Takapään käyttöä ollaan eri alustoilla treenailtu usempaankin kertaan. Liike on hyvin hallussa.
Ahne koira se on. Ja tosi nopeasti tarjoaa treeneissä opittuja asioita. Mutta myös turhautuu. Treenatessa Rovalla tempo saattaa välillä nousta liian korkeaksi ja pentu yrittää hätäisesti ennakoimalla saada palkan. Josta seuraa turhautuminen ja uikuttaminen, että miksen saa palkkaa mitä teen väärin. Tilanne seis, rauhoitutaan, tehdään jotain tuttua ja sitten laitetaan liike palasiksi. Aikaa se on vaatinut, mutta myös työn jälki on puhtaampaa ja Rovakin kykenee keskittymään pisempi pätkiä jo ilman kierroksien nostamista.
Hieman ääniherkkä se on myös. Uudet äänet herkästi pientä kettupoikaa mietittyvät ja niihin pitää päästä kommentoimaan. Toisaalta ihmishälinässä se ei ole moksiskaan ja täyteen bussiin mentäessä katselee hieman ympärilleen ja asettuu jalkatilaan makaamaan ja hetken päästä sieltä kuuluu jo tuhina. Uudet ihmiset se kohtaa mielellään, että melkein häntä irtoaa paikaltaan. Toisia koiria se edelleen hieman aluksi epäilee, mutta hetken päästä jo kirmailee innokkaana niiden kanssa. On ollut myös ihana huomata miten Rova osaa muovata käytöstään eri koirien kanssa, joidenkin kanssa mennään hirveällä tohinalla, joillekkin pitääkin antaa hieman tilaa ja aikaa.
Ulkoillessa se on maailman helpoin. Koirien ohittaminen yleensä sujuu varsin vaivattomasti. Pyörät ja lenkkeilijät eivät sen kummemmin kiinnosta. Se on helposti hallittavissa vapaana. Luokse se on tähän asti tullut tosi nätisti.
Rovan uusi harrastus on ruokakupin kantaminen. Metallikupin kantamisestahan on helppo siirtyä sitten metallikapulaan.. Eikös niin? / Reissun jälkeen pestään tassut ja mahakarvat, jonka jälkeen kuivitellaan. Yleensä siinä vaiheessa pienen lapinkoiran silmät alkaa lurpahtamaan kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti