Sinihopeaa

Kuvapäivittelyä! Tuli leikittyä uudella rungolla (älkää oksentako kuvan kolme räkäsmägmän vuoksi...) :>
Photoshop on paras. Ja Kassu!

Jos pidän siitä, se on minun

Aina on ihanaa nähdä koiriensa sukulaisia. Alku viikosta meillä oli mahdollisuus tavata hieman Kassu lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia! Ja kukapa ei tähän ei suostuisi. Meitä tuli piristämään lapsenlapsi Pihka ja hänen kaksi lastansa Myy ja Mökö. Muutama paimentava haukku oli siis reissussa!

Paukapää Iines alias Pihka

En tiedä ollenkaan oliko se sitten yhtään hyvä juttu kun näin ne kaksi maailman suloisinta ja rohkeinta lapparipentua jalkojeni edessä katsomassa silmiin ja heiluttamassa häntäänsä. Siinä nimettäin teki mieli tehdä temppu ota-ja-katoa-nopeasti-paikalta. Myös Kassu otti pennut hyvin vastaan, aluksi se hieman arasteli pieniä ja innokkaita penikoita, mutta lopuksi juoksenteli niiden kanssa. Eikä Pihkankaan seura ollut yhtään huonoa, ihana nähdä kun he yhdessä viilettivät pitkin jäätä kiusaten toisiaan ja mitäs muutakaan kuin paimentaen toisiaan.

Myy (Duohta Ustit Gahci Manna) ja Mökö (Duohta Ustit Gahci Stallu)

Oli mukava tavata, otetaan joskus uudelleen!
Kuvia löytyy täältä: http://junnukoirat.kuvat.fi/kuvat/Lappalaiskoirat/Kassu,+Pihka,+Myy+ja+M%C3%B6k%C3%B6/

On toiveissa hiottu timantti

Minulla on mennyt tässä hieman yli 2h miettiessäni mitä kaikkea sitä voisi pitkästä aikaa kirjoittaa... Ja kerrottavaahan toki on, mutta kun emännästä on tullut poikkeuksellisen laiska niin mikään ei tunnu syntyvän ilman pakotteita. Eka voisi kysyä miltä uusi, ehkä samaan kaavaan menevä, ulkoasu näyttää? Ainakin vaihtelevuuden vuoksi itse tykkään.

Tätä kevättä tuudittavat muutoksen tuulet. Olen asunut Tampereella nyt puoli vuotta ja huomasin kuinka kaipasin kotiin. En oikeastaan kun työskentele täällä ja koska ennen muuttoanikaan ei tällä paikkakunnalla ollut juurikaan ketään kaveria tai ystävää. Joten tässä parin kuukauden sisällä on tarkoitus pakata kamat ja muuttaa takaisin Jämsään. Ja saanhan nähdä siis Rommia ja Kassuakin huomattavasti enemmän, mikä ei haittaa!
 

Toinen uutinen on se, että nelijalkaista perheenlisäystä ilmenee kevään-kesän aikana. Tulen asumaan yksin Jämsässä ja kun sitä koiraa on haaveillut jo reilut neljä vuotta tuntuu aika nyt parhaimmalta. Mitään enempää tästä suunnitelmasta en aio kertoa ennen kun asiat varmasti vahvistuu. Ennemmin tai myöhemmin tekin tulette kuulemaan siitä!

Jotta en nyt ihan omia asioitani ala löpisemään, tänään meillä vieraili ihastuttava buudelityttö Peppi. He pääsivät Kassun kanssa viilettämään ympäri peltoja ja vähän jäälläkin. Peppi vain ei oikein innostunut Kassun juoksukilpailuihin ja ylitsepursuavaan intoon. Se ennemmin tuli meidän kanssamme. Kassu taasen nautti vapaudestaan ja viipotti lumipenkoissa kuin viimeistä päivää. Hassu lapinkoirauros!
 

Ensi kertaan, tässä onkin pari asiaa kerrottavana, mutta parempaa on odottaa että nekin varmistuu!

Pakkanen paukkuu ja harmaalapsi ulisee

Ennen blogimerkinnän tärkeintä osaa tahdon kuulla teidän mielipiteenne tästä uudesta ulkoasusta! Tässä on nyt ollut viimeiset päivät yhtä säätöä, mutta lopputulos pitäisi olla tässä. Rommin esittely-sivu on vielä tulossa.

Leppoisaa sunnuntaiaamua!

Rommi ottaa kaiken hyödyn irti takan lämmöstä... Muutenkin niin lämmönhaluinen koira, että ihan mielellään viihtyy tuossakin muutaman tunnin. Ja unta kaaliin!

Alkaa olemaan jo kylymä! Äskön näytti mittari -20. Eikä kyllä haittaakkaan, lunta on maassa varmasti reilut 30cm. Unelmakeli! Niin sanoo myös meidän suomenlappari, hirvikoira ei olekkaan niinkään innoissaan (ylempi kuva kertokoon todisteita siitä). Hirvikoira varsinkin valittamaan kuinka tassut on kylmät ja ei pysty istumaan saatika olemaan maassa. Lapinkoira taas käpertyy lumipenkkaan ja rauhoittuu siihen.

Meillä vieraili tämän viikon lauantaina suomenlapparineiti Unna Katja omistajansa kanssa kylässä. Kassu sai siis vihdoinkin samanrotuista seuraa ja sen näki. Näillä lapinkoirilla on kyllä niin omat jutut ja ymmärrys toistensa kanssa. Unna osottautui oikeaksi duracel-pupuksi jonka rinnalla Kassu todellakin hyytyi. Kunto kateissa kenties?

Pomppivia lapinkoiria pelloilla. Kassu välillä pysähtyi keräilemään energiaa kun otti niin koville hyppiä korkeassa lumikinoksissa tytön perässä. Ja pakko tunnustaa, että emännälläkin hieman syke kohosi. Kävimme tekemässä pienen lenkin ennen kun rauhoituimme sisälle kahvittelemaan ja rauhoittumaan. Unna on keppikoiria joka tykkäsi kun sille heiteltiin risuja. Kassukin innostui vetoleikkeihin!

Kassu oli innoissaan uudesta tyttökaveristaan! Rommi sai vain hetken tutustua Unnaan sillä tiesihän sitä mitä pojan päässä vain pyöri. Kassu onneksi ei ole hirveän hormoonihyrrä ja se tottelee käskyjä. Unna oli ihana pikku lapinkoiratyttö jonka haluan vielä uudestaan nähdä! Ehkä me seuraavaksi suuntaamme Keuruulle!