Täyden tohinan viikko

Kahdet ohjatut agilitytreenit, kahdet omatoimi agilitytreenit, yhdet omatoimi rally-tokotreenit ja yhdet ohjatut rally-tokotreenit. Tällä viikolla mentiin haipakkaa koirarintamalla, sillä lähes päivittäin tuli koirien kanssa jotain tehtyä. Täytyy kyllä todeta, että tällaista menoa ihan joka viikko ei ole. Onneksi. Mutta toisaalta jokaisen treenin jälkeen oli huippufiilis ja se varmistaa aina vaan sitä, miksi sinne treenikentälle lähdetään: nauttimaan yhteisistä jutuista!

KESKIVIIKKO
Keskiviikkona lähdettiin uhmaamaan ulkotreenaamista Annan kanssa rally-tokon osalta. Molemmat pojat pääsivät mukaan, Lahku sai ennen treenejä kuitenkin porokoiratyttöjen kanssa juoksennella koirapuistossa. Meidän treenit pidettiin hankikantasilla kaukalossa, olosuhteet olivat muuten oikein hyvät, mutta ajoittain tuuli kohtuu kovaa, jolloin rally-kyltit sai kyytiä. Meidän rata meni lähtö-ohjaajan ympäri myötäpäivään-eteen istu, oikealta sivulle, istu-juosten-pujottelu edestakaisin-normaali vauhti-vasen täyskäännös-360 oikeaan.

Olin hierottavana muutama tunti aikaisemmin ja rataan tutustumisessakin huomasi vain, kuinka ei ollut mitenkään terävimmillään. Rovalla oli todella hyvä mielentila treeneissä, siis sellainen et seuraamisessa etutassut nousee niin korkeelle kun vain voi ja katse ei tipahda hetkeksikään. Kunnon tekemisen meininki. Sillä oli niin paljon intoa, että ei meinannut vierellä pysyä. Teki päheesti ekalla kerralla juosten pujottelun! Muuten vähän siellä täällä omia virheitä kuten kävelet suoraan merkkiin, koira osuu merkkiin, teet väärän liikkeen. Ei ihme jos koirakin on yhtäkkiä kuutamolla.

Pyysin Annaa ottamaan videota suorittamisesta, jonka Rova otti ihan jäätävänä häiriönä. Anna on toiminut niin monet treenit Rovalle palkkaajana, joten keskittymisessä oli paljon petrattavaa. Kuitenkin hyvä häiriötreeni. Saatiin pari onnistunutta lyhyttä pätkää tehtyä. Sen jälkeen alkoi haukkuminen vaikka tekeminen jatkui silti innokkaana... Minusta oli vain parasta, että Rova teki niin täysiä ja intoa puhkuen, niin ei haitannut vaikka pakka leviääkin muuten!

TORSTAI JA PERJANTAI
Tehtiin mustilla ratanumeroinneilla +5 esteen sarjoja ohjatuissa treeneissä. Tykkäsin todella paljon radasta, se oli tosi haastava, mutta jotenkin taas järki ei pysynyt mukana hommassa. Oli vimmatusti halua onnistua, mutta en saanut ohjattua Lahkua niin hyvin kuin olisin halunnut. Ollaan treenattu tosi paljon vaikeasta kulmasta putkeen menoja, mutta näissä treeneissä ei aina osunut oikeaan. Ja syynä minun huono ohjaus. Puomi sujui jo tosi kivasti. Saatiin myös Melkun opastuksella hyvin alkuun meidän verkottomia keppejä, tsemppasin koiraan vierellä ja tahditin - kuuden sarjan kepeillä meni vain parin verkon (vaihdellen paikkaa) tuella. Jees!

Kaiken kaikkiaan ohjatuista treeneistä jäi tosi hyvä fiilis. Katsoin seuraavana aamuna treeneissä otettuja videoita ja ärsyynnyin niin paljon siitä miten ohjasin koiraa, joten päätin töiden jälkeen lähteä kokeilemaan tietyt kohdat uudestaan. Kannatti! Katsoin torstain treeneissä muiden ohjaustyylejä ja ne innoittivat kokeilemaan uutta.

LAUANTAI
Oman seuran agilitykisojen talkoiden jälkeen suunnattiin lappalaiskoiraporukalla Agiliitäjien hallille. Nina piti meille rally-tokon treenit, viimeiset kunnon ohjatut treenit ennen lajin rotumestaruuksia ensi viikonloppuna. Rallyn treenaaminen saa mut jostain syystä epävarmaksi, ehkä sen takia kun alla on kuitenkin tosi vähän kunnon treenikertoja ja itelleen kelpaa vain onnistuminen. Kuitenkin Rovan kanssa saatiin ihan kunnon AHAA-ELÄMYKSIÄ Ninan opissa ja koin olevan enemmän sinut kentällä koiran kanssa kuin aiemmin. Tiettyihin asioihin saatiin tosi paljon selvyyttä!

1. Luota koiraan, se osaa kyllä. Lisäksi ei tarvitse kehua taukoamatta tai käskyttää seuraamaan joka toinen metri (mikä jännittäminen). Less is more varsinkin Rovalle.
2. Tilaa kyltteihin, että Rovan kokoinen koira pystyy ne tekemään ilman, että osuu.
3. Pujottelussa jne. Rova menettää malttinsa jos teen vasempaan käännöstä liian jyrkästi - tee isommalla kaarroksella.
4. Remmi ehdottomasti VASEMPAAN käteen ja tarpeeksi löysä.
5. Hengitä liikkeiden välissä.
6. Ennen kisoja tee lähtöharjoituksia.

Videolla koko rata, jossa palkkasin kolmesta eri kohtaa. Jossa myös tein olettamuksen, että koira ei kyllin hyvin seuraa ja aloitin alusta, turhaan. Lopussa onnistumisen vuoksi menin maali-kyltinkin väärältä puolelta, mutta se laitettakoon täysin vain ilon piikkiin, kun saatiin palaset loksahtamaan paikoilleen!


Nyt pistän villasukat jalkaan, teeveden porisemaan ja avaan Netflixin ja aion hautautua loppuillaksi peiton alle. Huomenna sitten taas kohti uutta viikkoa ja ohjattuja Maijun treenejä!

Hyvä aloitus viikkoon

Maanantaina oli Maijun treenit Ojangossa, päästiin paikkaamaan yhtä osallistujaa nyt täksi ja seuraavalle viikolle. Meille treenien teema oli irtoamista, mentiin mustalla merkitty rata. Sain kuitenkin vähän haastetta ohjaamiseen valssien kanssa. Tehtiin ennen omaa vuoroa vähän keskittymistreeniä hypyttämällä estettä. Lahku on jotenkin tällä hetkellä tosi häiriöherkkä ja se olikin mielellään aina pinkomassa Maijun luokse. Saatiin silti hyviä kokonaisuuksia tehtyä - ennenkaikkea hyvällä vauhdilla ja fiiliksellä. Oli tosi hyvät treenit!

Asia mikä tuon murkkuikäisen pojan kanssa monesti jää: superpalkka aina kun luopuu häiriöhetkestä.

Tiistaina käytiin treenaamassa hieman keinua, putkeen hakeutumista ja keppejä. Kentällä oli valmiiksi jo putket puomin alla, joten hyödynsin sen ja katsoin miten Lahku hakeutuu putkeen kun itse olen ohjaamassa kauempana. Hienostihan se meni. Keinua oltiin aiemmin paukuteltu jonkun verran ja vahvistettu puomille tulemista, tänään otettiin askel kohti puomin suorittamista. Siitä ei videota saatu, mutta hienosti Lahku on saanut itseluottamusta tekemiseen. Kepeissäkin saatiin asioita eteenpäin, koko ajan pystyy ottamaan enemmän ja enemmän verkkoja pois! Kohti verkottomia keppejä!

Lahku myös punnittu tänään ja painoa reilu 1-vuotiaalla noin 14.6kg. Pikkuinen kiituri!

Hyvän mielen agilitytreenit

Meidän torstaisissa agilitytreeneissä Melkku pisti meidän hieman pois mukavuusalueelta. Ollaan tosi paljon keskitytty fiilikseen ja oikeastaan vaan täysiä päästelyyn, niin nyt oli mukava vaihtelu, kun joutui oikeasti miettimään miten ohjaat koiraasi. Tää rata oli tosi kiva, meiltä toki pois jäi A-este ja kepit. Rata pätkittiin meille kolmeen osaan.

Lahku oli super. Sillä on ollut aavistuksen vaikeaa häiriössä treenailla ylipäätään, mutta nyt sitä ei juurikaan näkynyt. Meidän pakkovalssit meni tosi hienosti, koira haki hyvin esteille ja päästelikin tosi hyvällä fiiliksellä. Vaikka Lahkua lopuksi alkoi jo väsymään, se jaksoi tosi hienosti tehdä pätkät.

Vieläkin saan toivoa itseltäni malttia käskytykseen (eli yksi selvä käsky, koira tietää kyllä), ohjata koiraan käännöksiin tiukemmin (fiiliksellä nyt mennään ja vähän nopeeta) ja ei itse tarvitse liikkua esteitä hipoen. Tee enemmän lentäviä lähtöjä.

Vaikka tiedän kuinka olevani vasta alussa omassa kehityksessäni ohjaajana, nälkä oppimiseen on kova. Välillä tuntuu, että menee niin pää pilvissä kun kaikki on uutta ja hienoa ja jokainen pieni oppiminen on niin uskomatonta. Toisaalta uskon myös itsekriittisyyden tasapainottavan tätä tosi paljon. Muuten sitä putois tosi korkealta ja kovaa.

Epäviralliset rally-tokokisat ja uimista

Kun paikka lappalaiskoirien rally-tokon mestaruuskisoihin varmistui, oli hyvä aika alkaa katsomaan kisamaisia treenejä. Ennen näitä kisoja alla oli alle yhden käden sormilla laskettu määrä ratatreenejä. Kotona oltiin saatu hiottua hyvin yksittäiset liikkeet, enää piti saada sitä kuuluisaa kokemusta kisatilanteesta ja koottua kaikki yhteen.

Jokainen joka minut edes vähän tuntee, ja vaikka ei tuntisikaan tietää ainakin blogikirjoitusten perusteella, että minulla on taipumusta jännittämiseen ja ylianalysointiin. No se homma ei pettänyt tälläkään kertaa. Tosin hyvä asia oli se, että pieni jännitys alkoi vasta sitten, kun oltiin tutustumassa rataan. Joskus sitä saattoi ihan mitä tahansa jännittää päivää aiemmin. Paikkana oli Espoon Koirakeskus ja ALO-luokassa taisi olla lähemmäs 24 koirakkoa. Päätin kisapaikalla, että otan Rovalle yhden startin sijaan kaksi ja niimpä meidän vuorot oli 11 ja 18.

Lämppäsin Rovan ennen rataantutustumista ja otin vasta autosta kun ensimmäinen koirakko aloitti kisan. Ihan hyvä valinta, koska aikaa jäi silti ruhtinaallisesti tutustuttaa koira paikkaan. "Odotustila" oli suhteellisen pieni ja se häiritsi selkeästi Rovaa. Ennen ensimmäistä omaa vuoroa yritin lisätä koiran kierroksia ja siinä onnistuttiin. Ehkä oman jännittämisen vuoksi Rova hieman laski virettään ja ensimmäisen parin esteen jälkeen jättäytyi enemmän taakse. Siinä vaiheessa tajusin, tyypillisenä tokoilijana, että nyt on parempi avata suu ja kehumalla loppurata meni oikein näppärästi.

Rovalle meni kisojen aikana vain ruokapalkka, pallo oli liikaa. Toisella yrittämällä tuntui, että kehään astuessa koira oli hieman väsähtänyt, mutta nyt sain koottua itseni nopeammin ja koira lähti hyvin kehumalla mukaan. Siis askellus alkoi olemaan paikoin tosi näyttävää, kun se innokkaasti tuli vieressä. Paljon parempi fiilis jäi tästä kerrasta!

Ensimmäisellä yrittämällä aika 1.40.75 ja toisella 1.20.82. Molemmilta kokonaistulos 98/100p. Ensimmäisellä -2 pistettä lähti puuttellisesta yhteistyöstä - siis ennen kuin osasin avata suuni ja kehua. Toiselta yrittämältä lähti saman verran talutin kiristyi. Jännityksen piikkiin puhtaasti molemmat, ehkä kokemattomuudenkin.

Me kuitenkin sijoituttiin ensimmäisiksi koko sakista! Wau! Heti kun jännitys vähän laski, osasi nähdä urakan ihan eri tavalla, Rova teki hienot kaksi rataa. Tästä me nyt sitten jatketaan kohti lappalaiskoirien rally-tokon rotumestaruuksia, jotka on ensi kuussa. Nämä kisat olivat hyvät etkot siihen. :)

Lahku kävi uimassa sunnuntaina Hyvinkäällä Onnenkoirassa. Viime kesänä se syttyi uimiseen varsin hyvin ja kun Kanta-Hämeen lappalaiskoirat järjestivät rodun ystäville uintipäivä, lähdettiin ehdottomasti mukaan! Kivalla pienellä porukalla uitiin puolisen tuntia, Lahku pienen kehoituksen jälkeen hienosti meni veteen itsenäisesti. Huomasi, että loppupuolesta alkoi olemaan jo todella väsynyt, kun Lahku istuuntui viereeni ja pyysi rapsutuksia. Ihana pentu!