Perjantai-illan tokovalmennukset

Ennen varsinaiselle joululomalle lähtemistä, käytiin Annan kanssa perjantaina myöhäisillassa Anna-Leenan tokovalmennuksessa. Tämä on ensimmäinen kerta kun päästään oikein kunnolla valvovan silmän alle, mikä motivoi kyllä sitä, että pakko on päästä pääkaupunkiseudulla johonkin ryhmään mukaan. Valmennukseen lähdettiin pää täynnä mietteitä ja ongelmatilanteita - on tuntunut jo pitkään, että me tietyissä osa-alueissa ollaan junnattu paikoillaan.

1) Koira hakee sinusta ensin kontaktin, eikä toisinpäin. Varsinkin kun Rovalla kukkii tuo murrosikä nyt parhaimmillaan, se on saanut mut tietyiltä osin hyvinkin epävarmaksi. Sillä saattaa nenä haistaa juuri sillä hetkellä kun aloitetaan liikettä tai pidetään liikkeiden välissä hyvinkin lyhyt tauko. Olen samantien korjaamassa sitä, jonka vuoksi Rova on tekee mielensä mukaan asioita, ennen kun kutsun. Tämä käännetään toisinpäin. Eli jatkossa treeneihin mennessä ja oman vuoron alkaessa kontaktin tarjoamista narussa. Tälläisen päivänselvän asian oon saanut jotenkin jätettyä meidän rutiineista.

2) Ruudussa eri sijainnista lähetykset, targetti parantamaan paikkaa, pituutta ja opetetaan irtaantumista paremmin. Rovan kanssa ollaan ruutua treenattu ihan muutamia kertoja ja nyt selkeästi ollaan tultu siihen pisteeseen, että edistyminen on pysähtynyt. Meillä hakuilee paikka, joka näkyy turhautumisena ja pennun aivot menee samantien lukkoon.  Nyt on kyllä hyvä katsoa miten targetin avulla saataisiin sitä korjattua. Työn alle myös eri kohdista lähettäminen. Varsinkin niin, että avustaja pitää kiinni ja olen itse toisella puolella ruutua -> käsky ruutuun. Rovalla onneksi tuota intoa piisaa irrota hyvin, joten matkaa voitaisiin lisätä ja ruutuun superpalkka (= iltaruoka).

Hyvänä pointtina oli myös se, että vaikka Rova osaa irrota hyvin, aletaan treenaamaan irtoamista missä ei ole kohdetta. Myös irtoamista käskettyyn suuntaan targetilla ja minä annan käskyn eri paikasta. Tässä myös hyvä alkaa opettamaan seis-sanaa. Paljon siis kerralla tuli informaatiota mitä sisäistää ja laittaa treeniohjelmaan.

Parhaat kaverukset Harmi, Riemu ja Rova.

3) Liian korkeat kriteerit kapulan pidossa. Tiesin, että kapulan pidossa olen edennyt hieman liian tohinalla, jolloin nyt pentuun on tullut pieni lukko asian osalta. Nyt Anna-Leena antoi hyvät vinkit siihen, että Rova toimii vapautuneemmin. Kävelin selkä menosuuntaan koiran edessä rauhallisesti kehuen ja lisäten koko ajan hieman matkaa, jolloin Rova piti kapulaa suussa. Ihan muutaman toiston jälkeen vapautui silminnähden ja häntä vispasi viimeistä päivää. Lisäksi nyt saatiin kapulan pidon kestoa nostettua hieman. Piippaaminenkin vähentyi. Istumisessa kapulan pito näiden toistojen jälkeen saatiin tosi mielekkääksi ja ihan täpinöissään pitämässä kapulaa.

Vinkkivitonen myös äänensävyn käyttämiseen kun koira tekee ok tai kun tekee megahyvin. Varsinkin liikkeissä, jotka vaativat selkeästi enemmän rauhoittumista meillä (irtoamista vaativat liikkeet ja kapulan pito). Myös palkkauksen antaminen minun rintakehän tasolta koiralle, jotta koira joutuu "vaatimaan" saadakseen palkkaa, se joutuu silloin aktivoitumaan itseäni kohtaan ja häiriötekiöihin ei reagoida niin voimakkaasti. Tällöin myös keskittyminen olisi täysin minussa. (Vinkkinä myös: "Se on myös minulle ikään kuin oikotie hommien jatkamiseen palkan jälkeen, ei tarvitse kysellä koiralta, että kiinnostaako sitä kenties kuunnella, kun se on ja pysyy valmiiksi oikeassa moodissa").
Muutenkin oli hyvin mieltä rauhoittavaa vaan kuulla, et meillä oikeesti mennään hyvin - kunhan pidetään meno pentumaisena ja iloisena eikä vaadita vielä liikoja Rovalta. Rovalla on menoa ja meininkiä tekemisissään ja se on kova tekemään töitä, mutta se ei saa olla hämäävänä piirteenä minulle, että en ala pyytämään koiralta kerralla liikoja. Pidetään homma jatkossakin ihan mielettömän kivana yhteisenä juttuna!