Lapin reissusta parhaat palat

Kaunis ja koskematon. Karu, mutta eläväinen. Pitkäaikainen haave pääsi vihdoin toteutumaan ja pääsin koirien kanssa nauttimaan "pintaa syvemmälle" Lapin uskomattomista maisemista. Turistirysät olivat ehdoton no no tälle reissulle ja yhtenä toiveena oli nähdä erämaata. Ne toteutui ja paljon muutakin, mitä en osannut odottaakkaan.

Meidän reissu siis lähti Helsingistä Maaningalle, josta seuraava päivänä paimentamaan Pelloon. Seuraavana päivänä matka taittui nopeasti Ivaloon jossa loppu reissusta tuli vietettyä. Reissun aikana kävimme vaeltamassa Kahcâväärin ja Ailikkaan tunturit. Vaikka kilometrejä ei tullut sen päivän aikana kun alle 10, ei vältytty jalkojen hapottamiselta kun sai kävellä monia kilometrejä jyrkkää tunturia ylöspäin. Hieno kokemus se silti oli!

Kahcâväärin päällä on hyvä ottaa pienet nokoset.

Rova kysyi, joko saa nukkua.

Ailikkaan päälle kiivettyä evästauko ja koiratkin päättivät ladata kunnolla akkujaan!

Unihiekkaa vielä pienen pörrön silmissä.

Lähdettäessä Ailikkaasta alaspäin kulkemaan, pysähdyttiin mustikanvarpujen luokse. Tyytyväinen ilme Rovan kasvoilla kun pääsee höntsäämään pehmeällä alustalla. Lahku sen sijaan sillä hetkellä herkutteli mustikoilla.

Ailikas oli hieman korkeampi tunturi. Siltähän se sitten myös tuntuikin!

Toisena päivänä vaelsimme pitkän matkaa kalastuspaikalle Hammastunturin erämaa-alueella koirien kanssa. Meitä odotti kerrassaan upea näky joella. Vaikka keli olikin vähän sateinen, ei se latistanut fiilistä. Päinvastoin! Reissulta saldona kolme alimittaista taimenta, jotka pääsivät takaisin jokeen. Uskomattoman hieno kokemus!

Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä Sodankylässä suoalueella joka oli kyllä todella kaunis!

Pieni pätevä paimen

Meidän Lapin turnee alkoi viime maanantaina Pellosta, kun saavuimme Saajomannuun paimentamaan lampaita. Tätä reissu oli odotettu jo pitkään, sillä edelliseltä kerralta jäi niin hyvä fiilis. Toki lampaita oltiin päästy täällä etelässä muutaman kerran aikaisemminkin paimentamaan, mutta nyt pääsisi treenaamaan kuljettamista metsätiellä. Lahkukin saisi ensimmäiset kokemukset lampaista tällä reissulla.

Rova pääsi ensin lampaille. Näin nuorella murkkuikäisellä pojalla oli hieman keskittymisvaikeuksia ja joskus piti päästä jäähdyttelemään aivoja etäämmälle. Rova työskentelee todella reilulla tavalla lampaita kohtaan, mutta tiukan paikan tullessa se osaa antaa painetta takaisin. Kuten toisesta kuvasta näkee, pieni katsekontakti ja painostus lammasta kohtaan ja meno jatkuu. Se otti hyvin aina onkeensa kun pyysin vaihtamaan suuntaa ilman paineistumista. Rovan kehitys lampailla on ollut tosi positiivisvaikutteista, vaikka mausteensa ikä tuokin.

Tauon jälkeen lähdettiin molempien koirien kanssa kuljettamaan lampaita metsätielle.

Hienoa työtä Rova teki myös metsätiellä. Tämä oppimistapa on selkeästi Rovalle tehokkain ja jossa se pääsee "puhkeamaan paremmin kukkaan". Lahku yllätti tekemisillään meidät kaikki. Jopa Australiasta tulleet vieraat olivat mykistyneitä alle 6kk ikäisen pennun työskentelystä. Siltä ei tietenkään nuoren iän vuoksi vaadittu mitään, sai häseltää mukana ja seurata vierestä mikä on homman nimi. Mutta siellä se vaan meni osaavempien koirien mukana, pitäen laumaa koossa, hakemassa hitaampia takaa, painottaen laumaa. Meni lauman vierestä kärkeen ja sielläkin piti laumaa ojennuksessa. Pitihän siellä ojanpohjissa välillä höntsätä, mutta hienoa työtä ensikertalaiselta. Meinasi ihan tippa tulla silmään omistajallakin.

Ihana pentu! Huomasi, että yksi lampaista oli jäänyt taemmaksi, joten kävi hakemassa sen takaisin laumaan.

Pojat Kaunispään huipulla kuvattuna. Loput Lapin reissun kuvat voikin mahduttaa uuteen postaukseen! :)

Yök, kesän eka hirvikärpänen

Viime viikolla mejäiltiin Ellin kanssa Vantaan pusikoissa. Meillä on ollut Rovan kanssa valehtelematta parin kuukauden tauko jäljestämisestä. Suunnittelin, että nyt voisi hyvin tehdä vain yhdellä kulmalla olevan jäljen, mutta pituutta saisi tulla sitäkin enemmän. Lahkulle tehtäisiin eka kunnollinen verijälki myös, mutta pituutta tulee vain kymmeniä metrejä. Torstaina rämmittiin selät hiessä neljälle koiralle jäljet, jotka perjantai-iltapäivänä jäljestettiin. Yöllä ja aamusta oli hieman sadellut, mutta kerennyt kuivahtaa hieman.

Rovalle on tullut talvitauon aikana vähän järkeä päähän ja nykyään se ei sinkoile pää viidentenä jalkana eteenpäin, vaan menee enemmän ajatuksen kanssa. Pikkupentuna se meni niin innoissaan, että järki ei pysynyt ihan koiran tahdissa ja yhtäkkiä oltiinkin jäljeltä pois. Tästä syystä myös kulmat on mennyt suoriksi, sillä Rova ei kerennyt merkkaamaan niitä. Ei aina, mutta välillä. Vähän ennen jäljelle lähtemistä mietin, että tuleeko tästäkin edelliskerran toisinto. Koira kuitenkin osaa asiansa ja nenän käyttäminen on ollut sille aina tosi luontainen juttu.

Alkumakuulle mentäessä koira reagoi hajuihin tosi vahvasti ja oli jo puskemassa liinassa vimmattua vauhtia eteenpäin. Kun päästiin alkumakuulle, Rovan kierrokset laskivat samantien. Tai no, koira rupesi töihin ja sellainen turhanpäivänen hössötys jäi sille polulle. Se lähti tosi virtaviivasesti suoraa menemään, välillä noin kaksi metriä jäljestä sivussa - mutta kuitenkin jäljen mukaisesti. Pistoja välillä jäljen molemmille puolin. Se meni tosi hyvällä vauhdilla kohti kulmaa, mikä jännitti kyllä hieman, miten se tällä kertaa sen ottaa. Rova meni suoraan kulmalle, merkkasi sen hyvin ja lähti vasemmalle kaartuvan jäljen mukaisesti. Jes!

Toiselle suoralle mentäessä Rova tosi hyvin pysy jäljellä, meni jäljen suuntaisesti. Välillä haju selkeästi kuitenkin "karkasi" ja Rova joutui työskentelemään laajemmalta, jotta löytäisi jäljelle takaisin. Oli kyllä ilo katsoa kun koira yritti itsenäisesti ratkaista ongelmatilannetta. Välillä se saattoi vilaista minua, mutta jatkoi työskentelyä. Tällä suoralla meillä menikin hieman pisemmän aikaa, mutta lopulta pitkän työskentelyn jälkeen päästiin kaadolle. Vaikka matkaa jäljellä oli 400m, meillä taittui sitä puhelimen mukaan lähes 600m. Kaikenkaikkiaan kivaa jäljestämistä pisemmän tauon jälkeen!

Lahkukin teki hyvin pätevänä pentuna elämänsä ekan vuorokauden vanhan verijäljen. Tosi kiinnostunut jäljestä. Peuransorkka oli niin mieletön loppupalkka.

Pentukoululainen ja päihtynyt pieni kettu

Rova kävi terveystarkastuksissa Kankaanpäässä Kari Ventelällä. Käynnillä tutkittiin lonkat, kyynärät ja selkä. Meinasi omistajalta jäädä edellisen yön unet hyvin vähäiselle kun jännitys valtasi mielen. Jännitystä lisäsi erityisesti se, että Rova kehittyi pentuaikana hyvin lyhyessä ajassa paljon, jolloin takajaloista tuli hieman kääntyneet. Käytiin fysioterapiassa ja koirahieronnoissa. Takajalat ovat kyllä inauksen suoristuneet/menneet parempaan asentoon, mutta kauniskoipista tuon jaloista ei tule saamaan.

Rova ja Lempi viime viikonloppuna.

Onneksi Kennelliitolta tuli lausunnoiksi A/A-lonkat ja 0/0-kyynärät!! Selkälausuntoa odotetaan vielä. Uskomattoman hieno uutinen! Voidaan jatkaa hyvissä mielin mennä täysii ja kovaa. Muita terveystarkastuksia katsotaan sitten paremmalla ajalla myöhemmin kun aika on sopiva.

Lahkun kanssa osallistuttiin eilen viimeisen kerran pentukurssille. Kotona ollaan saatu hyvin katsekontaktia harjoiteltua ja opeteltu istumaan ja menemään maahan. Pentukoulussa ollaan päästy häiriössä kehittämään osaamista, nyt mennään jo oikein mallikkaasti sivulla ohituksia ja opeteltu jätä-käskyä. Hyvin sujuu jo katso ja mennään käskytkin. Lahku on todella innokas yhteisissä tekemisissä ja helposti oppiva. Se sietää yllättävän paljon häiriötä jo.

Kotona ollaan tehty luoksetulosta se paras juttu eri ympäristöissä ja häiriöissä. Vielä ajoin Lahkua innostuttaa haukkumaan juoksevat ohikulkijat, linnut jotka lähtevät läheltä lentoon ja joskus vastaantulevat koirat jotka ovat yli-innokkaasti kohtaamassa meitä.

Hauskana piirteenä Rovaan verrattuna on se, kuinka ihmisrakas Lahku on. Rova ei ole koskaan ollut mikään sylikoira, eikä tarvitsekkaan, mutta sen ei ole koskaan ollut tarve ihan ihmisessä kiinni. Lahku on taas tunkemassa aina syliin rapsuteltavaksi. Se käpertyy syliin pienelle kiepille ja nuolee hieman kämmentä ennen kuin nukahtaa.

Rovan kanssa ollaan treenailtu pienissä pätkissä. Ruutu on hieman ottanut takapakkia, koska Rova on kehitellyt ongelman siitä mihin hänen pitää pysähtyä. Taas kartion kiertäminen sujuu oikein hyvin. Tavoitteena on saada paikallamakaamisesta takuuvarma seuraavaksi.