Sorkkaeläinten jäljillä ja vaaleanpunaista teippiä

Ollaan me elossa, kyllä vaan! Piti päivittää, mutta tuli pari muuttajaa. Kuten nyt esimerkiksi aika nopea muutto Helsinkiin! Tänne elämän siirtäminen oli yllättävän rankkaa henkisesti omistajalle (ei enää ikinä pliis muuteta jooko?). Helsinki on tähän asti näyttänyt kyllä hyvät puolensa. Meidän lähialueelta löytyy ihanat hiekkatiet, isot pelto- ja ruohikkoalueet ja sattuupa sinä olemaan koirapuistojakin hyvin lähellä.

Me ollaan treenattu! Osallistuimme Rovan kanssa syyskuun alusta alken MEJÄ alkeiskurssille. Vielä on onneksi muutama kerta käytävänä! Vaikka yleistietämystä MEJÄstä ja sen treenamisesta oli, teki hyvää saada kädestä pitäen opastusta uudesta harrastuksesta. Nenätyöskentely on Rovalle ihan järkyttävän suuri palkkio jo itsestään. Se tekee ihan täysillä intoa puhken kaiken! Sitä intoa en halua koskaan vähentää. Meno on hyvin pentumaista kun keskittymiskyky hetkiksi saattaa kadota tai kierrokset nousta jo äärettömän korkealle. Kierrosten nousemisesta taas turhautuminen alkaa puskea pintaan. Yhden kerran se meni niin yli, että Rova rupesi kysymään minulta kesken jäljen, että mihin suuntaan. Laukaisutestissä ei ollut mitään ongelmia. Kurssilla ollaan päästy ajamaan muutamia jälkiä ja Rova menee kyllä hienosti jäljen suuntaisesti. Kulmiin meidän pitää lisätä varmuutta = SIKAHYVÄÄHERKKUA, koska kun koira tekee niin innokkaasti pentuhäslingillä töitä, jää joskus kulmien merkkaaminen ja parhaimmassa tapauksessa tapahtuu hukka. Näitä pitää vaan tehdä, tehdä ja tehdä. Kun alkaa ikää ja vähän keskittymiskykyä (toivottavasti) tulemaan, alkaa meno olemaan ihan erilaista! Mutta tarkoituksena kuitenkin, että sama into saadaan jatkossakin työskentelyyn.


Viime tekstin tilanteesta ollaan myös päästy eteenpäin. Rovan vasenjalka ei ole niinkään oikutellut enää, välillä ylös noustessa tai kääntyessään ottaa muutaman "niiaus askeleen". Vaikka edelleen ollaan tehty vain rauhallisia hihnalenkkejä tai vapaana kävelemistä, välillä Rova on päässyt juoksentelemaan koirakaverien kanssa. Oireet eivät ole siitä kuitenkaan pahentuneet. Kävimme kuitenkin tänään Mevetissä kuulemaan toisen eläinlääkärin mietteen tilanteesta. Olat kuvattiin, siellä kaikki ok. Tutkiessa epämiellyttävää teki juuri se vasemman etujalan uloin varpaan räplääminen. Nivel ei ole kuitenkaan selvästi epästabiili. 1-asteen lievä venähdys siis kyseessä. Joten Rova käyttää nyt seuraavan viikon kinesioteippiä. Hihnalenkkejä jatkossa pelkästään kolmen viikon ajan. Mut olisko tää pikkuhiljaa voiton puolella tämä ongelma!

Tulevan viikon ohjelmistoon kuuluu muutamat metsäjäljen teot, tokon alkeiden kertaamista ja sunnuntaina voisi pyörähtää Puppy Paradessa Helsingissä. Ja tosiaan, mä lupaan: ens päivitys tulee vähän nopeammin!

Laitetaanhan alas vielä pari kuvaa menneeltä kuukaudelta: