Lahku. Pieni suuri lapinkoiranalku.
Mikä sai hankkimaan toisen lapinkoiran? Sitä punnittiin montakin kertaa, eri näkökulmista. Joku haukkoisi henkeään moisesta ideasta. Kaksi teini-ikäistä koiraa samaan aikaan huushollissa. Vaikka Rovalla onkin omat kepposensa näin murkkuikäisenä, en pitänyt ajatusta kuitenkaan huonona.
Meidän yhteinen kokonainen viikko on mennyt tutustuen toisiimme, ympäristöön, elämään täällä pääkaupunkiseudulla. Ollaan käyty heittämässä kävelylenkkiä ihan lähempänä keskustaakin, ei ratikat eikä hälinä ympärillä paljon pientä pentua häirinnyt. Rovalla meni muutama päivä ymmärtääkseen, että tämä pentu on jäädäkseen. Hyvin luontaisesti se kuitenkin alkoi leikkimään pennun tasolla ja niillä klikkasi suhteellisen nopeasti.
Lahku oppi jo toisena päivänä nimensä ja sillä oli vahvana luoksetuleminen. Se on todella läheisyyden kaipuinen, tykkää olla vieressä ja napittaa silmiin jatkuvasti. Siinä on todella paljon sellaisia piirteitä, mistä pidän. Tosin pentu on päättänyt alkaa jo floristiksi ja puusepäksi, että se on sellainen asia mitä en pennulta tosiaan toivo. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti