Viimeisimmän kirjoituksen jälkeen ollaan käyty vielä pari kertaa tekemässä jälki. Ensimmäinen oli vuorokauden vanha jälki, pituudella ei toki juhlittu koska maastoista oli pulaa sillä hetkellä. Saatiin silti hyvä kahdella kulmalla oleva jälki tehtyä. Hieman huolestuin silti kuinka suhteellisen lähellä alku ja loppu olivat. Rova oli todella rauhallinen jäljelle lähdössä, en oikeastaan ole koskaan nähnyt samanlaista keskittymistä. Tiivistettynä jälki tehtiin molemmat kulmat hienosti merkaten ja suoraviivaisesti edeten. Loppukaadolle mentäessä hieman ilmavainua alun suuntaan, mutta nenä alas ja kaadolle hienosti. Siis aivan mieletön pentu!
Toinen jälki tehtiin koemielessä (siis ei KOEmielessä vaan halusin nähdän miten koira reagoi) alle tunnin vanhana vaihtelevassa maastossa, löytyi lunta, loskaa, vettä ja mutaa. Koivikko. Lähti reippaasti alkumakuulta ensimmäiseen kulman kohden innolla, meni aivan jäljen myötäisesti. Eka kulma hyvin merkattu. Toiselle kulmalle matkatessa muutaman kerran pysähty ja nuuskaisi, mutta jatkoi oikeaan suuntaan. Toinenkin kulma hyvin merkattu ja sit mentiinkin hyvällä tohinalla loppukaadolle jossa oli peuransorkka mikä sai aikaan sellaisen hepulit. Jatkossa toki tehdään vain vuorokauden vanhoja jälkiä, mutta halusin haastaa Rovaa ja katsoa mitä se sanoo, kun maasto on ekaa kertaa niin vaihteleva. Ja hyvinhän se meni! Ollaan menty niin paljon eteenpäin viimeisen kahden kuukauden aikana, että pitää olla todella ylpeä pennusta!
Rova 6,5kk. Ihana kettulapsonen.
Rova ja Harmi, joka on viikon nuorempi. Rikkaus tässä rodussa on se, että yksikään ei näytä samalta. On meinaan ihan eri puusta veistetyt nämä parhaat ystävykset! Toinen on lähempänä pienpetoa ja toinen näyttää halinallelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti