Rovalle on tullut talvitauon aikana vähän järkeä päähän ja nykyään se ei sinkoile pää viidentenä jalkana eteenpäin, vaan menee enemmän ajatuksen kanssa. Pikkupentuna se meni niin innoissaan, että järki ei pysynyt ihan koiran tahdissa ja yhtäkkiä oltiinkin jäljeltä pois. Tästä syystä myös kulmat on mennyt suoriksi, sillä Rova ei kerennyt merkkaamaan niitä. Ei aina, mutta välillä. Vähän ennen jäljelle lähtemistä mietin, että tuleeko tästäkin edelliskerran toisinto. Koira kuitenkin osaa asiansa ja nenän käyttäminen on ollut sille aina tosi luontainen juttu.
Alkumakuulle mentäessä koira reagoi hajuihin tosi vahvasti ja oli jo puskemassa liinassa vimmattua vauhtia eteenpäin. Kun päästiin alkumakuulle, Rovan kierrokset laskivat samantien. Tai no, koira rupesi töihin ja sellainen turhanpäivänen hössötys jäi sille polulle. Se lähti tosi virtaviivasesti suoraa menemään, välillä noin kaksi metriä jäljestä sivussa - mutta kuitenkin jäljen mukaisesti. Pistoja välillä jäljen molemmille puolin. Se meni tosi hyvällä vauhdilla kohti kulmaa, mikä jännitti kyllä hieman, miten se tällä kertaa sen ottaa. Rova meni suoraan kulmalle, merkkasi sen hyvin ja lähti vasemmalle kaartuvan jäljen mukaisesti. Jes!
Toiselle suoralle mentäessä Rova tosi hyvin pysy jäljellä, meni jäljen suuntaisesti. Välillä haju selkeästi kuitenkin "karkasi" ja Rova joutui työskentelemään laajemmalta, jotta löytäisi jäljelle takaisin. Oli kyllä ilo katsoa kun koira yritti itsenäisesti ratkaista ongelmatilannetta. Välillä se saattoi vilaista minua, mutta jatkoi työskentelyä. Tällä suoralla meillä menikin hieman pisemmän aikaa, mutta lopulta pitkän työskentelyn jälkeen päästiin kaadolle. Vaikka matkaa jäljellä oli 400m, meillä taittui sitä puhelimen mukaan lähes 600m. Kaikenkaikkiaan kivaa jäljestämistä pisemmän tauon jälkeen!
Lahkukin teki hyvin pätevänä pentuna elämänsä ekan vuorokauden vanhan verijäljen. Tosi kiinnostunut jäljestä. Peuransorkka oli niin mieletön loppupalkka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti