamisessa edelleen etsitään oikeaa paikkaa, mutta kontakti pysyy oikein napakasti. Nyt pitäisi alkaa lisäämään käännöksiä mukaan seuraamiseen.



Me aletaan joulun viettoon ja mahdollisesti hiljennytään täällä loppuvuodeksi, ellei jotain ihmeitä tapahdu! Toivotan jokaiselle oikein ihanaa joulua ja uutta vuotta 2018! Pidetään meidän rakkaista eläimistä hyvää huolta.

Ajatuksia pennusta puolelta vuodelta

Meidän blogikirjoitukset painottuu (valitettavasti) yleensä aina treeneihin ja sen sisältöön. Se on minun tukenani jatkuvassa kehittymisessä koiran omistajana ja kouluttaja. Tämä blogi on tehty tietysti kaikille Rovan asioista kiinnostuneille, mutta enemmäkseen ihan pelkästään minulle, että pääsen kirjoittamaan ajatukseni, ideani ihan arkisistakin asioista ja sitäkautta näkemään edistyksen ja muistelemaan lämmöllä menneitä.

Olisi kiva tietää lukioilta, mikäli sellaisia täällä on, kaipaatteko jotain muutakin kuin pelkkää treenihömpötystä? :)



Minkälaista tämä meidän arki sitten on? Olen toistanut sitä niin monesti, mutta sanompa vielä kerran. Helppo koira. Hiljainenkin, jossain mielessä. Se on arjessa niin kovin huomaamaton. Se kiintyi todella nopeasti minuun. Pikkupennusta lähtien se ei ole ollut ikinä kovin halukas lähtemään kauas minusta. Jos lähti, kuten leikkiessään, se saattoi välillä palata lähemmäs minua ihan kuin vain tarkastaakseen missä olen. Tässäkin tilanteessa puhutaan alle 15 metristä ja aina niin, että näin koiran. Se on aina valveutunut siitä missä menen. Sillä ei ole tarvetta lähteä huuhailemaan muualle.

Eikä sillä kyllä riistaviettiä ole juurikaan. Koiran vapaana ollessaan jos parin metrin päästä lähtee rusakko, se joko ottaa muutaman metrin juoksuspurtin ja pysähtyy tai jos lähtee, se on hyvin kevyellä käskyllä käännytettävissä pois ja elämä jatkuu sen jälkeen normaalina. Se on jättänyt kohteen joka kerta. Tämäkin on yksi syy siihen, miksi se on niin varma koira vapaanakin ollessaan. Me tehdään suurin osa lenkeistä vapaana ja ei haittaa, mikäli vastaan tulee ihminen, pyöräiliä, huutava lapsi... Se pärjää aina. Se ei sinkoa toisen koiran luokse jos se näkee sen tulevan kulman takaa tai kauempaa. Vaikka samassa porukassa olevat muut koirat lähtisivät, sen saisi hyvin käskyllä takasin heti. Saattaa ilmoittaa haukahduksella tai toisella. Käskyn alla ohituksiinkaan ei tarvitse erikseen ottaa kiinni.

Harrastuskentillä se on, kuten muuan treenikaveri tokaisi, koiranero. Se yllättää minut joka kerta älykkyydellään. Hirveän hyvä lukemaan minua, paremmin kuin minä sitä. Se on niin kova poika tarjoamaan asioita, että monesti sitä vain miettii pienessä mielessään miten se koira älysi sen jutun, vaikka joskus minun avut ovat vajaavaisia. Se on opettanut minun harrastuskentillä niin paljon, etten uskokkaan.

Mitä tulee yhdistelmään lappalaiskoira ja ääniherkkyys. Ei tässä päde täysin. Rova tykkää haukkua jos se leikkii, mutta kotona ei hauku. Joskus ohitettavaa koiraa saattaa muutaman kerran ilmoittaa, yleensä melko matalalla haukahduksella. Leikkiessään minun kanssa lähes hiljaa. Jos pitää odottaa omaa vuoroa ja olen itse muualla, saattaa minua ajoittain komentaa (todennäköisesti tekee sen kiljuen myös). Ainut, pikemminkin huvittava puoli Rovassa on se, että kun se näkee minut pitkästä aikaa tai on ollut eristyksissä tai jotain hauskaa tapahtuu, se saattaa önistä ja murista oudosti. Se ei hauku, koska se on kiellettyä, mutta tuo kun on sallitumpaa, se pitää pitkät purinat. Tämä pitää saada videolle seuraavalla kerralla!

Rovahan muutti meidän kanssa ensin muutaman kuukauden Jyväskylässä asumisen jälkeen pääkaupunkiseudulle. Sille ei ollut alkujaankaan ongelma hypätä ratikkaan tai bussiin, se kävi mielellään makuulle ja rankemman reissun jälkeen nukahtaakkin. Äkilliset äänet tai nopeat tilanteet eivät horjuta Rovaa vaikka välillä se hieman voi säpsähtääkkin. '

Pikkupentuna Rova oli hieman etäinen. Epäileväinen. Etäinen siinä mielessä, että vaikka se tykkäsi olla lähellä, se ei halunnut olla iholla. Minua itseäni ei haittaa ollenkaan se, että oma koira ei ole sylikoira. Rova on kyllä tosi tarkkaavainen siitä missä menen ja mitä teen. Pentuajan koulutuksen ansiosta siitä saatiin helposti luokse tuleva, kosketusta kestävä koirakansalainen. Rova edelleenkin ajoittain paineistuu hieman koskettamisesta kun kierrokset ovat korkealla (kuten treenitilanteissa), mutta arjessa itsessään läheisyys ja kontaktin ottaminen ei ole ongelma. Vaikka sylikoiraa siitä ei koskaan onneksi tulekkaan! Vieraiden ihmisten koskettamisesta se on myös oppinut nauttimaan kun ikää on tullut, mutta mielellään menee sen jälkeen omiin oloihinsa.

Paljon jäi sanomatta tästä maailman rakkaimmasta ystävästä, mutta ensi kerralla voisi vaikka turista tästä järisyttävästä murkkuiästä ja miten se meidän arjessa alkaa näkymään!

Laita ne volyymit pienemmälle

Jos katsot videon, tee niin kun otsikko käskee. Kiitos.

Tiistaina treenailtiin Hannan ja kahden pikkuisen lapparitytön kanssa taas Kompassissa. Nyt oltiin edelliskerrasta fiksumpia ja avattiin ikkunat, laitettiin lisäksi tuuletin toimimaan niin oli siedettävämpää treenailla. Tein ensin merkin kiertoa, yritin vauhdittaa liikettä, tähän pitää keksiä uusi toimintatapa sen lisäämiseksi. Ei kuitenkaan sunnuntaipäiväkävellyt merkille, mutta tahdon liikkeestä napakamman!

Ruudusta on video. Nyt alkaa paikka löytymään. Kyseisellä videolla Rova on tehnyt reilut viisi kertaa ruutua (toistoja toki enemmän). Sheippaamalla, ei ole ollut targettia tai muuta. Nyt olen näyttänyt oikeaa paikkaa kädellä, alkaa hahmottamaan eikä ole läheskään niin lähellä etunauhaa kun aiemmin. Siirryttiin seuraamiseen. Vähän perusasennossa paikka hakuili, hyvä kontakti silti. Ollaan tehty Rovan kanssa oikeastaan vain suoraa seuraamista, pitäisi alkaa opettamaan käännöstä pikkuhiljaa. Suoralla menee kivalla tohinalla mukana, muutaman kerran liian edessä - korjaus.

Ollaan nyt pyritty parantamaan takajalkojen hallintaa. Videolla on toinen yritys peruuttamisesta ikinä. Kun tämä alkaa sujumaan siirrytään niiden nostamiseen ja korokkeelle menemiseen! Mut on kyllä veikee kaveri kun niin nopeasti oivaltaa. Nyt pysy vire tosi hyvin koko treenien ajan ja vaikka murkkuikä alkaa tuomaan vähän omaa maustettaan arkeen, niin tosi hienosti jatkoi keskittyä vaikka vieressä olikin kaksi tosi kivaa ja ihanaa tyttöstä!

Ripaus lunta ja harmaata talvea

Rova jo lähemmäs 7,5kk. Se on nykyään jo niin iso poika! Vaikka niin odotinkin, että se kasvaa, niin olihan se pentuaika tosi ihanaa. 15,2kg ja 46cm.

Viime viikolla oltiin pariinkin otteeseen tokotreeneissä. Tiistaina tehtiin Kompassissa Reben ja Ellin kanssa toko/rally-tokotreenit. Nyt oli pitkästä aikaa ihan uudenlainen häiriö treeneissä, mutta myös tokotilassa oli ainakin omasta mielestäni järkyttävän kuuma, joten jos koirakin vaikutti olevan loppu jo pienestä, sitä olin minäkin. Tunnari meni oikein asiallisesti ja hyvällä innolla toi oikean ekalla. Ruutu tuntui junnaavan tänään. Oli kyllä tosi kuuma huone vaikka kello oli jo yhdeksän illalla. Tuntui, ettei koirakaan oikein kyennyt kun muutamaan toistoon jonka jälkeen aivot oli jo ihan solmussa.

Torstaina sitten uusi yritys Melkun kanssa ulkokentällä sateessa. Alotettiin treeni ruudulla: Rova tarjoo sitä ahkerasti itse, mutta paikka ruudussa oli hakusessa. Rova sijoittuu suhteellisen lähelle tötsiä ihan jo varmasti sen takia että a) sille ei ole selväksi tehty oikea paikka b) merkin kiertäminen on sille myös mieluinen liike. Melkku antoi hyvän vinkin, että käy koiran odottaessa kauempana käyn taputtamassa maata siinä paikassa mihin koiran haluan sijoittuvan. Ja tadaa, ihan mielettömän hyvin haki paikan! En ole vielä lisännyt ruutuun maahan-käskyä ihan varmistaakseni ensin paikan.

Ruudun jälkeen tehtiin tunnari, mikä on tietysti paras juttu Rovalle. Kapulat oli sekaisin kentällä ja lähetin koiran useamman metrin päästä. Lähti hyvin ja alkoi etsimään omaansa reippaasti, hieman nenä karkasi, että kävi useamman metrin päässä, liekö etsimässä oikeasti omaa, mutta kehoituksen jälkeen palasi. Toi ensin väärän, palautin ja toi oman. Jatketaan tunnarin varmistamista.

Otettiin vielä päätteeksi kapulan pitämistä, jossa edistymistä onkin tapahtunut! Noutamisessahan ei ole mitään ongelmaa, mutta enemmänkin kapulan pidon kestossa. Nyt ollaan varmistettu kapulan pitoa ja alkaa olemaan jo suhteellisen hyvässä jamassa. Vahvistettiin lisäksi treenien ajan lelupalkkaa ja leikkimistä. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis treeneistä, seuraavana meidän hommana on seuraaminen ja liikkeestä maahanmenon treenaaminen.

Se hymyilee. Aina välillä!

Menoa ja vinkuleluja hallitreeneissä

Tänään maanantaina oltiin hallilla tokoilemassa Annan ja porokoirakaksikon kanssa! Meidän do to-listaan kuului ruutu, tunnari, kapula-treeni sekä kartion kiertoa. Ruutua oltiinkin treenattu viimeksi lähes samalla porukalla lähes kaksi viikkoa sitten. Joten homma on saanut muhia pörrölapsen päässä jonkun aikaan.

Meidän treenit alkaa aina kontaktitreeneillä kytkettynä. Anna siirteli samalla treenikamoja, joten saatiin hyvä alkuhäiriö. Koira kuitenkin suhteellisen nopeasti hoksasi homman nimen ja alkoi tarjoamaan kontaktia vaikka Anna hyvin häiriötä lisäilikin. Kontaktin tarjoamisen jälkeen huomattiin kun Rova hamusi ruudulle. Koira vapaaksi ja se säntäsi heti ekana ruudun sisälle ensin haistelemaan ja sitten tarjosi kontaktin!! Tämä on siis toinen kerta kun Rova teki ylipäätään mitään ruutuun liittyen. Otettiin eri kulmista ja tarjoamalla hakeutui aina ruutuun itse! Ihan mieletön lapsonen!!

Tunnari tehtiin ekaa kertaa hallitiloissa, missä oli yllinkyllin hajuja, joten mielessä kävi harpattiinko liian iso askel kerralla. Anna laittoi sekaisin reilusti kapuloita ja oman sekaan - lähetys ja Rova lähti kivalla vireystasolla etsimään ja löytyihän sieltä hienosti oma! Tunnari on ihan loistava palkinto itsessään Rovalle, se on meidän yhteinen suosikkihomma, joten oli ihan mieletön juttu, että suuremmassa häiriössäkään se ei menetä toimintakykyään! Tän jälkeen siirryttiin meidän pieneen murheenkryyniin, nimettäin kapulan pitoon. Rovalla nousee tosi nopeasti kierrokset (piipataan) ja tämä on liike missä olen alkanut vaatimaan liikaa liian nopeasti, joten kokonaisuus on jäänyt kehnoksi. Anna antoi todella toimivan vinkin kapulan pidon keston treenaamiseen! Palkka löytyi vasemmasta kädestä (samalla tämä toimi hyvänä jättämisen treenaamisena) ja noutokapula oikeasta. Olin polvistuneena niin, että vasen jalkani peitti palkan sivulleensa. Palkka joka kerta lensi eteenpäin toivotusta reaktiosta. Loput kaksi toistoa Rova haki kapulan suuhun itsenäisesti ja itseasiassa tehtiinkin se jopa myös ihan hiljaa.

Useamman viikon takaa rallitteluja samanhenkisen porokoira Hilde! Nämä on kuin kaksi marjaa käytökseltään!

Siitä sitten megakivat leikkihetket ympäri hallia uudella vinkupallolla, mikä on osottautunut yhdeksi maailman parhaista palkkausleluista Rovalle. Se meni ihan pähkinöinä pitkin kenttää! Ohimenijä olisi saattanut ihmetellä mikä ihme pomppufiilis kahdelle hullulle koiratytölle siellä on tullut! Koira tauolle kun Lyyti suoritti välissä liikkeet. Me palattiin vielä sen päätteeksi tekemään muutama merkin kierto, aluksi hamusi ruutuun menemistä (tässä vaiheessa se otettu pois), mutta tarjosi hyvin lopulta kierron hyvällä draivilla.

Toi pentu yllättää mut ihan joka kerta yhä uudelleen ja uudelleen sen taidoillaan! Ihan superpentu!

Lappalaiskoirien tokotreenit

Viikonloppuna oli kyllä hyvän mielen treenit pitkästä aikaa porokoiraporukalla! Edellisestä yhteisestä treenikerrasta olikin kulunut liian pitkä aika. Ensin oltiin hallilla sisätiloissa treenaamassa ruudun alkeita ja loppupätkä tehtiin ulkona hiekkakentällä. Meidän suunnitelmaan kuului:

→ ruudun treenaamisen aloittaminen
→ pentuhöhläluoksetulo
→ kaket i-m häiriötreenaaminen
→ paikalla istuminen häiriössä

Kaiken tämän lisäksi vielä vinkkivitosia Rovan kapulan pidon treenaamiseen ja siihen varmuuden luomiseen. Rova siis osaa tuoda kapulan käteen, hakea sen, mutta pitoa ei riitä oikeastaan sen enemmäksi ajaksi. Meidän do to-listalla on ostaa raskaampi noutokapula ja jatkaa treenaamista vetoleikkien kautta.

Ihan riittävästi siis tekemistä yhdelle treenikerralle.

Rova yllätti meikäläisen ihan totaalisesti kun alettiin katsomaan mitä koira sanoo ruudusta. Luojan kiitos meitä oli kolme siinä, niin sai tosi nopeasti kiinni koiran käytöksestä, että mikä sille olisi parhain treenisuunnitelma. Ensin ihan namialustalla muutamat vauhtilähdöt: minä sparrasin kauempana koiran kanssa mihin piti mennä ja Anna näytti herkut ruudusta. Rova toimii tosi nenävainuisesti, jälkikoiran virkaa kun on joskus tehnyt, niin se meinasi useeamman kerran kulkea nenä edellä ruutuun. Tätä kerrattiin muutama kerta, meni kivalla draivilla kyllä ja bileet pystyy sen jälkeen. Mikä tässä vielä suuremman yllätyksen tuotti oli se, että kun oltiin lopettamassa treeniä ruudun osalta ja kävelemässä poispäin, koira pinkaisi takaisin ruudun sisälle odottaen, että hei joko vielä kerran!! Sen jälkeen omatoimisesti tarjosi parikin kertaa samaa. Oltiin ihan äimistyneitä! Toki ei pitäisi, koska tarjoamista ollaan vahvistettu ja sillä yleisesti haluankin koiran toimivan!

Hiekkakentällä jatkui treenaaminen. Meille hommana on myös uusiin tilanteisiin/tiloihin tuleminen, että koira saa hetken tuumiskella, jonka jälkeen kontaktin otosta saa herkun ja kiitoksen. Jotenkin näinkin ilmiselvä asia on jäänyt ihan miettimättä, että sitä kontaktia tarjoo pentu, en minä.

Otettiin yksi pentuluoksetulo. Sen jälkeen siirryttiin kaukokäskyihin, nyt Anna oli heittämässä palkan sivulta. Ihan mielettömän pähee pentu, vaihdoin muutamaan toistoon aina paikkaa 1-3m välillä ja aina tosi hyvällä meiningillä teki. Pitäisi alkaa varmaan treenaamaan sitä seisomistakin! Tämän jälkeen näytin tytöille Rovan kapulan pidon tilanteen ja muutama palauttaminen. Kiva vetoleikki päälle. Otettiin vielä takapalkalla muutama paikkaistuminen, asento pysy nyt tosi hyvin ja kontakti pysyi.

Oltiin kyllä väsähtäneitä tämän treenin jälkeen. Nyt on tilauksessa ruutuliina ja raskaampi kapula, ens treenejä kohden siis!

Hyvän mielen jäljestystä

Nyt on Rovan syksyn mejätreenailut pulkassa, ellei nyt kelien paranemista tapahdu. Tämän sanoessani keli varmaan parantuu sen verran, että päästään/joudutaan taas lähtemään metsään samoilemaan. ;) Mutta keskitytään siis talvikaudella ihan muihin asioihin, treenaten nenätyöskentelyä toisella tavalla.

Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ollaan käyty vielä pari kertaa tekemässä jälki. Ensimmäinen oli vuorokauden vanha jälki, pituudella ei toki juhlittu koska maastoista oli pulaa sillä hetkellä. Saatiin silti hyvä kahdella kulmalla oleva jälki tehtyä. Hieman huolestuin silti kuinka suhteellisen lähellä alku ja loppu olivat. Rova oli todella rauhallinen jäljelle lähdössä, en oikeastaan ole koskaan nähnyt samanlaista keskittymistä. Tiivistettynä jälki tehtiin molemmat kulmat hienosti merkaten ja suoraviivaisesti edeten. Loppukaadolle mentäessä hieman ilmavainua alun suuntaan, mutta nenä alas ja kaadolle hienosti. Siis aivan mieletön pentu!

Toinen jälki tehtiin koemielessä (siis ei KOEmielessä vaan halusin nähdän miten koira reagoi) alle tunnin vanhana vaihtelevassa maastossa, löytyi lunta, loskaa, vettä ja mutaa. Koivikko. Lähti reippaasti alkumakuulta ensimmäiseen kulman kohden innolla, meni aivan jäljen myötäisesti. Eka kulma hyvin merkattu. Toiselle kulmalle matkatessa muutaman kerran pysähty ja nuuskaisi, mutta jatkoi oikeaan suuntaan. Toinenkin kulma hyvin merkattu ja sit mentiinkin hyvällä tohinalla loppukaadolle jossa oli peuransorkka mikä sai aikaan sellaisen hepulit. Jatkossa toki tehdään vain vuorokauden vanhoja jälkiä, mutta halusin haastaa Rovaa ja katsoa mitä se sanoo, kun maasto on ekaa kertaa niin vaihteleva. Ja hyvinhän se meni! Ollaan menty niin paljon eteenpäin viimeisen kahden kuukauden aikana, että pitää olla todella ylpeä pennusta!

Rova 6,5kk. Ihana kettulapsonen.

Rova ja Harmi, joka on viikon nuorempi. Rikkaus tässä rodussa on se, että yksikään ei näytä samalta. On meinaan ihan eri puusta veistetyt nämä parhaat ystävykset! Toinen on lähempänä pienpetoa ja toinen näyttää halinallelta.

Helkkarin pätevä lappalainen

Viime viikonloppuna tehtiin pitkästä aikaa Rovan suosikkia eli mejää. Vuorokauden vanhalle jäljelle kertyi matkaa 300m kokonaisuudessaan kahdella kulmalla. Loppukaadolle hirvensorkka. Keli oli lähes nollassa ja yöllä pakastanut. Rova lähti lähes jäljen myötäisesti kohtisuoraa ensimmäistä kulmaa kohden. Meni kulman ohi pystysuunnassa ja kävi "tarkastamassa" ja palasi kulmalle jonka merkkasi hyvin ja lähti jäljen suuntasesti. Seuraava suora meni mielettömän hienosti. Maasto meni siinä välissä todella risukoksi ja välillä näkyvyys koiran perässä mentäessä alko olemaan erittäin huono, kun joutui siristämään silmiään ettei oksat kohta törrötä silmästä. Toiselle kulmalle meni näpäkästi ja lähti oikeaan suuntaan, kuitenkin reunan vierestä, kiersi melko reippaasti kaadon taakse ja palasi hieman jälkeä taaksepäin, ennen kun löysi kaadon. Tämä on ensimmäinen kerta kun kaksi kulmaa saadaan toimimaan! Toisaalta, ei ole kokeiltukaan hirveä montaa kertaa.

Olen niin ylpeä Rovasta, se tekee niin kovasti töitä jäljestäessään! Ei paljon nouse pää maasta vaikka välillä haravoidaan siksakkia. Vielä loppuviikosta tarkoitus tehdä uusi treenijälki. Alkaa olemaan nimettäin viimeisiä kertoja ennen talvitaukoa.

Tokopuolella ollaan hiottu perusasentoa ja kaukoja, tehty jäävänä maahanmenoa ja monipuolistettu/vaikeutettu tunnaria. Kaukokäskyt alkaa olemaan jo oikein näppärää menemistä. Maahanmenoo alkaa olemaan muutenkin lemppari Rovalle, joten jäävissä se on aika hyvin saatu jo alulle. Perusasento vielä innostuspuuskissa tulee liian eteen, mutta hyvin korjaa. Tarkkuutta siihen.

Lisäksi olen niin tyytyväinen, että ollaan saatu seuraamiseen niin paljon parempi asento ja kontakti! Nyt ollaan tehty jo useamman metrin seuraamisiakin. Ihan parasta kun tääkin liike saatiin korjattua paljon kun muutaman kerran tehotreenasi. Jatkossa onkin tarkoitus paneutua noutoon, ruutuun. Lisätään myös häiriössä treenaamista.

Nyt me suunnataan auto kohti maalaiselämää savon suunnille!

Puoli vuotta täynnä rakkautta

Viime viikolla ollaan pari kertaa käyty treenikentillä. Olen ottanut tarkan silmän alle nyt tämän oman elekielen käytön ja sen minimoimisen. Nykyään meidän kohteen kiertämisetkin menee hyvin kun koira tarjoaa itse liikettä eikä tarvitse näyttää elettäkään. Ihan paras pentu!

Seuraamiseen ollaan saatu kestoa, mutta paikka hakuilee edelleen hieman. Intopuuskat vie paikkaa liikaa eteenpäin. Omasta mielestä myös paikka valuu liian kauaksi sivusuunnassa ajoittain. Nyt paikka kuntoon ja sit katotaan miten lisätään pituutta. Tunnarissakin ollaan hyvin päästy eteenpäin hajutyöskentelyssä ja palikka tuodaan jo nätisti minulle. Ainut asia mikä oikeasti junnaa on kapulan pitäminen ja kestävyyden lisääminen siinä. Olen silti niin ylpeä miten Rova kestää toistot ja etsii kapulaa häntä heiluen tarmokkaasti!

Uutena asiana työnalla on jäävät maahanmenolla. Pitäisi myös intoutua ruudun opettamiseen!

Aiemmin tässä kuussa oleva luento kisatavoitteellisuudesta oli tosi paljon ajatuksia herättävä. Asioita mitä piti ihan päivän selvinä, mutta ei ole niitä tarpeeksi hyvin ottanut huomioon treenejä suunnitellessa/treenatessa. Hyviä pointteja sai paperille, joita pitää kyllä itselleen toitottaa säännöllisesti. Jatkossa tarkoitus lisätä vähän viikottaista treenaamista, nyt kun se pyörii lähes 2-3 kerrassa. Mikäli raskaampi treeni, voi antaa seuraavan päivän lepoa. Jos keskiraskas, voi seuraavana tehdä helpomman treenin. Treenit mielellään paikoissa jossa häiriötä vähemmän, eri alustat, jotta pohja saadaan tehtyä tyylipuhtaaksi. Sen jälkeen häiriöön enemmän kertaamaan liikkeitä. Kyllähän me joka päivä treenataan jotain päivittäisissä jutuissa, mutta varsinaisia treenitilanteita voisi kasvattaa määrällisesti. Treenit ovat 10-30minuuttia ja liikkeitä treenin sisällön huomioon ottaen on 2-4.

Rovan kanssa ollaan nyt treenattu paikallaoloa kun kierrän koiraa. Alussa Rova oli todella paineistunut siitä, että kävin hieman takana. Muutama kerta toistoja ja nyt koira on paljon luottavaisempi. Ja mikäs sen parempaa kun pitää vain olla maassa ja saa ruuan suoraan eteen!

Maanantaina meillä oli Nose Workin kertatunti. Ajattelin ottaa sen meidän ohjelmistoon kun mennään metsäjäljen osalta tauolle. Mejänkin viimeinen treeni pitäisi saada alle, mutta liikaa ohjelmaa ja liian vähän aikaa yhdistettynä siihen, että ainakin PK-seudulla sataa 247 jatkuvasti viimestä päivää, ei ainakaan motivoi omistajaa metsään tallustamaan. Heräteltiin Rovaa nenätyöskentelyyn namietsinnällä, jonka jälkeen vähennettiin herkkuja ja lisättiin tilalle haju! Tosi hyvin hokasi. Samalla pystyi treenaamaan jättöä ja paikallaoloa häiriössä. Tosi hyvin keskittyi työskentelyyn, muutaman kerran piippasi kun odotettiin omaa vuoroa. Olisi niin paljon intoa tehdä. Kertatunnilla päästiin siis hyvin perille lajin treenaamisesta, mutta hyvä olisi käydä joku kurssi pohjalle, jotta sitten voisi jatkaa sen jälkeen itsenäisesti. Hintaa silti tällaisille kursseille kertyy ihan tarpeeksi, joten aina saa miettiä mihin sitä haluaa tällä kertaa rahansa pistää.

Lisäksi kotiin ostettiin kartio kierron treenaamiseen ja tasapainoalusta lihaksiston monipuolisempaan kehittymiseen ja tasapainon parantamiseen.

Rova täytti myös 6kk! Juhlapäivänä tietysti tehtävänä oli ottaa sankarista passikuvat. Vakavaksi on elämä mennyt, tai ainakin kameran edessä ei poikaa hirveästi hymyilytä!

Astetta hukassa olevampi parivaljakko

Torstaina tokoiltiin kahdeksan lappalaiskoiran häiriössä hiekkakentällä. Alkuun vähän aktivointia leluilla, nyt ei meinannut millään innostua. Hampaat on nyt vaihtumassa, ettei ole edes koskenut puruluihin. Joten ei sitä sitten sen enempää yritetty. Hieman seuruupätkää koitettiin, kontaktin pitämistä, maahan-istu kertausta. Muutama iloinen pentuluoksetulo. Treenien murheenryyni oli noutokapulan tuominen. Heitin kerran ja toi minulle mallikkaasti. Siihen olisi pitänyt päättää, heitin toisen kerran eikä koira sen jälkeen tuonut käteen kuin vaivalloisesti. Nyt vaan hommaksi taas iloinen kapulan kanssa rellestäminen.

Mitä huomioitavaa: "turhat" eleet ja äänet pois treenatessa. Annan liikaa apuja. Rova on todella nopea oppimaan, joten nyt nämä pois ennen kun koira kerkeää oppimaan huonoille tavoille.

Viikonloppuna tehtiin ensimmäistä kertaa kahden kulman jälki. Matkaa tuli varmasti lähemmäs 300m yhteensä. Vuorokauden vanha jälki, yöllä sadellut hieman ja kosteahko ilma. Rova lähti hyvin jäljelle, teki ekan suoran aikana muutaman piston sivuille. Ensimmäisen kulman hyvin merkkasi ja lähti jäljen mukaisesti vasemmalle. Seuraava suora oli ihan mieletön, kunnes 5m ennen seuraavaa makuuta opas hukkasi jäljen (miten voi käydä niin). Tarkoituksena oli, että olisin kerennyt reagoimaan kulman tulemiseen laskemalla tahtia ja siten antanut koiralle aikaa etsiä kulma. Nyt menimme nätisti hukkaan kun koira lähti suoraan seuraavalle suoralle ja kohti kaatoa, jonka se löysi hyvin. Tässä oli aineksia aivan loistavaksi jäljeksi, mutta minun ja oppaan oma kämmi nyt pilasi vedon. Tarkoituksena oli, että jos tämä saadaan nätisti tehtyä, pääsisi pentu talvitauolle! Eli luvassa on vielä toinen samanmoisen teko. Ja sillon tiedetään sitten missä mennään.

Varasin huomiselle treenivuoron sisätiloihin, jotta voidaan paneutua seuraaviin asioihin: kiertämisen opettaminen ILMAN eleapuja, kapulan noutamiseen taas uutta intoa ja hauskaa tekemistä, aktivointia leikkimisellä, seuraamiseen pituutta ja jos kerkeää, niin kontaktiharjoituksia.

Vauhdikkaan pennun tokotreenit

Treeneistä mieleen jäi

Jätä-käsky vielä selvemmäksi, pyritään vähentämään kieltämistä ja "ei"-sanan käyttöä.

Päättää mihin liikkeisiin tahdon liittää lelupalkan ja mihin ruokapalkan.

Kuolleen lelun leikkimisen vahvistaminen.

Leikkimisen vahvistaminen*

Luoksetulon treenaaminen avustajan kanssa -> ärsyke -> käsky rauhallisesti -> superpalkka

Tiistaina tuli treenailtu taas porokoiraporukalla tokoa. Alkuun hieman kierrosten nostamista leikkimällä, kuolleen lelun hakemista, viettien nostamista jahtaamalla. Ajattelin, että nyt kun Rovalla alkaa pysyvät kulmahampaat puhkeamaan, niin ei olisi kovin innokas tarttumaan lelusta. Mitä vielä, samalla innolla mentiin kun aiemmin. Otettiin muutama perusasento, pentuluoksetuloja. Pentuluoksetuloissa ihan mielettömällä vauhdilla ihan parasta! Jätä-käskyn treenaamista ollaan nyt se muutama päivä treenattu ja sitä myös häiriössä kertailtiin suurimmissa osin. Intensiivisen treenin jälkeen tauolle kentän viereen ja katseli kun porokoirien kanssa tehtiin liikkeitä: lähes hiljaa, mutta rauhoittui sitten kerälle. Tosi pätevä pentu! Parhautta on kyllä treenaaminen porukassa, saa hyviä vinkkejä aktiivisesti ja heti joku huomauttamassa kun liikkeessä joku mättää.

* Leikkimisen vahvistaminen on ollut arjessa meidän numero 1 tehtävä viimeisen viikon aikana. Rova on ollut aina onneksi tosi innokas lelujen suhteen. Nyt siitä tehdään kuitenkin juttu, mistä poika palkkaantuisi ja saisin aina helposti kierroksen nousemaan (se nyt toki ei haastavaa ole tällä pojalla). Lisätään leikkimisen monipuolisuutta. On luettu Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirjaa ja saatu hyvin vinkkejä ihan harrastuskentiltäkin!

Kuvituskuvana toimikoon nyt muutama viikonloppu sitten otettu kuva Puppy Paradesta!

Loppuviikosta luvassa aktiviteeteiksi torstaina tokoa ja viikonloppuna päivän vanhan jäljen ajoa. Siihen päälle pitkästä aikaa Rovan lempparilapinkoirakavereiden näkeminen ja keski-suomeen "rauhoittumaan" maalle.

Yhdet onnistuneet tokotreenit

Torstai-aamun toko- ja häiriötreenit. Ensin ooteltiin hieman muiden suorituksia, selän takaa kuului välillä yhteiskuoro, mutta sitten hiljennyttiinkin vain odottamaan ja katselemaan! Parempaan päin, sillä jos en väärin muista, joku kerta odotellessa huudettiin täyttä kurkkua miksei pääse mukaan.

Aloitettiin homma kontaktin treenaamisella häiriössä, Anna hoiti häiriköinnin. Upee kontakti, ei ärsyttänyt lelun heittely vieressä tai lähestyminen takaa. Siirryttiin siitä suoraan kävelystä seuraamiseen tuloon. Hyvin hoksas, annan vaan turhaan apuja kropalla ja katselen missä se menee, kun se aina kuitenkin on tulossa sivulle. Ne pois ensi kertaan. Seuraaminenkin menee ihan tyylipuhtaasti, imutan vielä reilusti jotta paikka varmistuisi.

Upeesti kontakti pysy kun harjoiteltiin seuraamiseen lähtöä! Jee paras!

Jopa minulle on tullut yllätyksenä se, kuinka vahvaksi maahanmeno ja nouseminen on Rovalle tullut. Takajalat pysyvät kyllä ainakin toistaiseksi paikoillaan, mutta vauhtia on tullut koko ajan lisää kun toistoja kertyy, joten katsotaan pysyvätkö ne takajalat paikoillaan. Anna hyvin kiinnitti huomiota siihen, että Rova makuulta nousee istumaan etujalkoja hypäyttämällä, niin tehtiin tätä samaa treeniä sitten maahanmenoon.

Jätin Rovan syöttämättä tarkoituksellisesti, että lopuksi tehtävään tunnariin tulisi loistopalkka. Aiemmin ollaan treenattu juuri tätä kyseistä tehtävää niinkin, että ruoka on takapalkka. Rova on silloinkin nostanut kierrokset, mutta ei mennyt kuitenkaan "työkyvyttömäksi". Nyt se paineistui siitä todella paljon, eikä pari nuuskaisua lukuunottamatta työskennellyt kapuloilla. Jätettiin liike kesken ja otettiin iloinen pentuluoksetulo, josta sai superpalkan.

Tähän kiinnittää huomiota jatkossa treeneissä, loppupalkkaa ei ole syytä jättää niin esille, vaan onnistuneen harjoitusliikkeen jälkeen mennään iloisesti kassille josta tulee superpalkka. Kotona missä ei häiriötä ole, tehtävä on siksi saatu tehtyä ongelmitta.

Nyt maassa makaa todella väsynyt suomenlapinkoirapoika hiljaa tuhisten.

Koiramalleilemassa Hämeenlinnassa

Rova 5kk 1vko, juuri käyty lätäköissä ja ralliteltu pelloilla.

Kuvat ottanut Photography Emilia Salmijärvi, kiitos vielä kerran ihanista valokuvista.

MEJÄ-kurssi päätökseen

Keskiviikko 13.9: Käytiin pienen tehdasalueen lähellä olevalla metsäsuikaleella tekemässä nopea verijälki. Matkaa taisi olla 50m kokonaisuudessaan, yksi kulma. Kulmaan pistetty hyväksi todettua Naturis Fresh Meat Kanaa mikä on koostumukseltaan tosi hyvä treeninami ja haisee mahdottomasti. Jäljen jälkeen käytiin tekemässä vielä namisuora toiselle puolelle tietä, verestys vanhentui siis vain 15min. Päätin pitää Rovaa nyt paremmin hallinnassa, jotta mieli ei harhautuisi niin herkästi pois jäljeltä. Kierrokset nousi heti kun poika pääsi ulos autosta. Hyvä keskittyminen jo alkumakuulla, siitä suoraviivaisesti lähes tulkoon jäljellä kohti kulmaa. Laskin nopeutta kulmalle mentäessä, annoin pennun ajan kanssa lähestyä sitä. Hieman tuli oikean kautta kulmaan, mutta merkkasi makuun ja malttoi syödä namit, ennen kun jatkoi tyylipuhtaasti jäljen mukaista linjaa vasemmalle. Loppusuora ennen kaatoa meni asiallisesti, hieman lähti kaadon ohi hakemaan meidän ulosmenojälkiä, palasi nopeasti kaadolle. Lopussa pidän palkkana useasti myös Platinum Mini Menu Puhdas kalaa mitkä on kivasti myös pakkauksissaan tai kuten nyt, ihan pelkkä aamuruoka. Jes ihan paras pentu!

Perjantai-iltana tehtiin MEJÄ-kurssilaisten kanssa lauantaiksi valmiiksi jälki. Pituutta tuli vajaat 200m, yhdellä kulmalla, kaadolla aamuruoka. Lauantaina 16.9 sitten aamusta käytiin ensin laukaisutestissä, jossa ei erityistä. Rova enemmänkin innostui siitä, että menin toljottamaan sitä viiden metrin päähän ja halusi komentaa. Alkaa jo pieni mies tietämään mitä tehdään kun kaivan jälkiliinan autosta. Olemme tehneet tähän mennessä 15min-2h vanhoilla jäljillä. Päästin koiran alkumakuulle ja koirasta heti huomasi, että nyt koira lähti tekemään enemmän töitä. Tietysti, kun jälki oli päivän vanha. Se lähti liikkeelle rauhallisemmin jäljen suuntaisesti, teki muutaman piston sivuille ennen makuuta. Makuun merkkasi hyvin, pidättelin hiukan tarkoituksella. Koiran työskentely oli toki myös paljon rauhallisemmalla tahdilla. Kulmalta lähti oikeaoppisesti oikealle. Suoralla taas jäljen suuntaisesti, mutta pistoja välillä. Hyvin ylitti nyt pienet polut! Kaato löytyi hienosti! Ihan super mies! Todella harmi ettei tätä saatu videolle.

Tästä lähtien vain kunnolla vanhentuneita jälkiä ja matkaa pisemmäksi.


Yllä oleva kuva oli sunnuntain Helsingin Puppy Paradesta. Kaikennäköistä koirakansalaista tuli tavattua, mutta tietysti seasta löytyi lähes rotutoveri! Heillä löytyi, tietysti, yhteinen sävel ja vauhdikas leikkiminen alkoi samantien kun kuonot löivät yhteen. Ja kuvasta päätellen molemmilla oli todella kivaa! Käytiin esittäytymässä kunniapolulla satojen ihmisten edessä! Rova käyttäytyi tosi hienosti, antoi ihmisten paijata ja ihastella. Pallomeressäkin tuli ihmeteltyä. Paraatin loputtua alkoi jo pentu väsymään niin paljon, että tahtoi sivummalle katsomaan vain tapahtuman hälinää. Rapsuttajia ja ihastelijoita löytyi lähes joka askeleen jälkeen. Rova pääsi lopulta suliin hieman huilimaan ja tulihan siinä hieman silmiä pojan ummisteltua. Nyt me sitten vietetäänkin rauhallinen ilta ennen uuden viikon alkua!

Sorkkaeläinten jäljillä ja vaaleanpunaista teippiä

Ollaan me elossa, kyllä vaan! Piti päivittää, mutta tuli pari muuttajaa. Kuten nyt esimerkiksi aika nopea muutto Helsinkiin! Tänne elämän siirtäminen oli yllättävän rankkaa henkisesti omistajalle (ei enää ikinä pliis muuteta jooko?). Helsinki on tähän asti näyttänyt kyllä hyvät puolensa. Meidän lähialueelta löytyy ihanat hiekkatiet, isot pelto- ja ruohikkoalueet ja sattuupa sinä olemaan koirapuistojakin hyvin lähellä.

Me ollaan treenattu! Osallistuimme Rovan kanssa syyskuun alusta alken MEJÄ alkeiskurssille. Vielä on onneksi muutama kerta käytävänä! Vaikka yleistietämystä MEJÄstä ja sen treenamisesta oli, teki hyvää saada kädestä pitäen opastusta uudesta harrastuksesta. Nenätyöskentely on Rovalle ihan järkyttävän suuri palkkio jo itsestään. Se tekee ihan täysillä intoa puhken kaiken! Sitä intoa en halua koskaan vähentää. Meno on hyvin pentumaista kun keskittymiskyky hetkiksi saattaa kadota tai kierrokset nousta jo äärettömän korkealle. Kierrosten nousemisesta taas turhautuminen alkaa puskea pintaan. Yhden kerran se meni niin yli, että Rova rupesi kysymään minulta kesken jäljen, että mihin suuntaan. Laukaisutestissä ei ollut mitään ongelmia. Kurssilla ollaan päästy ajamaan muutamia jälkiä ja Rova menee kyllä hienosti jäljen suuntaisesti. Kulmiin meidän pitää lisätä varmuutta = SIKAHYVÄÄHERKKUA, koska kun koira tekee niin innokkaasti pentuhäslingillä töitä, jää joskus kulmien merkkaaminen ja parhaimmassa tapauksessa tapahtuu hukka. Näitä pitää vaan tehdä, tehdä ja tehdä. Kun alkaa ikää ja vähän keskittymiskykyä (toivottavasti) tulemaan, alkaa meno olemaan ihan erilaista! Mutta tarkoituksena kuitenkin, että sama into saadaan jatkossakin työskentelyyn.


Viime tekstin tilanteesta ollaan myös päästy eteenpäin. Rovan vasenjalka ei ole niinkään oikutellut enää, välillä ylös noustessa tai kääntyessään ottaa muutaman "niiaus askeleen". Vaikka edelleen ollaan tehty vain rauhallisia hihnalenkkejä tai vapaana kävelemistä, välillä Rova on päässyt juoksentelemaan koirakaverien kanssa. Oireet eivät ole siitä kuitenkaan pahentuneet. Kävimme kuitenkin tänään Mevetissä kuulemaan toisen eläinlääkärin mietteen tilanteesta. Olat kuvattiin, siellä kaikki ok. Tutkiessa epämiellyttävää teki juuri se vasemman etujalan uloin varpaan räplääminen. Nivel ei ole kuitenkaan selvästi epästabiili. 1-asteen lievä venähdys siis kyseessä. Joten Rova käyttää nyt seuraavan viikon kinesioteippiä. Hihnalenkkejä jatkossa pelkästään kolmen viikon ajan. Mut olisko tää pikkuhiljaa voiton puolella tämä ongelma!

Tulevan viikon ohjelmistoon kuuluu muutamat metsäjäljen teot, tokon alkeiden kertaamista ja sunnuntaina voisi pyörähtää Puppy Paradessa Helsingissä. Ja tosiaan, mä lupaan: ens päivitys tulee vähän nopeammin!

Laitetaanhan alas vielä pari kuvaa menneeltä kuukaudelta:

Mennään täysillä tai ei yhtään

Joku voisi sanoa, että liioittelua ja rahan tuhlausta. Tiedän kyllä olevani erittäin herkästi huolestuvaa tyyppiä, varsinkin kun se liittyy eläimiin. Pienen pennun luusto on hauras koska se kehittyy ensimmäisen vuoden aikana niin paljon. Rova leikki siis viime viikolla toisen pennun kanssa, jonka jälkeen ontui hyvin kevyesti vasenta jalkaansa. Ei kipullut millään tavalla ja parin päivän jälkeen ei mitään huomattavaa. Viikko tämän jälkeen leikki jälleen uudestaan ja sitten jo ontui enemmän jalkaansa. Edelleenkään ei kotona kipullut millään tavalla, eikä liikeratoja kokeillessa tuntunut mistään aristelevan. Hälytyskellot alkoi hieman soimaan, sillä jos siellä olisi joku, joka kovemmassa rasituksessa uusisi aina ontumisen.

Sain ajan parin päivän päähän jota odotellessa olimme täyslevossa. Samalla hoitui 16vkon rokotukset. Rova painoi 9.1kg, eli paino ei enää nouse kuin alle 500g viikossa, kun kuukausi takaperin vauhti oli enemmänkin lähes 700-800g. Jokatapauksessa eläinlääkäri tutki pennun ja Rova hieman reagoi kun koskettiin vasemman etujalan ulommaisiin varpaisiin. Se oli kuitenkin hyvin kevyt reagointi. Toisaalta voi myös epäillä, että se oli sattumaa. Kuvattiin kuitenkin varmuudelta vielä etujalat ranteista. Kuvat eivät antaneet osviittaa mistään erikoisemmasta. Eläinlääkäri katsoi monesti Rovan liikettä, eikä se joka kerta edes ontunut, vain tietyssä liikkeessä/tietyssä nopeudessa.

Jäimme siis yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että seuraamme. Rova sai viikon ajaksi kipulääkityksen ja määräyksen, että kova rasitus on pannassa. Tyydymme siis viikoksi-kahdeksi rauhallisiin lenkkeihin. Jos vaiva jatkuu tämän jälkeen tai palaa taas rasituksen jälkeen, syytä käydä tutkittumassa uudestaan. Toivotaan, että kyseessä oli enemmänkin lihasvamma mikä ei ole kerennyt vaan lopullisesti parantumaan. Tai kyseessä olisi panoisteiitti eli suomennettuna kasvukivut. Nyt siis hommana on väsyttää pieni mies aivotyöskentelyllä. Luvassa on siis paljon aktivointilelujen täyttöä, herkkujälkien tekemistä ja kaiken uuden ja jännittävän kokemista.

Meillähän ei saisi olla sohvalla...

Pienen pennun matkassa

Rova täyttää huomenna 16 viikkoa. 4 kuukautta. Se on piristänyt meidän päiviä jo kohta kaksi kuukautta. 8.6 kiloa pelkää rakkautta. Pentu kasvaa ihan silmissä ja välillä sitä ihan hämmästyy, että ahaa nyt joku asia meneekin rutiininomaisesti tai se on tajunnut jonkun työn alla olevan jutun jujun.

Takapään käyttöä ollaan eri alustoilla treenailtu usempaankin kertaan. Liike on hyvin hallussa.

Ahne koira se on. Ja tosi nopeasti tarjoaa treeneissä opittuja asioita. Mutta myös turhautuu. Treenatessa Rovalla tempo saattaa välillä nousta liian korkeaksi ja pentu yrittää hätäisesti ennakoimalla saada palkan. Josta seuraa turhautuminen ja uikuttaminen, että miksen saa palkkaa mitä teen väärin. Tilanne seis, rauhoitutaan, tehdään jotain tuttua ja sitten laitetaan liike palasiksi. Aikaa se on vaatinut, mutta myös työn jälki on puhtaampaa ja Rovakin kykenee keskittymään pisempi pätkiä jo ilman kierroksien nostamista.

Hieman ääniherkkä se on myös. Uudet äänet herkästi pientä kettupoikaa mietittyvät ja niihin pitää päästä kommentoimaan. Toisaalta ihmishälinässä se ei ole moksiskaan ja täyteen bussiin mentäessä katselee hieman ympärilleen ja asettuu jalkatilaan makaamaan ja hetken päästä sieltä kuuluu jo tuhina. Uudet ihmiset se kohtaa mielellään, että melkein häntä irtoaa paikaltaan. Toisia koiria se edelleen hieman aluksi epäilee, mutta hetken päästä jo kirmailee innokkaana niiden kanssa. On ollut myös ihana huomata miten Rova osaa muovata käytöstään eri koirien kanssa, joidenkin kanssa mennään hirveällä tohinalla, joillekkin pitääkin antaa hieman tilaa ja aikaa.

Ulkoillessa se on maailman helpoin. Koirien ohittaminen yleensä sujuu varsin vaivattomasti. Pyörät ja lenkkeilijät eivät sen kummemmin kiinnosta. Se on helposti hallittavissa vapaana. Luokse se on tähän asti tullut tosi nätisti.

Rovan uusi harrastus on ruokakupin kantaminen. Metallikupin kantamisestahan on helppo siirtyä sitten metallikapulaan.. Eikös niin? / Reissun jälkeen pestään tassut ja mahakarvat, jonka jälkeen kuivitellaan. Yleensä siinä vaiheessa pienen lapinkoiran silmät alkaa lurpahtamaan kiinni.

En tiedä mikä tuo on, saanko hieman öristä?

Viikot vierii ja Rova se vaan kasvaa. Ei enää kyllä tunnista alla olevan postauksen koiraksi, ihan yhtäkkiä saanut jo vanhemman pennun mittasuhteita kropassaan. Viikkojahan on plakkarissa se 12. Joka päivä on silti opeteltavaa täynnä. Uusia asioita ja vanhojen muistuttelua. Uusia paikkoja ja tuttavuuksia. Viime viikolla päästiin myös käymään eläinlääkärissä ensimmäisten rokotusten vuoksi. Eläinlääkäri totesi myös molemmat pallit sinne minne pitääkin. Jee!

Mitä olen oppinut Rovasta kuluneen kuukauden aikana?

→ Sen, että Rova on hieman tuumiva ja joissain tilanteissa epäilevä pentu. Mörköjä löytyy päivittäin, mutta lähempää katsoessa kaikkihan on ihan ok. Rova on eri tilanteisiin sopeutuva pentu ja palautuukin jännittävistä tilanteista nopeasti.
→ Ahne, pirun ahne koira.
→ Nopeasti syttyvää ellei räjähtävää sorttia, jolle avainsana toimii myös rauhoittumisen osaaminen. Josta päästäänkin siihen, että sylissä se rauhoittuu todella hyvin. Ajoittain nukahtaa. Koulutus on siis kantanut hedelmää! Muutenkin sylissä tehtävät toimenpiteet (harjaus/kynsien leikkuu) onnistuu todella vaivattomasti.
→ Leikkisä. Tykkää niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa leikkimisestä. Suosikkilelut löytyy ja mitä kovempi meteli sitä paremmat huvit. Repimisleikit on parhautta.
→ Ketterä ja on hallinnut jo tulostaan asti kroppansa yllättävän hyvin ikäisekseen.
→ Heti pentuajasta tähän hetkeen todella kuuliainen ja rajat tunteva pentu. Ei irtoa hirveän kauas (onneksi) omistajastaan lenkillä irti pidettäessä.
→ Rova välttelee ajoittain lähelle tulemista, kuten hänen emänsä pentuna. Se tykkää olla lähellä, mutta ei aivan iholla. Säännöllisellä treenaamisella kuitenkin ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että tullaan mielellään aivan luokse ja pysytäänkin siinä jo hetki. Tämä on siis meidän yhteisten askareitten listassa ensimmäisten joukossa!
→ Yksinoloon totuttiin yllättävän vaivattomasti.

Juuri aloiteltiin maahanmenon alkeita, hienosti se hoksaa jo muutaman toiston jälkeen homman jujun. Pienissä pätkissä tosin ja leikin kera. Hallinnassa myös pienellä mieheltä löytyy jo istuminen, tassun antaminen ja katsekontaktin tarjoaminen. Kokeiltu ollaan myös vierellä oloa ja todella lyhyitä seuraamispätkiä niin, että herkkukone huutaa. Yhteisinä juttuina ollaan myös tehty makkarajälkeä ja lenkeillä myös omistajan etsintää.

Tarkoitus olisi myös alkaa treenaamaan takapään käyttöä laatikkomenetelmällä.
Ensi kertaan!

Mennään nyt sata lasissa

Lähemmäs neljä vuotta blogitaukoa. Ei suinkaan unohtunut juttu. Pisemmän tauon koirapuolella ja blogin päivittämisessä aiheutti aluksi muutto pois asuinpaikkakunnalta ja tämän jälkeen pääsy ammattikorkeakouluun. Oman koiran hankintaa olen odottanut siis reilun viisi vuotta, mutta sen ottamista on saanut venyttää edellä mainituista syistä.

Ja nyt pääsi sitten käymään näin:

Hänen nimensä on Rova, suomenlapinkoirapojan alku tuolta kaukaa pohjoisesta. Nyt hän tuli valloittamaan eteläisempää suomea! Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on sujunut vauhdintäyteisesti, sillä pojasta näyttää löytyvät muutama vara-akku takataskusta. Rova on ollut myös hirmuisen leikkisä pentu lelujen parissa ja motivointia ruuan avulla on helppoa.

Hyvin on kuitenkin koirakansalaiseksi kasvaminen alkanut. Uusia paikkoja asuinalueelta on koluttu kovaan tahtiin, uusilla alustoilla, ihmetelty kodin ulkopuolista elämää, treenattu luoksetuloa, lutrattu vedessä. Koirakavereitakin ollaan löydetty rutkasti, kuten alla olevassa kuvassa on viikon nuorempi suomenlapinkoirauros Harmi. He ovat kuin paita ja peppu. Rova on hieman varovainen alkuunsa kohdatessaan uusia tuttavuuksia, mutta seuraavalla kerralla jo leikkii jo kovaa vauhtia toisten kanssa. Lenkeillä saatetaan ilmoittaa vastaantulevalle koiralle hermostuneisuutensa. Se on siis asia mihin ollaankin pikkuhiljaa ottautumassa. Hieno homma on kuitenkin se, että pentu palautuu siitä samantien.

Meidän hullutteluja pääsee siis jatkossa lukemaan tämän blogin kautta!