Laji on ihan huippu. Saat päästellä sen minkä pystyt, se ei ole yhtä "kankeaa" kuin vaikka tottelevaisuus. Tällä yritän vain kertoa, miten tälläiselle tokon kangistamalle se oli kuin uusi maailma. Treenikaverit saivat toistaa jatkuvasti, että hei saat kehua runsaasta, eläydy mukaan, mene täysiä jne.
Mulla on ihan tykki harrastuskaveri. Vaikka itse olen vaikka kuinka jäykkä ja laahustan ja hölkkäilen kyyryssä, Lahku se ei siitä paljoa välitä vaan päästelee. Meillä on ollut ihan huiput treenikaverit jotka on jaksanut kannustaa ja ohjata, on antanut hyviä avaimia kehittää itseäni ja Lahkua lajin parissa. Ollaan saatu niistä asioista hyvää pohja luotua. Kehittymisenhalu on suuri ja kun nöyrinä mennään eteenpäin, ei haittaa vaikka välillä epäonnistutaan.
Itselleni kaikkein vaikeinta on radan lukeminen ja radan muistaminen. Lahkun kanssa ollaan paljon tehty yksittäisiä ohjausharjoituksia, mutta on edelleen asioiden kokoaminen isommaksi kokonaisuudeksi on haastavaa. Se ei sinäänsä lannista, sillä tiedän kehittyväni itse jatkuvasti. Toisaalta mitä voit olettaa jos agilityharrastusta on takana reilu puoli vuotta? Kaiken pienen hienosäädön lisäksi Lahkun on murrosiän kourissa, jolloin ollaan saatu keskittymistä harjoittaa riittämiin. Niinkään lähellä olevat koirakot eivät ihmetystä aiheuta, vain enemmänkin kentällä olevat avustajat/palkkaajat. Nyt on saanut alkaa olemaan vähän napakampi Lahkun kanssa kun sillä alkaa olemaan pilke silmäkulmassa keskittymisen kanssa.
Siinä sitä kuuluisaa videota. Lahku on ensimmäisessä lähemmäs 10kk ja viimeisemmässä 12kk. Tykkään todella paljon sen asenteesta tehdä hommia, se on kentällä aina tosi täpäkkä.
Vielä kun itse kehityn:
- Ohjaa koiraa napakammin, tee itsekkin töitä, ota koira mukaan
- Selkä suoraksi
- Vauhtia
- Selkeät käskyt, ei liikaa sanallista ohjaamista
Nyt kun olen kirjoittanut nämä harjoitteet, oletan myös toteuttavani niitä... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti