Nyt sinä et selkeesti hengitä

Meillä tänään, kahden viikon lähes totaalitauolta, oli hyvän mielen tokotreenit Annan kanssa! Päätin ripustaa aivot narikkaan pyhien ajaksi tokoilusta. Toko ei ole tuntunut missään vaiheessa pakkopullalta, mutta tauko teki nähtävästi todella hyvää. Ollaan me Rovan kanssa ihan pieniä juttuja aktivoimiseksi käyty, mutta kunnon treenaus on jäänyt.

Anna videoi meistä kaksi nopeaa pätkää seuraamisesta - kuinka me ollaan yhtäkkiä edetty sen saralla. Olen Rovan kanssa ennen tätä treenannut seuraamista vain suoria pätkiä eri pituuksilla, käännöksiä ei ole lisätty ohjelmistoon, vaan tehnyt erikseen persheittoja ja takapään hallintaa. Tänään sitten kokeiltiin yhdistämistä ensimmäistä kertaa. Tulos näkyy videolla, ihan super pentu!

Vaikka molemmissa pätkissä kenotan ikävästi (luojan kiitos tämäkin videoitiin, niin osaa tähänkin pulmaan pureutua), niin hitto mikä pieni lapinkoira! Videossa klipit on väärinpäin, jälkimmäinen tehtiin ensin jolloin en hengittänyt, ekassa olin koonnut itseni paremmin. Me ollaan tehty seuraamista lähes aina ruokapalkalla, jotta saan liikkeen osat paremmin puhtaammiksi. Ensimmäinen kerta kun kokonaisuudessa käytän lelupalkkaa.

Summa summarum: 1. oman asennon korjaus 2. palkka "piilosta" tai kainalosta, jotta koira ei ala edistämään


Näiden lisäksi tehtiin pitkästä aikaa ruutua! Olen tässä välipäivinä lähtenyt opettamaan koiran etenemään johonkin kohteeseen jostain muualta kun omasta vierestäni, joten Anna sai pidellä koiraa ja lähetin itse toisesta kulmasta koiran ruutuun. Toimi todella hyvin ja nyt Rova ei hakenut paikkaa peruuttamalla vaan sinkosi oikeaan paikkaan samantien. Hyvä harppaus siis viime kerrasta! Kapulan pitoa otettiin muutama toisto ja pienin askelin ollaan edetty tässäkin. Edelleen oma kärsivällisyys välillä horjuu ja muistuttelen lähes jokaista treenikertaa ennen itselleni tilanteen missä mennään. Olen tehnyt myös ajatusharjoituksia siitä miten kehun, millä äänensävyllä ja mitkä ovat ne sanat mitä käytän kun kehun ja vapautus sanalla jes! Vielä tuottaa tuskaa oikeassa tilanteessa näiden asioiden muistaminen, kun on niin täpinöissään. Rovalla on tekemisessä intoa ja nyt me ollaankin jo tilassa, kun kapula pysyy tosi nätisti jo suussa. Mut jes, pitää olla tyytyväinen meihin, että ollaan tosi hyvin saatu liikettä jo kasaan.

Tehtiin myös lopuksi häiriössä kontaktia, kun Anna ja Lyyti teki ruutua. Tosi hyvin jaksoi luoda kontaktia vaikka vähän kävi mielessä, miten tämä välillä vähän rasittava murkkuikäinen pentu jaksaa kuunnella. Ja hyvinhän se menikin!

Rova viime vuonna joulun aikaan kuvattuna Jämsässä, luojan kiitos saimme viettää lumisen joulun!