Mennään nyt sata lasissa

Lähemmäs neljä vuotta blogitaukoa. Ei suinkaan unohtunut juttu. Pisemmän tauon koirapuolella ja blogin päivittämisessä aiheutti aluksi muutto pois asuinpaikkakunnalta ja tämän jälkeen pääsy ammattikorkeakouluun. Oman koiran hankintaa olen odottanut siis reilun viisi vuotta, mutta sen ottamista on saanut venyttää edellä mainituista syistä.

Ja nyt pääsi sitten käymään näin:

Hänen nimensä on Rova, suomenlapinkoirapojan alku tuolta kaukaa pohjoisesta. Nyt hän tuli valloittamaan eteläisempää suomea! Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on sujunut vauhdintäyteisesti, sillä pojasta näyttää löytyvät muutama vara-akku takataskusta. Rova on ollut myös hirmuisen leikkisä pentu lelujen parissa ja motivointia ruuan avulla on helppoa.

Hyvin on kuitenkin koirakansalaiseksi kasvaminen alkanut. Uusia paikkoja asuinalueelta on koluttu kovaan tahtiin, uusilla alustoilla, ihmetelty kodin ulkopuolista elämää, treenattu luoksetuloa, lutrattu vedessä. Koirakavereitakin ollaan löydetty rutkasti, kuten alla olevassa kuvassa on viikon nuorempi suomenlapinkoirauros Harmi. He ovat kuin paita ja peppu. Rova on hieman varovainen alkuunsa kohdatessaan uusia tuttavuuksia, mutta seuraavalla kerralla jo leikkii jo kovaa vauhtia toisten kanssa. Lenkeillä saatetaan ilmoittaa vastaantulevalle koiralle hermostuneisuutensa. Se on siis asia mihin ollaankin pikkuhiljaa ottautumassa. Hieno homma on kuitenkin se, että pentu palautuu siitä samantien.

Meidän hullutteluja pääsee siis jatkossa lukemaan tämän blogin kautta!