Lappalaiskoiravalkku: agility

Keskiviikkona kävin nopeasti Lahkun kanssa hallilla treenaamassa keppejä ja pientä radanpätää. Nyt kun meidän verkkokepit alkaa sujumaan eri lähetyskulmista, haluaisin melko nopealla aikataululla pyrkiä myös niistä eroon. Laitoin samantien keskeltä verkkoja hieman kauemmaksi kepeistä, lopussa se ei enää häirinnyt Lahkua. Ensi kerralla tarkoitus saada verkkoja vielä kauemmaksi, ellei otettua pois. Ja parhaimmassa tapauksessa jos tämä alkaa sujumaan, siirrytään täysmittaisiin keppeihin heti kuin mahdollista.

Tein myös kentällä valmiiksi olevista esteistä pienen treenipätkän. Loppupätkässä oli isommalla välillä yksi este, jossa testasin miten Lahku sinne fokusoisi. Ennen kuvaamisen aloittamista Lahku haki esteelle hyvin, mutta heti kun aloin videoimaan rataa, ei esteelle haettukaan niin hyvin. Täytyy myöntää, että ensimmäiselle (ja melkein toisellakin) yrityksellä kokeilin tarkoituksella hieman kauempaa esteelle työntämistä. Vaikka esteelle ei parilla ekalla yrittämisellä päästy, on tosi kiva huomata kuinka hurmioituneesti Lahku kuitenkin jatkoi rataa ja lopulta saatiin estekkin tehtyä. Vielä sen jälkeen yksi onnistunut pätkä ja palkkaus. Huippu pieni termiitti!

Perjantaina illasta kokoonnuttiin Hurtta Areenalle Ninan vetämiin treeneihin. Lajina agility, joten treeneihin lähti mukaan Lahku. Meille jäi niin hyvä fiilis viime Ninan vetämistä agilitytreeneistä joulukuulta, et ihan sormet syyhyten näihinkin lähettiin. Nyt pystyi vielä ylpeänä sanomaan, että niiltä ajoilta on kehitystä tapahtunut! Paikkana Hurtta Areena oli molemmille täysin uusi ja vähän kuten aavistelinkin, häiritsi se meidän treenejä jonkun verran.

Ensimmäisellä kerralla tehtiin valkoisilla nelijöillä merkatut radat. Huomasin heti, että Lahku oli hämmentynyt uudesta paikasta ja sen hajuista. Ja miksei olisi, eläähän se murkkuikää pahimmillaan. Se taas vaikutti itseeni niin, että olin huomattavasti hermostuneempi ja itseluottamus putosi samantien. Itselle asetetut tavoitteet ennen treenejä ei nyt jälkikäteen ajateltuna ollutkaan niin hyvä idea... Lahkun kanssa alussa palauteltiin mieleen keskittymistä, mikä hieman hakuili ensimmäisen kerran aikana. Saatiin tehtyä ihan ok radanpätkä loppujen lopuksi. Ohjauksessa niin paljon parannettavaa, persjättö aivan väärässä paikassa ja koira sinkoutuu väärään putkeen - tai siis ajan itseni täysin koiran reitille.

Toinen radanpätkä tehtiin toisella kerralla mustista neliöistä, nyt Lahkulla selkeästi enemmän keskittymiskykyä. Vielä ihan turhaan varmistelen paikoin ja hallin pohja oli niin raskas, että suoralla en meinannut (köhköh enkä pysynytkään) Lahkun perässä vain tuntui, että poljen paikallani. Varsin raskaat treenit siis. Lahku keskittyessään kiihdytteli oikein hienosti ja kuunteli, minä sitten ohjasin paikoin ihan miten sattuu.

Täytyy myöntää, että treenien jälkeen ajattelin meidän tehneen hommia kehnommin, mutta videoiden perusteella meni suhteellisen hyvin. Muista siis aina kuvata treenisi! Tällaisena aivan-liian-itsekriittisenä sitä alkaa hyvin helposti ajattelemaan, että treenit olivat mitä olivat - videointi auttaa realisoimaan sen heti.