Meidän reissu siis lähti Helsingistä Maaningalle, josta seuraava päivänä paimentamaan Pelloon. Seuraavana päivänä matka taittui nopeasti Ivaloon jossa loppu reissusta tuli vietettyä. Reissun aikana kävimme vaeltamassa Kahcâväärin ja Ailikkaan tunturit. Vaikka kilometrejä ei tullut sen päivän aikana kun alle 10, ei vältytty jalkojen hapottamiselta kun sai kävellä monia kilometrejä jyrkkää tunturia ylöspäin. Hieno kokemus se silti oli!
Kahcâväärin päällä on hyvä ottaa pienet nokoset.
Rova kysyi, joko saa nukkua.
Ailikkaan päälle kiivettyä evästauko ja koiratkin päättivät ladata kunnolla akkujaan!
Unihiekkaa vielä pienen pörrön silmissä.
Lähdettäessä Ailikkaasta alaspäin kulkemaan, pysähdyttiin mustikanvarpujen luokse. Tyytyväinen ilme Rovan kasvoilla kun pääsee höntsäämään pehmeällä alustalla. Lahku sen sijaan sillä hetkellä herkutteli mustikoilla.
Ailikas oli hieman korkeampi tunturi. Siltähän se sitten myös tuntuikin!
Toisena päivänä vaelsimme pitkän matkaa kalastuspaikalle Hammastunturin erämaa-alueella koirien kanssa. Meitä odotti kerrassaan upea näky joella. Vaikka keli olikin vähän sateinen, ei se latistanut fiilistä. Päinvastoin! Reissulta saldona kolme alimittaista taimenta, jotka pääsivät takaisin jokeen. Uskomattoman hieno kokemus!
Takaisin tullessa pysähdyttiin vielä Sodankylässä suoalueella joka oli kyllä todella kaunis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti