Edelleenkin ihan onneni kukkuloilla tuosta viikonlopusta. Jokainen kilometri oli todellakin sen arvoista. Lappi oli ihan uskomaton, sellainen paikka missä mieli lepää ja kokee sen hiljaiseksi vetävän luonnon. Näin ensimmäistä kertaa ikinä upeita revontulia keskellä yötä ja pääsin seuraamaan vierestä poromiesten kunnioitettavaa työtä. Yöt prosessoitiin päivällä opittuja asioita (minä kuin Rovakin), nähtiin kaikki Rovan sisarukset sitten luovutusiän ja tietysti päästiin harjoittamaan paimennustaitoja.
Rova suoriutui paimennusleiristä hienoin arvosanoin. Omistajan leuka meinasi nimettäin pudota toisena päivänä jo pois paikoiltaan, kun katsoi pennun menoa. Sen kehityskäyrä oli lähes pystysuora ja selkein kaikista sisaruksista. Sen meno oli suhteellisen pidättyväistä ja mietteliästä ensimmäisellä yrittämällä, mutta päivän toisella yrittämällä nähtiin jo ihan uudenlainen koira: itsevarma, hyvin porolaumaa ohjaava ja painoittava ja eri äänensävyjä haukunnallaan ilmoittava pentu. Se oli selkeästi miettinyt tauolla, niin kuin omistajakin, että mitä oli tapahtunut. Täytyy myöntää, että itsekkin tiedän olevani varsin kova jännitäjä, sai ennen aitaukseen menoa muutaman kerran hengitystä tasata ja työskennellessäkin leirin pitäjä antoi hengitysharjoituksia. Siitä selvittiin ja ensi kerralla ei jännittänyt kumpaakaan niin paljoa!
Käytiin kerran leirin aikana myös lampailla Rovan äidin ja siskon kanssa kuljettamassa metsätietä pitkin. Sen ajan näki selvästi, että Rova prosessoi hirmuisesti tapahtuvaa. Se selkeästi vapautti koiraa sitten poroille mentäessä.
Parin päivän aikana pääsi tutustumaan Rovan sisaruksiin ja oli hauska huomata samoja piirteitä: aktiivisia, hieman omapäisiä (toiset enemmän kuin toiset toki) ja jotka olivat toimivia työkavereita poroaitauksessa. Suurimpana erona pennuista selkeästi silti oli se, että Rova tulee henkiseltä iältään muihin verrattuna paljon takana. Ovathan pennut vasta 11 kuukautta eikä ihmekkään, että ovat pentumaisia. Rova oli silti vielä pikkupentumaisempi kuin sisaruksensa.
Meillä oli niin hauskaa ja ehdottomasti auton nokka käännetään kohti Lappia ensi talvenakin!
Niin samanlaiset, mutta niin erilaiset. Veljekset Rova, Supe ja Poju.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti