Opettele heittäytymään mukaan tähän hommaan

Moi pitkästä aikaa. Täällä onkin ollut tarpeettoman hiljaista.

Me käytiin Rovan kanssa viettämässä yksi viikonloppu helmikuusta Keski-Suomessa ja Mamin leikkikoulussa Jyväskylässä. Paikkana oli Haukkuvaara joka oli meille ihan vieras ympäristö. Omiin bravuureihin ei ole koskaan kuulunut leikin opettaminen, ainakaan hirveästi vahvistaen. Aiempi koira kun on ollut hirvikoira, jota ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut lelut. Rovan kanssa oon sitten saanut opetella ihan alusta asti leikkimisen salat ja täytyy myöntää, ihan keskinkertoisesti oonkin siinä onnistunut. Ja mikä parasta, leikkiä ja leikkimistä pystyy aina kehittämään itsessään.

Käytiin kaksi 20 minuutin harjoituskertaa Mamin valmennuksessa ja saatiin kotiinviemiseksi niin paljon vinkkejä ja kädestä pitäen opastusta siitä, miten lähdetään kehittämään meidän leikkiä. Eka veto meni oikeastaan ihan ajatusmallia leikkimisestä muuttaen ja opetellen heittäytymään, väli sitten prosessoitiin Rovan kanssa ihan kunnolla, toka veto meni oikein hienosti. Siis meidän parasta leikittämistä koskaan. Mä tajusin idean ja Rova tykkäsi paljon. Rovahan on siis myös ihan hulluna palloihin, joten päästiin valvovan silmän alle kehittämään sitäkin. Oli kyllä ihan huippu valmennus!

Maanantaina käytiin kokeilemassa Annan ja Lyytin kanssa Agimesta Espoosta. Vapaaharjoitteluvuorolla oli meidän lisäksi muutama koirakko, joten vielä jäi ihan hyvin tilaa treenailla. Tunnin vuorolla saatiin hyvin tehtyä liikkeitä, mutta lyhyissä pätkissä, sillä koirat väsyivät kyllä nopeasti lämpöisessä tilassa. Me treenattiin nyt merkin kiertoa, kontaktin pitämistä, kapulan pitoa ja seuraamista.

Ekana kontaktin luomista, mikä on tietysti ollutkin meidän homma numero yksi treenaamisessa murkkuiän saavuttamisen jälkeen. Hyvin saatiin se pelaamaan vaikka selkeästi lapsoselle se oli vaikeaa. Jatkossa muistiin, että herkku aina vain taskusta. Luulin tämänkin olevan aika selviö, mutta niin sitä vain ollaan joustettu omistakin kriteereistä.

Merkin kierrosta Rova on kehitellyt viimeisen kuukauden aikana pienen ongelman itselleen. Luulen, että kun ajoittain meidän ruutukin on epävarma ja aiemmin se on ottanut targetikseen ruudun tötsät, se on alkanut tekeen sitä kierrossa. Menee siis kyllä hyvällä meiningillä merkille, mutta jää sinne. Se siis on jäänyt odottamaan uutta käskyä. Anna ehdotti, että kokeillaan lelupalkkaa ja annetaan koiran itse miettiä mitä sen kuuluu tehdä, kun menee merkille. Ekalla vedolla taidettiin hieman härnätä koiraa lelulla ja se tuli vauhdilla takaisin. Toisella vedolla sai itse miettiä ja heti kun otti vähänkin askelta meihin vapautettiin. Tehtiin muutama ihan hyvä toisto! Jee! Jatkossa lelupalkalla samaa, ehkä me päästään takaisin siihen pisteeseen missä oltiinkin.

Kapulan pidossa ollaan päästy NIIN PALJON eteenpäin. Ollaan saatu lisättyä huimasti kestoa, varmennettua otetta. Kotona jopa voin jo koputella kapulaa ilman, että Rova reagoi siihen. Nyt huomattiin vain, että häiriö oli paikoin liian korkea sen hetkiseen tilanteeseen ja Rova ajoittain turhautui kun ei saanutkaan mählätä kapulaa suussa. Kun niin tapahtui, Rovalle toimi hyvin kapulan ottaminen tiukasti pois ja kokeilu uudestaan paremmalla menestyksellä. Lisää treeniä nostaen häiriötä hiljalleen.

Lopuksi seuraamista, missä Rovalla paikka välillä hakuilee innokkuuden vuoksi. Suorilla pätkillä piti muutaman kerran korjata paikka. Mut sitten kun paikka on oikea niin meno näyttää niin hienon lennokkaalta kun koiralla on niin paljon intoa ja menohaluja. Lopuksi vielä vähän väsähtänyt täyskäännös, alko olemaan koirallakin puhti pois kun halli oli niin lämmin.

Hyvät treenit! (Ps. Päivitin kehitys kuvin-sivulle uuden posekuvan meidän juniorista!)

Talvipakkasilla kun olet saanut leikkiä parhaiden kavereiden kanssa jo toista tuntia ulkona ja kaverit on mählännyt sun naamakarvat, voi toinen korva helposti jäätyvä hetkeksi taittoon.