Kassu ja Rommi

Mahdottomasta mahdolliseksi tekeminen on mahdotonta

2012-01-28T04:17:00.000-08:00

Empä jaksanut pitää tota kysymyspostausta pisempää uusimpana blogimerkintänä joten vastaan siis yhteen ainoaan kysymykseen minkä anonyymi-kirjoittaja minulle laittoi (kiitos silti sinulle siitä!). Eli kysymys perustui kuvauskalustooni ja niiden huonoihin ja hyviin puoliin. Tässä nyt tiivistettynä mitä mieltä olen:

Runkona Nikon D60. Voi kuvitella mitä mieltä olen. Se on minun vanha mummoni joka kuitenkin vain kerran on joutunut kamerasairaalaan (ja todettiin perinteiseksi nikonrungon virheeksi joten ei veloitettu mitään). On toiminut siis kuin taivas, mutta laadussa ja säädöissä on paljon parannettavaa. Siinä ei ole sellaisia ominaisuuksia mitä nykyään rungolta vaatisin. Näitä ei kyllä taida edes olla markkinoilla. Seuraava säästänkin juuri runkoon.

Rungon mukana tuli kitti mistä tuskin sen enempää ei tarvitse kertoa. Rungon jälkeen ostin pisemmän zoomin toivossa Nikkorin 55-200mm f/4-5.6 ihan vain hinnan puolesta. Ja voin myöntää etten siihen aikaan tiennyt mitään valovoimista tai automaattitarkennuksista jne. Se oli alottajalle ihan semihyvä runko. Kolmosobjektiivinä toimii nykyään, enkä käytä juurikaan yhtään. Mutta en suosittele ostamista jos vähääkin tahtoo parempaa jälkeä.

Viime kesänä sain, hetkenä kun dreams come true, Sigma 70-200mm F2.8 joka on ykkösobjektiivini tähänkin päivään saakka. Runkoni vaan heikontaa laatua ja siinä ei ole automaattitarkennusta (rungossa). Hyvä valovoima ja vaikka painoa löytyy niin tukeva. Ylistys-sanoja voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkän liutan.

Viimeisin ostos on Samyang 85mm F1.4 käytettynä. Käsitarkennus on vaikea sen voin vain sanoa. Ei välttämättä sovellu siis ekaksi objektiiviksi. Paljon on kuullut huonoa. Olen silti rakastunut tähän ja hyvään valovoimaan ja erinomaiseen bokeen. Koska minulla on tuo Sigma koiria kuvatessa niin tämä on hyvä ihmisvalokuvauksessa.

Siinä ovat minun rakkaani. 55-200mm olen myymässä (kiinnostuneet ottakee yhteyttä) ja tosiaan seuraavaksi hankin paremman rungon. Se, että milloin on todellakin hamassa tulevaisuudessa.

Koirakuulumisiin! Meillä vieraili puolen vuoden "tauon" jälkeen Juulian ja Voitto-vesikoirapiiskamakkaran kanssa! Sellainen nopea visiitti. Käytiin tekemässä pieni lenkki. Rommi ei ole ollut muitten urosten kanssa tekemisissä kuin kämppäkaveri-Kassunsa kanssa joten ajattelin, että mitähän se tuumaa. Voitto oli silti tuttu kaveri ja vaikka Rommi vähän innostui toisesta koirasta niin tunteet eivät kuumenneet juurikaan.

Voitto tykkäsi vaan juosta ja hyppiä isojen lumikinosten päälle ja riehua ja tehdä kaikkea hauskaa. Rommi vain katteli mikä energiapupu tuossa on. Pari kertaa lähti Voiton perään penkalle niin sai vain vesikoiralta pahoja mulkkauksia. Voitto jopa kerran sanoi kunnolla Rommille ja meidän hirvikoira oli ihan hämillään! Eihän tuo Voitto koskaan ennenkään ole sanonut mitään ja nyt se tuollalailla tekee. Rommi teki pientä jäynää.

Tilanne ennen kun tapahtui näin.

Omistajasta on mukavaa saada kavereita kylään ja erityisesti uroksia! Ja täten myös kiitän Juulia seuralaisena olemisesta ja Votolle nyt vaan.. kun olit mukana!

Ketuttaa kuin liito-oravaa hakkuuaukion reunassa

2012-01-23T11:09:00.000-08:00

Kun nyt muissakin koirablogeissa niin miksei meidänkin! Eli kysymyksiä tulemaan tähän suuntaan: mitä olette aina halunneet kysyä minulta, koiristani, ylipäätään kaikesta. Tai ei nyt ihan kaikesta, tietysti hyvän maun rajoissa! Aikaa teillä on nyt jonkun aikaa lähettää kysymyksiä tähän merkintään, vastailen niihin myöhemmin.

Joten nyt vaan raapustamaan kysymyksiä ja hiilostamaan niillä minua. :D

Kirjoittelen sitten seuraavaan blogimerkintään enemmän tekstiä miten meillä sujuu sillä ehdolla, että porukka lähettää meille kysymyksiä! Muuten ei irtoo mitään heh. Laitan nyt piristykseksi kuvia Kassusta jotka on otettu viikonloppuna. Kassu-sedän hapsut alkaa kasvamaan päähän ja muutenkin nyt on lapinkoiran näköä.

Pakkanen paukkuu ja harmaalapsi ulisee

2012-01-15T03:21:00.000-08:00

Ennen blogimerkinnän tärkeintä osaa tahdon kuulla teidän mielipiteenne tästä uudesta ulkoasusta! Tässä on nyt ollut viimeiset päivät yhtä säätöä, mutta lopputulos pitäisi olla tässä. Rommin esittely-sivu on vielä tulossa.

Leppoisaa sunnuntaiaamua!

Rommi ottaa kaiken hyödyn irti takan lämmöstä... Muutenkin niin lämmönhaluinen koira, että ihan mielellään viihtyy tuossakin muutaman tunnin. Ja unta kaaliin!

Alkaa olemaan jo kylymä! Äskön näytti mittari -20. Eikä kyllä haittaakkaan, lunta on maassa varmasti reilut 30cm. Unelmakeli! Niin sanoo myös meidän suomenlappari, hirvikoira ei olekkaan niinkään innoissaan (ylempi kuva kertokoon todisteita siitä). Hirvikoira varsinkin valittamaan kuinka tassut on kylmät ja ei pysty istumaan saatika olemaan maassa. Lapinkoira taas käpertyy lumipenkkaan ja rauhoittuu siihen.

Meillä vieraili tämän viikon lauantaina suomenlapparineiti Unna Katja omistajansa kanssa kylässä. Kassu sai siis vihdoinkin samanrotuista seuraa ja sen näki. Näillä lapinkoirilla on kyllä niin omat jutut ja ymmärrys toistensa kanssa. Unna osottautui oikeaksi duracel-pupuksi jonka rinnalla Kassu todellakin hyytyi. Kunto kateissa kenties?

Pomppivia lapinkoiria pelloilla. Kassu välillä pysähtyi keräilemään energiaa kun otti niin koville hyppiä korkeassa lumikinoksissa tytön perässä. Ja pakko tunnustaa, että emännälläkin hieman syke kohosi. Kävimme tekemässä pienen lenkin ennen kun rauhoituimme sisälle kahvittelemaan ja rauhoittumaan. Unna on keppikoiria joka tykkäsi kun sille heiteltiin risuja. Kassukin innostui vetoleikkeihin!

Kassu oli innoissaan uudesta tyttökaveristaan! Rommi sai vain hetken tutustua Unnaan sillä tiesihän sitä mitä pojan päässä vain pyöri. Kassu onneksi ei ole hirveän hormoonihyrrä ja se tottelee käskyjä. Unna oli ihana pikku lapinkoiratyttö jonka haluan vielä uudestaan nähdä! Ehkä me seuraavaksi suuntaamme Keuruulle!

Voiko vihdoin toivoa elämää parempaa

2012-01-08T23:45:00.000-08:00

Alkaa se takatukka kasvamaan! Hyvältä näyttää. :)

Anteeksi päivittelemättömyys. Se olisi uusi vuosi uudet kujeet! Voisinkin kertoa vuoden ekoista päivistä (tässä odotellessa kun koulu alkaa puolilta päivin, KIVAA...). Ensinäkin toivottavasti pakkaset on pysyäkseen, mittari näyttää nyt -9 ja lunta jonkun verran maassa. Vielä vähän enemmän niin pääsisi hiihtelemään koirien kanssa. Oi voi kun vihdoin on talvi, sen leudon talven jälkeen tämä tuntuu taivaalliselta!

Ja koiratkin nauttii, mitä nyt tassuja palelee.

Ekoista päivistä tulee mieleen Rommin epävarmuus. Sillä on ollut pennusta lähtien todella määrätietoinen ja vahva luonne mikä on viimeisinä päivinä korostunut. Se kävi Kassun päälle, onneksi oltiin väliin menemässä, mutta toisaalta ei Rommi ole ainut koira joka puolustaa ruokaansa. Mitään kummempaa ei tapahtunut onneksi. Siitä asti Rommi on sitten ollut vähän jörö kaikille muille perheenjäsenille paitsi minulle. Eli ei tottele, komentaessa örissyt omiaan. Tälläisiä kausia tulee silloin tällöin, mutta yleensä se siitä laantuu.

Kyllä voin sanoa että kaksi nuorimmaista on eniten varuillaan tuosta koirasta. Mikä on harmi! Ei ole kertaakaan käynyt käsiksi eikä yrittänytkään sellaista, mutta örinällä se kertoo epävarmuudestaan kun se tuntee olonsa uhatuksi. Oon aika kädetön asian kanssa...

Meillä kävi myös lomalla vieraita. Ilona ja Nita poikkesivat 2.päivä kuten viime vuonnakin. Oli mukavaa kun meilläkin päin käyvät jotkut. Molemmat pojat olivat normaaliin tapaansa hyvin innoissaan Nitasta.

Lisää kuvia reissusta löytyy Ilonan kuvat.fi-tunnukselta.

Ristiriitaisissa tunnelmissa toivotan näin...

2011-12-24T05:58:00.000-08:00

Vaikka omalla kohdallani joulufiilis katosi jo vajaat kaksi kuukautta sitten (missä lumi), toivotan kaikille erittäin ihanaa joulua. Muistakaahan syödän paljon ja nauttia joulun tunnelmasta - onhan sitä vain kerran vuodessa!

On aika rauhoittua ja miettiä tätä vuotta

2011-12-17T08:40:00.000-08:00

On aika laittaa tämä vuosi pakettiin. On ollut taas hieno vuosi, ihan häkellyttävää kuinka aika meneekin näin nopeasti. Vanhaan tapaan voisin listata mitä tapahtuikaan vuonna 2011 - miten siis koirallani meni. Sen sijaan listaan tämän vuoden pää-asiat mitkä ovat jääneet mieleen. Molemmista koirista.

- Kassulle diagnosoitiin rasvakasvain joka leikattiin marraskuussa pois.
- Rommille tämän kauden metsästys-saldoksi tuli 5 kaatoa. (viime vuonna 3)
- Rommi osoitti epävarmuuden merkkejä - pyritty poistamaan.
- Omistaja ei enään ylläpitänyt tokon osaamista, taito ruostunut.
- Tapaturmilta vältytty huomattavasti, ell laskut pienentyneet.

Mitään siis huomattavan säkenöivää asiaa ei siis meidän vuoteen 2011 mahtunut. Eikä se niinkään mitään koska mitään suurta alamäkeäkään ei sattunut. Tietysti päällimmäisenä Rommista hetkittäin huokuva epävarmuus jota on pyritty kitkemään pois siedätyskeinoin - ja tässä onnistuttiinkin jonkun verran. Pyrkimys olisi, ettei Rommi joutuisi elämään epävarmuudessa ja tuntemaan olonsa uhatuksi.

Olisi ihana saada otettua kunnon joulukorttikuva koirista, mutta tuossa säässä se taitaa olla täysin mahdotonta. Pitääköhän sitä alkaa kaivelemaan viime vuoden talvisia kuvia... Toivottavasti ei. :(

Rommin pärstäkertoimesta löytyy arpia mäyrän ja supikoiran kynsistä ja siitä tulehduksesta mikä vaivasi aikaisemmin syksyllä. Mutta onhan katu-uskottavampi..niimpä.

Tämä ja seuraava on otettu tänään Jämsän keskustasta. Kuvan ottohetkellä pidettiin puhetta metsästyksestä ja joulurauhasta. Väkeä tapahtumaan tuli kiitettävästi!

Minulla on ollut tänään ihana ilta. Lähdimme koko perheen voimin katsomaan Jämsän keskusaukiolle eläinten joulurauhanjulistusta johon päätin ottaa myös Rommin mukaan - sillä itseasiassa metsäkoiria oli pyydetty tuomaan mukaan. Pääsimme paikalle, Rommi selvästi vähän jännitti (hyvällä tavalla kuitenkin) kun pitkään aikaan ei ollut päässyt minkäänlaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Nyt ukkoa seisoi toinen toisen vieressä, makkara ja glögi tuoksuivat ja ihmishälinän taustalla soi joululaulut. Aukiolle oli myös tehty iso nuotio missä sai halutessaan paistaa makkaraa. Vaikka lunta ei ollut juurikaan maassa niin tuli joulumieli ensimmäistä kertaa koko talvena. Rommikin sai maistaa juuri paistettua makkaraa - vaikka mukana oli omat a-luokan herkut. Se oli kuuliainen ja vaikka muitakin koiria alkoi kerääntymään aukiolle, osasi muutamaa haukahdusta lukuunottamatta käyttäytyä hyvin. Tässä näkee kuinka ollaan koulutuksesta lipsuttu.

Oli tunnelmallinen reilu tunti. Rommi sai rapsutuksia monelta metsämieheltä, mutta erityisesti tämän illan jälkeen mieleeni jäi lapsiperheet. Monet tulivat alle polven pituisten lastensa kanssa kysymään saako tätä rapsuttaa. Rommi käyttäytyi uskomattoman hyvin. Lapset saivat antaa herkkuja ja minä kehuin ja palkitsin itsekkin Rommia. Se ei osottanut yhtään epävarmuutta. Ja mikä paras, lapsetkin nauttivat kun näytin mitä kaikkea yksi hölömö hirvikoira voi osatakkaan tehdä. Siellä sai yksi pikkuisista käskyttää Rommia pupu-asentoon. Mitä vain ruuan puolesta.

Paras kommentti oli kuitenkin nuorelta 5v tytöltä joka sanoi "ompas sillä iso pää!". Kieltämättä. Joitakin pelotti hieman Rommi, olihan se melkein heidän kokoisensa, mutta lopuksi uskalsivat rupsuttaa. Se oli ihanaa! Taisi lapsista ja Rommista tulla hyvät ystävät, yhdellekkin 4v antoi suukon. Ei Rommi ole ylisosiaalinen joka hyppäisi pusuttelemaan jokaista vastaantulijaa, mutta tämän päivän perusteella kestää kosketteluja tuntemattomilta ihmisiltä ja erityisesti lapsilta. Teki omistajansa tänään erittäin ylpeeksi, Rommin paras ja rakkain.

On talveen matkaa hiutaleen verran

2011-12-06T07:54:00.000-08:00

Lunta vihdoin! Toivotaan vain, että pysyvästi sillä tästä vuodenajasta niin pidän. Toivottavasti näitten kuvien myötä koko blogin yleisilme on vähintäänkin kylmän puolella.

Kylien koirat eivät hauku enää,
jäätä autioilla pihoilla,
Talvi on tullut sittenkin,
kotini ainoassa ikkunassa,
tuulenmentävä reikä.

Vielä loppuun ilmoitusasia: käykää kurkkaamassa tämä linkki jos pieni koiramiitti kiinnostaa!

Olipa kerta kun päätin päivittää

2011-11-20T10:28:00.000-08:00

Kassu leikkauspöydältä tullut ja uni maittaa.

Tulisi jo talvi! Oli ihana herätä (vapaapäivänään) aamulla ja katsoa ikkunasta kuinka maa kimmelteli kauniisti ja kaikki oli huurteen peitossa. Menin saman tien kuvaamaan ja ikuistamaan sen hetken. Tälläisesti kaikesta pienestä sitä nauttiikin. Mutta missä viipyy lumi ja kauniit kelit? En haluaisi vaivata sitä taivaanherraa joka määrää pakkasista ja lumentulosta, mutta elämme jo marraskuun puoliväliä. Eiköhän sieltä vähän tännekkin liikene!

Meillä on vähän vastoinkäymisiä käynyt. Rommihan vaikuttaa kyllä nyt terveeltä kuin pukki, mutta huolet on siirtynyt Kassuun. Kassulta piti leikata se patti kaksi viikkoa sitten perjantaina. Sen sijaan saatiin sateelliittimyssy eli kauluri ja antibioottikuuri. Patti oli tulehtunut ja eläinlääkäri suositteli tietenkin sen parantelemista ensin. Joten nyt on varattu aika tämän viikon perjantaille ja toivottavasti tämä saisi kyytiä. Eläinlääkäri diagnisoi patin kasvaimeksi.

Kassun toispuoleinen leikkaus. Ja valkoinen ei ole lunta vaan kuvassa esiintyvän karvaa. Voimme siis tänäkin talvena nauraa sille kun Kassu menee puottamaan karvansa talveksi.

Tulehdus onneksi parantui ja tämän viikon perjantaina sitä mentiin leikkaamaan pois paikalliselle eläinlääkärille. Koira kainalossa (koska unohdimme ottaa narun. syy: tämän siitä saa kun asuu maalla ja koira voi olla vapaana...) kipitimme paikalle ja odottelimme vuoroa. Kassulle annettiin rauhoittava ruiske joka nopeasti myös alkoi tehoamaan ja kohta koira untenmailla. Sitten operaatiopöydälle ja katsomaan kun hoitaja tekee taitojaan. :-D Eikä näyttänyt pahalta. Rasvakasvaimeksi ell sen nimitti ilman sen kummempaa varmuutta mitä esimerkiksi kokeilla saisi aikaan.

Ensimmäinen päivä leikkauksesta meni Kassulla podeten huonoa oloa ja pientä kipua mitä leikkaus oli tuottanut. Onneksi rauhoittava vaikutti pitkään ja koira sai olla pitkään ilman oireita, ennen kun vaikutus lakkasi. Nyt kuitenkin tuntuu, että koira on virkeämpi kuin ennen leikkausta. Kassulle syötetään pari päivää vielä antibiootteja, sitten odotellaankin karvan kasvamista. Josko ensi vuonna mentäisiin taas kehäkierroksia harrastelemaan!

Koitan ryhdistäytyä nyt päivittelyssä.

Ei ole helppoo näyttää hyvää esimerkkii

2011-10-31T10:55:00.000-07:00

Ihan eka, mä vahingossa poistin sen haaste tekstin.. :-o Voiko olla mahdollista?

Mun alunperin piti tulla päivittelemään tänne jo viime viikolla, mutta koska tärkeitä tehtäviä ja suunnittelemattomia asioita tuli yhtäkkiä eteen päätin siirtää tämän blogimerkinnän julkaisemista. Nyt olisi kuitenkin puuduttavaa tekstiä luvassa, mutta vähättelemättä hyvinkin tärkeää sellaista. Joten jos huvittaa niin lukekaa.

Sitä ei edes tiedä mistä alottaisin kertomisen. Noiden lääkkeiden vuoksi, katsokaa edellinen merkintä jos ette tiedä mistä on kysymys, Rommissa on näkynyt paljon nuutumisen merkkejä ja sellaista, ettei ole täysin ollut oma itsensä. Se on kyllä nyt jo paljon parempi, mutta sitten ilmenikin jo toisia oireita.

Viikonloppuna metsälle lähtiessä Rommi oli ulostanut verta ja se nyt kertoo jo, ettei kaikki ole kunnossa. Soitimme tietysti heti päivystävälle eläinlääkärille ja tiedustelimme mikähän mahtaa olla. Sieltä tuli käsky ettei mielellään pariin päivään nappuloita saisi syöttää. Rommi syö nyt sitten seitä, riisiä, kanaa ja lukuisia muita tuotteita joita en jaksa luetella sekä lisäksi ruokaan lisätään maitohappobakteereja ja Canicuri Prota suolistohäiriöihin jotka parantavat suoliston hyvää bakteerikantaa. Vasta tänään olemme lisänneet koiralle turvotettuja nappuloita.

Tänään äiti soitti Otsoon (missä Rommi siis käy ja käy PALJON) ja sieltä tuli rutiininomaiset kysymykset kuten tästä ulostuksen mukana tulevasta verestä. Kuulemma kortisonilääkkeiden syömisessä on melko normaalia, mutta mikäli kakka olisi ollut mustaa niin vatsalaukussa olisi jotain. Tänään illalla kakka ei ollut enään edes niin löysää kuin viime päivinä joten suunta on oikea. Ehkä tämäkin ongelma saataisiin ihan kotikonstein hoidettua kuntoon.

Toinen huolenaihe koski sitä kun Rommi on järsinyt tiettyä kohtaa molemmilta puolilta kylkeä, täsmälleen samaa kohta. Otsosta sanottiin, että lonkissa voisi olla jotain vikaa ja ne olisi ehkä ihan hyvä kuvauttaa. Tämä tietysti pitää ottaa huomioon. Muut perheenjäsenet on tehneet havaintoa siitä, että Rommi istuu ihan pyllyllään aina, mutta se nyt voi johtua vain siitä, että kyseessä on Rommi...

Kuitenkin, seuraavat päivät ratkaisee mitä tehdään. Itse olisin kuvautuksen kannalla ja ennenkaikkea koko koiran tarkistus koska olisi kiva saada lopullisesti koira kuntoon. Maksoi mitä maksoi.

Ja jotta saadaan kaikki mahtumaan yhteen merkintään, on toivottavasti huomenna meillä lappu kädessä missä on aika eläinlääkärille Kassun osalta ja se pieni ällöttävä patinalku saisi kyytiä leikkauksen muodossa.

Naapurin Elmo-Petterikin nauraa räkättää sulle

2011-10-14T23:16:00.000-07:00

Rommin parhaat ystävät ovat nykyään lääkkeet

Meidän Rommi on nykyään doupattu. Se tietää taas sitä, ettei koiralla ole asiaa esimerkiksi haukkukokeisiin joita olisi voinut hyvinkin miettiä täksi kaudeksi. Muutenhan tuo ei haittaa meidän menoja ja tuloja mitenkään. Monen viikon lääkintä alkoi siis eilen kun suunnattiin Jämsänkoskelle eläinlääkäriin ja lopulta saatiin kunnon lääkekassi mukaan.

Meidän aika oli 13.45 ja pääsimme vähän aikaisemmin tutkittavaksi. Odotusaulassa Rommia selvästi jännitti koska tassut hikoili siihen malliin. Tykkäsi kovasti kaikista lattiassa olevista hajuistakin, minä vaan en halunnut päästää sitä tekemään sitä. Hyvät hajut oli myös tutkimuspöydällä, piti ties kuinka monta kertaa nostaa koiran pää ylös - herkuilla onneksi sai kiinnostuksen minuun. Eläinlääkäri katsoi kuonoa aika kovakouraisesti (tai no, tukevasti pikemminkin), mutta hienosti muutenkin käyttäytynyt Rommi ei siitä ottanut millään tavalla pulssin nostetta.

Elänlääkäri näytti hieman hämmästyneeltä ja katsoi Rommin historiaa tietokoneelta. Se kysyi olimmeko jo viime viikolla käyneet näyttämässä samaa asiaa ja totesin, ettei minun tietääkseni ja koska tuota alkoi esiintymään vasta sunnuntaina. Ell totesi vain, että viime viikolla täällä kävi saman rotuinen uroskoira jolla oli täsmälleen samanlaista, samassa paikassa ja saman muotoinen alue tulehtunut. Nauratti siinä. Kyseistä vikaa ei siis esiinny tällä meidän hirvilapsella vaan myös muilla paikkakunnan harmailla. Pikaista paranemista siis sille toisellekkin!

Kyseessä on siis tulehdus jonka aiheutumista ei tiedetä. Voi epäillä silti, että koiraa on kutittanut kuonosta niin paljon, että lopulta se tulehtui. Tai voi olla saanut alkunsa nenäpunkista. Sanottiin myös, että jos kutina jatkuu voimakkaana niin tulisimme hakemaan rännin koiralle. Joten nyt koirallani on kortisoonilääkettä, antibioottia ja nenäpunkkilääkettä. Tälläisellä kokoonpanolla menee nyt ainakin reilu kuukausi joten päivittäin saa olla tunkemassa kitaan maistuvia douppauslääkkeitä. Ei sillä kyllähän koira halutaan nopeasti kuntoon!

Ell sanoi ettei tule haittamaan metsästystä tai saatika hajuaistia vaan kaikkien pitäisi pelata normaaliin tapaansa.
Viikonloppu taas lähenee ja Rommi pääsee tositoimiin! ;-)

Tanssi se tunteiden tyhjiön täyttää, elämän mallia näyttää

2011-10-10T09:50:00.000-07:00

Mulla on teille hienoja uutisia (ja tietysti siinä samassa myös vähän huonoakin).

Ekana hyvät uutiset. Turkinkylällä alkoi hirvestyskausi viime viikon lauantai-aamuna ja meidän Rommi oli sen päivän kokoonpanossa. Sillä oli todella paljon purkaantumatonta intoa ja sähelsi kyllä alussa, mutta kuitenkin pääsi hyvin jäljille. Haukussa oli hetkeä myöhemmin 10-piikkinen sonni jota se sitten ajoi takaa pitkään. Vei hyvin passiin, mutta passimies ei kerennyt/voinut/jotainselitystä ampumaan joten hirvi koiran kanssa ringistä ulos. Harmittihan se sillä kuitenkin koira teki täsmälleen kaiken oikein. Voi olla tyytyväinen silti koiran panokseen.

Sunnuntaina kun koirakierros oli alkanut alusta pääsi Rommi kokeilemaan onneaan. Ensimmäisellä kerralla ei hirviä löytynyt, mutta toisella löysi emän ja kakkosvasat joiden perään lähti ahnaasti. Taas passimiehet ja koira oli oikeissa asemissa ja vasa kaatui. Ja voi sitä onnea kun Rommi pääsi retuuttaman sitä hirveä ja tajusi mistä tässä oikeasti oli kyse, minkälaisen palkan tästä saa. Oli oikein polleaa poikaa, kauden eka hirvi seuralle, että Rommille tietty!

Maanantaina iskä ei lähtenyt töihin vaan suuntasi kodalle missä jaettiin uudet passipaikat. Koko päivän satoi vettä, oikein hieno metsästyspäivä oli siis tiedossa. Tänään toimitaan nopeasti sanoo Rommi. Päästettiin metsään jonka jälkeen odoteltiin kunnes alkoi haukku. Rommilla oli emä ykkösvasan kanssa. Tietysti koira perään ja hyvin ahnaasti kyllä menikin. Siinä sitten passimies hyvissä valmiudessa ja vasa maassa. Vuoden toka kaato Rommille parissa päivässä. Rommi lähti vielä hetkeksi emän perään ennen kun laski 2-1=1 jolloin palasi vasan luo. Ja osoitti hienoa käyttäytymistään kaadolla, ei minkäälaista huono käytöstä. Oli pätevä!

Rommi viime kautena (2010) sai 3 kaatoa ja nyt tänä vuonna kun kausi on vasta aluillaan niin plakkarissa on jo kaksi! Ehkä tässä iskän olis aika katsoa käyttökokeita ja miettiä, voisiko sieltä tänä vuonna tulla hyvää tulosta.

Huonot uutiset koskevat toki Rommia vieläkin. Sille on ilmennyt sunnuntaista asti kuonon alueelle punaista, hieman turvonnutta ja ärtyisää ihottuman tyylistä muutosta. Kutiseva ja koiralla selkeästi epämukava olo. Joten eläinlääkäriin ollaan menossa (vasta) keskiviikkona koska aikaisemmin ei saatu aikaa. Nyt vaan yritetään rauhoittaa kuonon ihoa ja jaksaa odottaa pari päivää ennen kun saadaan hoitoa. Samalla eläinlääkärissä Rommi saa nenäpunkkiaineet.

On mussa uudenlaista energiaa

2011-10-06T11:53:00.000-07:00

Tässä on nyt vain sitä jotain. Emäntä tahtoo mielistellä koiralleen ja koira on joko a) tyhmä b) ei ymmärrä mitä sanon koska ei mene millään käsky jakeluun. Saatte nauttia hyvästä laadusta ja laadukkaasta seurasta eiks jeah. Ja olen pahoillani ettei tämän asiallisempaa pohdintaa vaan tälläisen videopläsäyksen.

Ehkä jo viikonloppuna saatte paremman tarinoinnin sillä täällä alkaa lauantaina hirvenmetästyskausi johon Rommi on treennannut hyvin viimeiset kerrat joten katsotaan miten tämä tästä lähtee. Josko sieltä kaato tulis. ;)

Yhdellä eläinfoorumilla on Temppurinki jonka tämänkertainen liike oli oven sulkeminen (rommi: oven sulkeminen omalla tyylillään). Herra sitten muutamien toistojen jälkeen ymmärsi mistä oli kysymys. Aika nopeasti ison hirvikoiran aivonystyröihin iskeytyi tämä käsky. Tulipahan taas opetettua turhia temppuja koiralle, tulen itteäni sättimään vielä tulevaisuudessa kun näen sen aukaisevan ovia ja painelevan ulos!

"Valitettavasti koirasi korviin ei saada yhteyttä"

2011-09-28T02:55:00.000-07:00

Lauantaina Juulia sai suostuteltua mut treenaamaan koirienkoulutuskentälle vähän tokoa. Me treenattiin kyllä. Musta vain tuntui turhalta se sillä ei ollut häiriötä ja me ollaan jankattu ALO-liikkeitä. Olen kyllä pyrkinyt lisäämään treeneihin erilaisuutta niin kun koira osaa, mutta pitäisi osata myös häiriössä. Onhan mulla toki kotona noutokapula ja hei voisinhan mä vähän sitä AVOakin yrittää, anteeksi kun jankkaan samassa tutussa.

Rommihan meni semi-normaalisti. Seuraamiset hyviä, niissä nyt otin palkkauksen vähän eri kohdissa joka tehosi. Täyskäännökset hienot, olin tyytyväinen! Tehtiin jäävät, niissä nyt ei ole koskaan ollut mitään kummallista vikaa joten miksi tässä sitten olisi. Paikkamakuu otettiin kun Juulia teki Voiton kanssa ruutua. Katseli aina välillä muualle, kävin palkkaamassa pariin otteeseen. Tässä olisi pitänyt olla niin häiriötä, jotenkin tuntui turhalta taas.

Luoksetulo oli yksinkertaisuudessaan ällö. En ottanut muistaakseni yhtään normaalia luoksetuloa vaan pyysin koiran aina innostaen. Se kyllä tuli, mutta ensimmäisellä kerralla nokka maassa ja ihan joku kaavera luoksetulo. Kolme kertaa otin luoksetulon ja viimeinen nyt oli ihan hieno. Ällöttävä koira oli silti.

Siis Rommihan oli hieno ja oli kiva treenata, mutta nyt pitää oikeasti löytää häiriötreenejä. Eli uusiin ympäristöihin vaan koiran hermorakennetta testaamaan. Kysymys kuuluukin millon mä jaksan lähteä sitä sinne viemään.

Eilen käytiin mätsäröimässä Jämsänkoskella. Mä uskoin Rommin osaavan käyttäytyä, mutta ei se mennyt ihan niin. Siis se oli vauhkona muihin koiriin, se kävi hetkittäin aika ylikierroksilla (sillä oli suuri tarve murista Kassulle). Siis vauhkona kun halusi muita koiria haistelemaan. Ensimmäiset minuutit olivat hysteerisiä, mä olin valmis tekemään tästä lämpimät rukkaset. Olin jo lähtemässä pois ilmottautumisjonosta, kunnes päätin, että koitetaan.

Eipä juurikaan yhteyttä tuohon koiraan saanut. Se otti niin paljon häiriötä muista koirista, siis ihan älyttömästi. Päätin siinä vaiheessa, ettei meillä tule olemaan enään sellaisia hetkiä (missä tehdään jotain yhdessä), missä koiria saisi mennä tapaamaan vaan vain MINÄ. Onneksi me oltiin viimeisten parien joukossa, Rommi alkoi itseasiassa hieman rauhoittumaan. Menimme kehään jossa koira taas huomioi kaikki muut paitsi minut. Eipä siihen mitään kontaktia saanut. Liikkeet menivät hyvin. Tutkimisessa kerroin heti, että on hieman epävarma, mutta toivoin tuomarin vilkaisen koiran hampaat. Loppujen lopuksi minä katsoin Rommin hampaat koska tuomari huomasi pientä epävarmuutta.

Sininen tuli, oikeastaan toivoin vaikka jonkun yrjön ruskeaa nauhaa joka antaisi meidän luvan lähteä koko mätsäristä. Sinisten kehiin olikin aikaa, Rommi sai olla rauhassa. Sinisten kehässä saatiin sitten ihan ok lopetus. Liikkeet olivat hyviä ja seisottamisessa olinkin koiran sivulla joten pystyin paremmin hallikoimaan koiraa ja sen mieltä. Se jopa oli ihan hieno...hetkittäin. Päätin jatkossakin käyttään tota sivulla-olemista kyykyssä koska se näyttää tehoavan.

Me päästiin kuitenkin 6 parhaan joukkoon, mutta sijoituksille ei päästy. Ei haitannut! Häiriötreenejä taas x miljoonaan ja jotain rajaa tuon koiran vauhkoamiselle. Hauska oli piipahtaa mätsärien ihmeellisessä maailmassa, Rommista otettiin kuviakin (sitä kehuttiin jopa söpöksi) ja metsämiehillä oli paljon kyseltävää. Se oli ihan mukavaa. Ja yhden bassetin omistajan sanoja lainaillen, mikäli näillä mettäkoirilla on jotain mikä kiinnostaa enemmän, ei korviin saada yhteyttä. Se on siinä tapauksessa "piip, piip, piip, valitettavasti koirasi korviin ei saada yhteyttä."

Kassu oli sininen ei sijoitusta. Se oli totaallisen sekaisin varsinkin sinisten-kehässä milloin hänen edessään meni juoksuinen narttu. Olivat tänään molemmat koirat siis lievästi sanottuna kujalla.

Raivokkaana kohti uusi, parempia pettymyksiä

2011-09-18T06:58:00.000-07:00

Mua vaan naurattaa enkä tiedä miksi. :D:DD:D

Pettynyt olen möllien osalta kun Rommi oli aika paineissa tuon häiriön vuoksi JOSTA saan syyttää ihan itseäni jos en tarpeeksi kunnolla sitä sille siedättänyt. Olen siis enemmän pettynyt itseeni kuin koiraan. Eli häiriöherkkälle koiralle häiriötreenejen tekemistä. Jos jollakin on kiinnostusta meidän kanssa treenaileen niin ilmoittakaa!

Tämä tokomölli vaan nosti fiilistä treenata. Tuomarina kisassa oli Irene Huuskonen ja tässä möllejen pisteytykset. Me teimme siis kaikki liikkeet liinassa, ihan varmuuden vuoksi, mikä osottautui hyväksi valinnaksi.

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0 - Tämä oli tuhoontuomittu jo ennen kun me päästiin koirat laittamaan maate. Koira oli liinassa, itse olin siitä noin 4m päässä ja pidin narusta kiinni. Hetken pysyi, mutta oli jo ennen ihan pöllyissä sakemanniuroksesta.
Seuraaminen kytkettynä 10 - Ihan pätevä, ekassa perusasennossa piti vähän korjata.
Maahanmeno liikkeestä 10 - Bravuuri, se osasi!
Luoksetulo 0 - Oon ihan masentunut tän vuoksi! Kerroin tuomarille tekeväni lyhyemmän luoksetulon, mutta tuomari käski sitten peruuttaa vielä pari metriä että pituudeksi tulee täydet. Liikuin taaksepäin ja koira viiletti tulemaan. Se olisi tullut, tyhmää! Tokalla yrittämällä tuli, mutta ei tullut perusasentoon vai katteli sitten koiria... Niin.
Seisominen liikkeestä 10
Estehyppy 5 - Ällöjä hajuja siinä esteessä. Jouduin turvautumaan käsimerkkiin.
Kokonaisvaikutelma 7 - Miinusti ton liinan käytöstä ja vähän tollaisesta... hetkellisistä huuhailemisesta.

Joten 107/180p eli ALO3 ja luokan viimeinen. Nää kolmoset on kovin tuttuja!

Ekan luoksetulon lähtö jossa Tompe ennakoi. :((

Onnistunut luoksetulo ja tyylinäyte estehypystä.

Irene kehui kyllä miten koira osasi varsinkin silloin kun ei oltu menossa koiralaumaan, häiriön suuntaan. Silloin kun se häiriö syntyi niin oli vähän heikompaa ja yhteys katoili. Eli paljon häiriötreenaamista. Arvosti myös paljon sitä miten harrastelen haastavan rodun kanssa. Osaan liikkeistä olin tyytyväinen, osaan en.

Se käyttäytyminen siellä mölleissä kehän ulkopuolilla oli jotain karseeta. Eihän se haukkunut tai murissut tai mitään vastaavaa, se oli vaan aivan paineissa ja olis vaan taas päästä vähän haisulle. Seuraavalla kerralla mä meen 200m päähän muista koirista ja vasta kehään mennessä se näkee ne. Tai jotain.

Mä tuun, väännän nupit kaakkoon

2011-09-16T07:09:00.000-07:00

Tämä treenaaminen on niin...hauskaa... © Ilona

Rommi on ollut tänään niin pähee! Ilona ja Nita tuli meidän seuraksi viimeistely treeneihin ennen möllitokoa.

Treenipaikka oli aidattu kenttä paitsi, että yhdestä kulmasta pääsisi helposti livistämään ja kaikki ovetkin sai auki vain vähän työntämällä. Se oli kuitenkin mulle vähemmän stressattava paikka treenata vapaana. Ensimmäiseksi kuitenkin saatiin viettää aikaa autossa nimittäin joku päätti pudottaa meille hetkellisen kaatosateen niskaan. Jee!

Otettiin kylmiltään paikkamakuu, aikaahan ei taaskaan muisteta. Molemmat pysyi, herra silti tykkäsi katsella muualle. Olisi pitänyt mennä palkkaamaan katsekontakteista, mutta laiskuushan iski. Ehkä minun sittenkään tarvitse ainakaan hirveästi hermoilla tän vuoksi. Ehkä vähän kuitenkin. Jotain pientä lämmityksenpoikasta yritin tehdä, tohkeissaan lähti mukaan. Lihapullat kävi siis hyvin kaupaksi tänään, päätinkin palkata sitä reippaasti.

Otettiin luoksetuloja mitkä olin ihan totaallisesti unohtanut. Ekaksi kutsuttiin aina toista. Rommi tuli aina nätisti luokse laukalla, en ottanut kuin yhden normaalin luoksetulon, muut vaan korostaakseen sen hauskuutta. Ilona kutsu Nitaa, ekalla lähti myös herra haukku, toisella pysyi näppärästi. Ehkä se huomas mun vihaisen ilmeen ja pysyi.

Iipu treenaili eka Nitaa, Rommi sai taas katsella taempaa touhua. Ihan lunkisti otti!

Otettiin ihan eka pari seuraamispätkää missä yritin palkata eri kohdissa. Ihan näppärä koira, käännökset olivat myös hyviä. Jaksoi hyvin keskittyä pienestä häiriöstä huolimatta. Pyrin ottamaan mahdollisimman paljon persheittoja joissa ihan hyvä vaikka kehotuksia piti tehdä. Mä myös oletin, että koiran vahvin liike, maahanmeno toimisi, mutta ekalla teki kumarruksen ja sitten otinkin ihan alusta käsimerkillä. Ihan hyvin loppujen lopuksi, mutta nyt vähän jännään mitä se keksii mölleissä. Olen nimettäin treenannut tota seisomista tosi paljon joten saa nähdä miten käy.

Se maahanmeno.... "Siis meenkö maahan vai seisonko?" © Ilona

Olin lopuksi tyhmä vaikka olinkin huomannut koirassa vähän levottomuutta. Ajateltiin päästää koirat riehumaan, mutta tuo halusi mennä haistelemaan. Ei siinä sen kummempaa, sain koiran kiinni. Se oli koko treenien ajan vapaana, teki hienosti ja oli niin motivoitunut! Kivaa siis oli ja kiitos Iipulle seurasta... Nyt odotellaan siis sunnuntaihin.

Annatko anteeksi jos tahdon sun muuttuvan

2011-09-15T03:58:00.000-07:00

Minulla myllertää joka ikinen kerta mahassa jos hetkenkin ajattelen sitä sunnuntain möllitokoa!

Joudunko oikeasti pitämään koiran kiinni, hihnassa vai liinassa ja kuinka se pysyy paikkamakuussa. Oon kuitenkin yllytyshullu ja päästän sen vapaaksi. Muissa asioissa nyt hermojani ei ole vielä koeteltu. Ollaan kyllä treenailtu jonkun verran, meidän on pitänyt lähtee ties monta kertaa, mutta kun sataa vain. :(

Mikä mun piti tästä viikosta on se, kuinka toi koira on vaan niin epävarma tai heikkohermo. Se olettaa, että jos mulla on jotain kädessä, se on karseaa, ällöä ja ei tykkää. Aristelee vaan mun takana korvat luimussa. Onhan Rommi ollut aina vähän omalaatuinen persoona, mutta kun sitä tulee itsekkin epävarmaksi kun koirakin on.

Eilen se sitten paineistui ihan jumalattomasti, oikeastaan sekosi lopullisesti kun jätin sen yksinään tarhaan ja menin autoon herkkulaatikko mukana (se tietää sen, siellä on herkkuja ja kaikkee kivaa), jota olin viemässä mummolaan kun menin katsomaan Sakua. Ihan outo. Haukkui ja ulisi, meni melkein seiniä pitkin. Ehkä sillä naksahti jokin.

Olin ihan

Kiva kun puhutaan Rommista, niin tungen Kassusta kuvan... Rommi on huono kuvattava.

Tänään Rommi kävi pitkästä aikaa piikillä. Oli aika tuoksuissaan kun tultiin odotustilaan, oih kun kivoja hajuja! Siellä oli myös puntari. En voinut vastustaa kiusausta. Se näytti 27kg??? Puntari on selvästi väärässä, ei se jumalauta niin painava ole. Ei sillä ole edes hirveästi lihasta ja se on sellainen... No onhan sillä kokoa.

Sai kennelyskärokotteen ja eläinlääkäri tutki vielä ison hirvikoiran isot korvat. Mä olen oikeasti epäillyt että niissä on nyt jotain bakteereja tai ylipäätään paskaa, mutta eläinlääkäri sanoi punoituksesta huolimatta korvien olevan hyvässä kunnossa. Lääkäri kertoi apteekista olevista koirahuuhteista ja mä menin reippaana tyttönä ostamaan sellaisen. Mitä vain oman harmaan hyvän olon puolesta. <3 Saisi ne vaikut pois, ehkä se kuuntelis sen jälkeen omistajaansakkin!

Rommi käyttäytyi hyvin. Kerroin aluksi koiran epävarmuudesta ja pistäessä se vain vähän katsoi, mutta kun tilanne oli oikeastaan heti ohi. Sitten eläinlääkäri antoi herkun. Arvatkaapa kenen häntä heilahti. Korvia tutkittaessa vähän tuiotti, mutta ei oikeastaan missään vaiheessa vaikuttanut jännittyneeltä.

Oli kelpo poika, mua silti vähän huolestuttaa miten se reagoi möllitokossa sunnuntaina luoksepäästävyydessä.
ps tahtoisin kuvata koiria

Tarina yhdestä tokokoirasta ja sen tyytyväisestä emännästä

2011-09-05T10:06:00.000-07:00

Ensimmäisenä minusta otettiin vahingossa posekuvakin, olen nyt melkein 2v 5kk!

Pienen lämmittelyn jälkeen alettiin treenaamaan. Näytin mammalle mihin se ruoka laitetaan.

Tehtiin aika pitkä seuraamispätkä missä mamma palkkasi ja kehui minua söpöksi siaksi välillä! Teinkin innolla käännökset ja täyskäännöksessä olin kuulema huippu.

Kielsin sitä iljettävää akkaa julkaisemasta tätä sillä en näytä millään itseltäni (kamera saa aina huonot puoleni esiin!). Selvennykseksi teemme tässä maahanmenoa joka on minun bravuurini ja tykkään tehdä sitä aina. Tehtiin myös heti perään seisominen, ekalla menin kyllä maahan (hupsis...), mutta toisella heti parempi kuulemma.

Teimme tässä välissä luoksetulonkin, mutta olin niin nopea, ettei kuvaaja kerennyt mukaan. Sääli, sillä laukkani oli sen verran hieno! (Omistaja: Ei se mennyt nyt täydellisesti, ekana piti nuolla tiedättehän ne, piti komentaa ennen kun tämä hölmö täysin keskittyi).

Mamma riehutti mua tässä välissä ja sitten olikin hypyn aika. Ensin se näytti käsimerkillä, täähän on kyllä niin itsestäänselvyys kun vain voi olla, mutta tehtiin nyt kuitenkin. Mun katsekontakti nakkipalaan on erinomainen, jopa intensiivinen. Suoriuduin kuulemma "ok", ihme perfektionisti toi muija.

Toisella yrityksellä ilman apuja kattokaa mitä tein! Mamma oli niin innoissaan. Tehtiin täydellinen estehyppy.

Tänään en tuottanut harmaita hiuksia mammalle, vaikka ne sille sopis paremmin kuin hyvin. Oltaisiin sitten tosi samiksiakin! Varmaan lähen huomenna keskustaan sivistyksen pariin. Tyttöjä tyttöjä!

Mä tiedän mistä tuun ja paikkani täällä

2011-09-03T09:59:00.000-07:00

Rommin mielestä ei vois vähempää kiinnostaa.

Rommi. Mulla on mennyt terveys kun olen kerännyt koirasta kaikki ne punkit ja hirvikärpäset. Rommi käy noin 5-6 kertaa viikossa metsässä joka nyt kertoo jo sen mistä näitä oikein sikiää! Paskinta kuitenkin tässä koko hommassa on se, että ne pikkuoliot puree ja aiheuttaa kutisevia kohtia. Rommi on joutunut kirjaimellisesti syömässä itseään, se yhtenäkin päivänä ei voinut lopettaa jyrsimistä koska ne oli niin kutisevia ne kohdat.

En kestänyt katsoa sitä tilannetta joten lähdin Mustiin ja Mirriin uljaalla skootterillani ja käteeni tarttui tämä:

Myymälän myyjät suosittelivat tätä minulle. Noin 18e. Suihkuttelin kutiaviin kohtiin (mistä Rommi ei tietenkään tykännyt yhtään koska ÄLLÖÖ). Koira ei nuollut tai järsinyt kohtia sen jälkeen. Saapa nähdä tepsiikö tuote Rommin ongelmiin. Kokemuksia tuotteesta tai merkistä yleensä?

Koska Rommi oli tänään todella väsynyt, lähettiin sitten kahdestaan Kassun kanssa Jämsän keskustaan mätsäriin. Minun silmät suureni siitä koiramäärästä. Ja Kassunkin silmät suureni samasta sillä koiria, paljon KOIRIA! Me oltiin muistaakseni viimeisiä keskikokoisissa ja saatiin parikilpailussa ekaksi vastaan tolleri.

Tutkiessa hieman ihmetteli hampaiden katsomista ja näki hyvin, ettei olla sitä treenattu varmaan kuukauteen. Liikkeet sujuivat melko moitteettomasti ja iloinen lapinkoira osasi kyllä poseerata (bravuuri). Saatiin punainen-nauha mitä en ihan uskonutkaan koska tolleri meni hienosti! Meillä oli siis hieman aikaa huilata ja kerätä energiaa sijoituskehään.

Koirien määrää punaisten kehässä en muista, mutta yli 10 kuitenkin. Pystyin motivoimaan Kassun melko helposti ja hyvin meni vaikka häiriö oli suuri. Lihapullien voimalla! Yhtäkkiä sieltä alkoi tippumaan koiria toinen toisensa jälkeen ja meidät julistettiin punaisten ykköseksi. Eli meidän suunta oli BIS-kehä. Meille annettiin parikilpailun ohella lipuke missä luki "paras yhteistyö". Me siis pääsisimme vielä erilliseen kilpailuun missä palkittaisiin nimenomaan se paras yhteistyö koiran ja omistajan välillä. Sinne oli meneminen ennen BIS-kehää.

Koiria tuossa kyseisessä kisassa oli paljon. Kassulla oli väsy. Kehässä onneksi sain sen motivoitua ihan reippaksi, häntä tippui selältä välillä, mutta se annetaan anteeksi. Kisassa piti palkita vain yksi, mutta tuomariston mielestä se oli kuitenkin nii vaikeaa, että palkittavia olikin kaksi. Hämmästykseni sain kuulla, että me olimme toiseksi sijoittuneet siinä. Me oltiin siis ainakin PUN1 ja paras yhteistyö sij. 2.

Se BIS-kehä. Kassu ihan väsynyt. Mulla toki riitti intoa piristää koiraa kehässäkin (tehtiin maahanmenoja, tanssimista ja pupuilua) joka kyllä piti Kassun mielenkiinnon minussa. Kehässä mentiin muutama kierros liikkeitä ja sitten olikin pelkkää poseeraamista. Mulla oli hymy herkässä sillä koira oli käyttäytynyt mielettömän hyvin. Koiria putosi taas yksi toisensa jälkeen, jopa oikeasti niitäkin joita ei sillä esiintymisellä uskonut. Kassu kruunattiin BIS3!

Eetu SIN1 BIS7 ja Kassu

Meillä meni siis ihan mukavasti näissä mätsäreissä. Kiitos seuralle ja Melkulle kuvista!

Olla tiukka ja kätevä olla huikean pätevä

2011-08-31T00:01:00.000-07:00

Nyt tuntuu vain todella, harvinaisen, hyvältä sillä a) hillitsin oikeasti itteni Rommin käyttäytyessä/tehdessä jotain väärin b) Rommi tokoili tänään illalla todella hyvin c) naksutin on saanut mun luottamuksen. HIIH!

Minusta tällä hetkellä huokuu ylpeydentunne! Mentiin tiistaina extempore treenaamaan pienelle kentälle, Eetu-corgin ja Voitto-perron kanssa ja koin ahaa-elämyksen siitä kuinka paljon potenttiaalia koirassa on. Matkamme on kuitenkin vasta alussa ja siinä tulee olemaan niin monta möykkyä ja mutkaa, että paras pysyä realistisena.

Kannan lopun ikäni taskussani naksutinta ja sanon, että siinä on saatu niin hieno kapistus pieneen kokoonsa!

Olin ajatellut aloittavani hyvin simppeleistä asioista kuten katsekontaktin ottamisesta. Palkkasinkin Rommin aina kun hän loi katsekontaktin minuun. Koira alkoi pikkuhiljaa katsomaakin pisempään. Tehtiin ensimmäiseksi lämmittelyiksi pari sivulletuloa, lyhyet pätkät seuraamista. Klikkausääni sai Rommin paljon skarpimpaan tilaan.

Pieni koetus ennen kun edes treenit pääsivät kunnolla alkamaan oli se, että Eetu-corgi saapui. Rommi haki kontaktia oikein hienosti ja oli tosi super eläin. Yllättävää sinäänsä, koska tiedän kuinka Rommi tykkää Eetusta! Eikä me hurjan pitkiä seuraamispätkiä otettu, mutta tuon seuraamisen laadun kelpuutin kyllä hyvin. Oli käännöksissäkin sitä tarvittua intoa ja menemisen makua. Varmasti ilman apujakin olisi pärjännyt, mutta eiköhän oteta pehmeä startti.

ALO-liikeistä tehtiin kaikki muut paitsi hyppyä. Paikkamakuun aikaa en muista, Juulia oli kuitenkin piilossa Voitolta, minun ja Melkun ollessa jonkun matkan päästä koirista. Naksautus kun koira otti kontaktia, kehumista ja välillä kävin palkkaamssa. Eihän se katsekontakti ollut omistajaan katkeamaton, kyllä muukin kiinnosti, mutta pysyi paikalla.

Ihanaa kun Rommi kerrankin kuunteli. Se oli jotenkin niin rento varsinkin siinä vaiheessa kun kuvailin Voittoa ja Eetua eli piti rauhoittua. Jaksoi vielä odottaa hienona autossakin kun käytiin Juulian kanssa mässäilemässä Nesteellä.

Ylpeä koiranomistaja täällä näin hei!

Tehtiin vähän motivaatiotemppuja kuten jalkojen välissä juoksemista.

Rommi ja tarhapöllölästä karannut omistajansa! Katso kaunis korvan-asento.

Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää

2011-08-28T03:51:00.000-07:00

Treenaamisen iloa, niin haluaisin ajatella. Mutta eihän tämän päivän treenejä voi pitää meidän osalta treeneinä. Se oli sitä samaa kuraa koko ajan, omistan pitkät haistattelevan hirvikoiran. Ja minkä olen saanut aikaan itse. Saan siis syyttää itseäni siitä, että koira on nyt vain tuollainen. Aika mälsää, olisi kiva laittaa koiran syyksi!

Kaiken muun ollessa sitä itseään, meidät (eli oikeastaan minut) piti suhteellisen rauhallisena Juulia&Voitto jotka oli meidän treenikavereina. Mentiin treenailemaan koirienkoulutuskentälle missä Rommi ei ole käynyt varmaan puoleen vuoteen. Hajuja oli ja niin paljon olikin, että ei voinut vähempää kiinnostaa omistaja. Olis vaan ollut kiva mennä oman mielensä mukaan. Voimme siis päätellä kuinka kivan alun saimme treeneistä!

Rommia joutui paljon motivoimaan, se oli laiska ja varmaan kuumuudella oli pieni osansa siinä. Ei kestänyt toistoja, sivulle tulemiset oli arseesta ja muutenkin mikään ei kelvannut. Piti kamalasti tehostaa liikkeitä eleillä ja puhumisilla.

Epäonnistuneita kaukoja, mutta söpö Rommi!

Joten huono maku jäi suuhun päivän treeneistä. Ihan saa kyllä mennä itseensä tästäkin, mutta harmittaa vain että on päästänyt Rommin rupsahtamaan tuollaiseen kuntoon. Eikä tässä auta kun alkaa treenaamaan, tehdä tokosta taas kiva asia! Ainut hyvä asia päivän treeneissä oli se, että koira käyttäytyi hyvin.

Oli silti todella kivaa, kiitti Juulia ja Voto seurasta!

Mitä enemmän näen miehiä, sitä enemmän pidän koirista

2011-08-25T23:42:00.000-07:00

Tämä on hauskaa sanoo Rommi! Nyt on vuorossa parin päivä lepo ja palautuminen, Rommi on nyt suunnilleen joka päivä lähtenyt iskän ja pikkusiskon kanssa metsään ja yleensä löytänyt hirvet. Mutta kun ne hirvet menee niin lujaa.

Pitää ottaa Rommista muuten myös poseerauskuva, se on muuttunut todella paljon vaikka onhan se jämptimäinen! Toivotaan, että (tulevaisuuden) lihakset peittävät tätä SUURTA virhettä. :D

edit 27/08 klo 21.42: <3

Hullun hauskaa sunnuntaita vaan

2011-08-21T09:50:00.000-07:00

Tässä merkinnässä tulette näkemään hullun hauskan Kassun kuvasarjan tältä päivältä ja tosi-tarinan "kuinka hullun hauskaa hullun hauskalla Rommilla on ollut metsässä". Nyt siis kaikkien hoksottimet tänne ja lukemaan tämä hullun hauska juttu! Luvassa siis äärettömän väsyneen ihmisen selitystä.

Sitten vielä se hullun hauska tarina meidän Rommin metsä-retkistä! Lauantainahan sai päästää koiransa vapaaksi mikä tarkoitti sitä, että Rommikin pääsisi reilun puolen vuoden tauon jälkeen juoksemaan vapaana metsässä. Iina oli skarppina jo heti lauantai-aamuna päästääkseen Rommin metsään. Voitte vaan kuvitella kuinka paljon ylimääräistä, tyhmää virtaa tuossa koirassa oli sillä hetkellä. Ja kun se näki sen tutkapannan... Huoh...

Pikkusisko katseli GPS'säänsä ja kuuli koiran haukkuvan. Joko se jo nyt hirven vainusi? Ei vaan oravan. Sitä se vain louskutti tosissaan. Mahtoi se orava nauraa kippurassa. Matka jatkui kuitenkin nopeasti. Eteni kuin viitapiru, kunnes pysähtyi ja alkoi haukkumaan. Pikkusisko menee katsomaan haukkua ja näkee Rommin puoliksi supikoiran kolossa haukkumassa, mitäpä muuta kuin itse supikoiraa. Koira äkkiä ylös kolosta, torut ja lähtivät pois kolon äärestä.

Kolmannen kerran pitää toden sanoa! Ihan pakko. En tarkalleen tiedä miten Rommi sen vainusi, mutta se pirulainen lähti kauemmaksi haukkumaan muutamaa lammasta. Ei jumalauta! Okei, ainut hyvä asia on se, tai no ei sitäkään voi lukea edes hyväksi, että haukuttavan isonee koko ajan... Koira kuitenkin lopetti ja jatkoi matkaansa, tosin onneksi nyt takaisinpäin. Muutamia minuutteja myöhemmin komeaa pystyhaukkua esittelemässä läheiselle hevoselle.

Jos se tuntee saavansa jotain nautintoa jostain kurren louskuttamisesta niin siitä vaan.

Koira oli täysin jäykkä sen 4-5h reissun jälkeen. Lopuksi vielä verryttelyt, mutta niin kova muutos normaaliin liikuntaan oli tuossa, ettei kroppa pysynyt perässä. Ja seuraavana päivänä pitäisi lähteä uudelleen!

Tänään sitten koira haki yllättävän hyvin, ei haukkunut siis mitään ylimääräistä. Löysi kyllä sitten hirvetkin, mutta niillä oli nähtävästi niin paljon energiaa ettei koira pysynyt perässä. Tuli puolen tunnin jälkeen äidin luo (herkut sai ja vettä) jonka jälkeen takaisin jäljelle. Enään ei löytänyt, mutta ainakin pienoinen parannus lauantaisesta!

Nyt pientä palautumista mettäreissuista!

Himmeet on tähdet tänkin taivaan alla

2011-08-14T03:24:00.000-07:00

(Sai just viestin Juulialta, että he ovat kisailleet Voiton kanssa AVO-luokassa I-tuloksen tavalla! Menkää kaikki onnittelee!)

Keksikääpä aihe mistä haluaisitte minun kirjoittavan seuraavalla kerralla, mikä toki liittyisi normaalisti ainakin meidän koiriin! Koska nyt tästä merkinnästä on tulossa todella tylsä, mitä olen kyllä koittanut enemmän kuin paljon vältellä, niin ainakin seuraavalle kerralle olisi luvassa jotain hauskaa. Nyt aivonystyrät käyntiin ihmiset!

Ja toinen asia mikä mua vain hämmästyy aina uudestaan ja uudestaan on se, että teitä lukijoita on piruvie 41! TÄH.
Mitä, miksi? :---D Ei sillä, saa olla toki.

Jos pitää nyt ruveta kertomaan vähän tarkemmin mitä meidän elämään on kuulunut tämän noin viikon aikana on aika yksitoikkoisen tylsää, mutta parista aiheesta voisin tähän samaan hengenvetoon mainitakkin! Koulunkäynti verottaa nyt tästä "aktiivisesta" koiraharrastamisesta paljonkin. Mutta silti, kyllä me nyt jotain ollaan tehty.

Rommikin pääsi (_vahingossa_) supikoiran makuun pari päivää sitten. Se karkasi nuorimmaiselta siskolta ja lähti automaattisesti viilettämään naapuriin josta myös bongasi tämän luomakunnan ärhäkän veijarin. Mutta tosin mikään ärhäkkä tapaus tämä kuulemma ei ollut sillä taisi rumasti sanottuna vetää viimeisään (eläin lopetettiin kunnioittaen). Rommissa on hyvin paljon samoja vivahteita kuin edesmenneessä harmaamiehessä Kossussa konsanaan. Se ei esimerkiksi hyökkää pedon kimppuun vaan odottaa omistajansa lähelleensä, kuin saadakseen siitä itsevarmuutta.

Lopussa onneksi kaikki hyvin, koira ei ollut kosketuksissa supikoiran kanssa, ties mitä pöpöjä se olisi siitä saanut. Ja koira oli taas turvallisesti kotona, kiihtyneenä, mutta kotona. Ensi viikonloppuna sitten poika saa viilettää häntä niin suorana kun tahtoo. Odotan varmasti sitä hetkeä ainakin yhtä paljon kuin Rommi ellen enemmän, koira kun pääsee nauttimaan ja työskentelemään pitkän tauon jälkeen. Niin, toivottavasti ei supikoirien vaan hirvien perässä.

Blogissa tulee myös vierailemaan monesti minun enoni uusi suomenpystykorvauros Tuiskunevan Saku, tutuille Saku jota todennäköisesti tulen viemään näyttelyissä, mätsäreissä, erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja opetan yleisesti miten pitää käyttäytyä. Mutta nyt ei mennä asioiden edelle. Eikö olekkin söpö ja persoonallinen!!

Lähdenkin tuota pikaa tätä pientä vähän kouluttelemaan hyväksi koirakansalaiseksi.

Vielä palaten Rommiin ja meidän huolenaiheisiin (joo tiedän Sakun olevan söpö, mutta silmät TÄNNE nyt), me ollaan edistytty hieman tuossa tutkimisessa. Ehkä vähän asiasta poiketen, mutta kuitenkin. Koska yhdessä vaiheessa jopa harjaamisessa sai välillä katsella sellaisia silmänmuljautuksia kun koira hieman jännitti. Nyt se on onneksi paljon rauhallisempi. Paljon on tehtävää, että joku päivä päästäisiin näyttelyihin, mutta edistystä.

Kun maisemat tänään muistuttaa eilistä

2011-08-07T01:34:00.000-07:00

Eilen sitten autoiltiin Kassun kanssa keskustaan tapaamaan nopeasti Eveliinaa ja hänen söpöjä lpku Cranefield's Beana Burraa "Halti" ja slkn Suotuisa Hillankukkaa "Hilla". Mietin pitkään ajaessani Vitikkalan kentälle miten Kassu tulisi reagoimaan urokseen, mutta paikan päällä todettiin Even kanssa, että eihän vielä 7 kuukauden ikäinen edes haise urokselta. Joten Kassu tykkäsi molemmista erittäin paljon, tietysti oman rotuinen enemmän.

Vapaaksi ei uskaltanut koiria päästää kuin ihan muutamaksi sekunniksi koska Vitikkalan kenttän suunnittelia on ollut niin viisas, että on tehnyt aitauksen 3/4. Sinä äijä (naiset kun eivät ole oletettavasti näin tyhmiä), mene itseesi! Ohi kulki niin paljon koiria, että jos houkutus olisi kasvanut suureksi niin se olisi sitten menoa.

Kuvailin koirat ja Kassu vain löhöili maassa ja odotti, että jotain vihdoin tehtäisiin. Pääsivät he hihnoissa leikkimään vielä Hillan kanssa hetkeksi. Aika nopea tapaaminen oli, mutta ne luvatut kuvat nyt saatiin!

Perjantai-iltana meillä vieraili pitkästä aikaa Ilona ja Nita. Onneksi sääennuste ei pitänyt paikkaansa ja saatiin viettää aikaamme selkeässä säässä. Kävimme ensimmäisenä ottamassa ylimääräiset energiat pois pellolla, syömässä naapurin tekemät hyvät letutkin ja sitten vaan tsillailtiin ja puhuttiin lopun aikaa.

Rommihan oli ihan hysteerinen kun se näki Nitan, sillä nousee älyttömän nopeasti narttujen hajut päähän. Tosin jos Rommin päästää leikkimään narttujen kanssa, on toivottavaa narttujen osaavan myös sanoa jos meno menee liian intiimiksi. Minkä onneksi Nita osasikin. Pitää vain silti todeta, että Rommihan vain innostuu pienestä komentelusta! (Rommi: esileikkejä hihihih).

Tehtiin lopuksi vielä koirien kanssa reilun 2min paikkamakuu, mitä me ei olla Rommin kanssa treenattu rehellisesti sanottuna varmaan pariin kuukauteen. Sinäänsä oli tyhmä aloittaa kylmiltään niin pitkästä ajasta. Maassahan Rommi pysyi vapaana, mutta katse harhaili sinne tänne. Siksi kehuinkin aina katsekontaktista ja superpalkka odotti takanani. Lopuksi kontakti pysyi paremmin.

Lauantaina meille tuli kylään Viivi ja Lilström (Firepower Fiona). Koska Kassu-sukulaispojalla oli etuoikeus, Rommi sai jäädä tarhaan yksin komentelemaan. Koska Lilolla näytti olevan energiaa vaikka muille jakaa, päästettiin lapparit keskenään vapaaksi. Lopputulos oli kaksi väsynyttä koiraa. Ennen kun lähettiin rantaan, annoin Rommillekkin hetken tutustua neitoseen. Suu vaahdossa juostiin tytön perässä.

Lilo onneksi alkoi lopuksi puuttumaan Rommin ällöttävään käytökseen, mutta minä en pystynyt katsomaan moista. Sanoinkin miehelle, että jos nyt ei käytös muutu niin leikkaan omin kätösin nuo kaksi killutinta pois!

Käytiin pariinkin kertaan joenrannassa, ensimmäisellä käytiin soutelemassa ja bongaamassa sorsia joiden perään myös parivaljakkomme lähtikin. Hyppäsivät pelottomasti veneestä veteen. Siinä oli kyllä naurussa pitelemistä! Koirat takaisin veneeseen ja lopputulos olikin se, että koko väki oli likomärkiä. Toisella kerralla päätettiin hakea koirien uimaliivit joihin ensimmäisenä Lilo joutui, mutta siitä ei syntynyt mitään koska liivien koko oli aivan liian iso.

Kassu ui veneen perässä reilut parisataa metriä, enemmänkin olisi kyllä jaksanut. Otetaan nyt vain pehmeä lasku uimiseenkin, ettei hirveää treeniä vedetä pohjille. Muutenkin tekee varmasti todella hyvää Kassun lihaksille.

Kiva viikko on ollut, kiitoksia. :)

Loputon tyhmyys ei päästä irti

2011-08-04T05:28:00.000-07:00

Itseasiassa mulla oli tarkoitus päivittää vasta illemmalla koska sillon olisi oikeasti jotain kerrottavaa, mutta on aivan pakko lisätä tämä upea kuvamuokkaus minkä on tehnyt taidolla Ryynis aka Amor. Se tulla tupsahti Rommin petsie-kommentteihin ja sai aikaan kramppeja vatsalihaksissa, hekotusta, sekoilua. Pahin repeäminen vähään aikaan!

Tai koskaan. Kiitän tässä kaikkien lukioiden edessä, että kiitos Jose, piristit päivääni.

Meiningeissä mukana myös Roope!

Tänäänhän me muuten nötötään!

2011-08-01T13:50:00.000-07:00

Hih vain yksi ainut tietää otsikon merkityksen.. tai kaksi... Nyt laitetaan jotain kivaa musaa:

Vuoden odotetuin tapaaminen on saanut juuri päätöksensä. Rovaniemen sankaripariskunta Emilia ja Roope (visit i Roopå site) tulivat viihdyttämään meitä, viimeksi nähtiin reilu vuosi sitten! Kävin poimiin ne juna-asemalta, suunnattiin cittariin ostamaan jotain ruokaa koirille ja sitten sellaiset pienet treenit Vitikkalan kentällä. Rommi ei ollut siis mukana vielä, jätettiin paras viimeiseksi. Muutenkaan ei heti tarvinnut stressailla. Minä tai koira.

Ajettiin siitä kotia ja annettiin koirien tutustua. Ainakin vastaanotto oli yhtä kylmä kuin viime kerralla. Eihän Rommi ole selvästikkään enään niin nössö kuin viime vuonna ja näki, että asiat on muuttuneet pelkän vuoden sisällä. Kyllähän ne meni, mutta ei kamalan lähelle saanut kumpikaan koira tulla. Täysin normaalia, kaksi urosta ja vielä toinen toisen reviirillä. Roope sai rauhakseltaan yksin tutustua ympäristöön.

Iloiset söpöt hirvikoirat Rommi 2v ja Roope 4v.

Päivä jatkui, käytiin pariin otteeseen lenkillä ja siinä koirien kesken tapahtunut mitään. Ne saattoivat olla pitkiä aikoja ihan kylki kyljessä, mutta kulki hiljaa vilkaisematta toiseen. Kesti toisia todella hyvin. Ei ollut mitään ongelmaa. Sisällä sitten puhkesi se lopullinen riita, ei nyt mikään kovin matsi, mutta sellainen, että suodaan toisille rauha. Turhaan sitä koiria ja ihmisiä stressata sellaisella asialla mikä on estettävissä. Rommin olisin voinut ottaa mukaan joenrantaan, mutta päädyin siihen, että tänään mennään vain Roopen kanssa. Käytiin soutelemassa, Emilia laitto Roopen vähän uimaan ja kuvailtiin. Oli kyllä hauskaa seilaillakkin Jämsän paskajokea pitkin!

Mentiin joenrannasta takaisin meille, syötiin ja löhöiltiin piitkään elektroniikan ääressä. Roopekin sai aivonystyröitään vähän laittaa off-tilaan ja huilia. Eipähän muuten ollut mikään kuumin päivä, verrattuna viime vuoteen. Mukavan viileä, koirat jaksaa sentään tuossa kelissä tehdä jotain ja kivempi kuvata.

Emu treenasi Roopen kanssa myös yhdessä välissä (nyt jälkikäteen mietin, miksen en treenannut samalla Rommin kanssa kun vielä ostin sille lihapullia), siinä samassa temmellyksessä tuli naapurin harmaaneiti moikkaamaan uutta tuttavuutta. Saatiin parit videopätkät mitkä luulisi jossain vaiheessa löytyvän heidän blogista!

Rommi, Rommin pikku kaveri ja Roope. Keskimmäisestä ei luovuta.

Liian nopeasti meni 10h tänään. Enemmänkin. Aivan liian. Nyt pitää vain jaksaa odottaa ensi vuoteen ellei neiti Emu jaksa raahata laukkujaan Tampereelle! Olipa _SIKA_HAUSKAA, nyt riittää tarinoitavaa hetkeksi ja niitä hullunhauskoja letkautuksia unohtamatta. Palaha sieltä pohojosesta nopsaa takasin tänne missä niityt on vihreimmmät!

Ja koska Rommista ei kuvia tällä kerralla otettu, saatte tyytyä toiseen herra R'ään.

Viivi kiittää ja kuittaa zzz....

Talon täydeltä uimakyvyttömiä(/haluttomia) koiria

2011-07-27T09:10:00.000-07:00

Viikon toistaiseksi paras uutinen on se, että tämän viikon tiistaina Kassu oli saanut puhtaat paperit silmätarkistaan. Terveet olivat toki ensimmäisellä kerralla, mutta ainahan on hyvä tietää, että Kassun näkimet toimii. Jos nyt oikein luen erikoisell. lääkäri Päivi Kallionimen tekstistä, Kassun o.d etukapselissa pientä samentumaa ja pigmenttiä mikä ei ole siis perinnöllistä eikä tule vaivaamaan.

Kassun silmät tarkastettiin, se sai rokotteen ja eläinlääkäri myös tutki Kassun päähän syntynyttä ihomuunnosta jonka jo yksi eläinlääkäri on nimennyt rasvapatiksi. Nyt saimme kuulla, että kyseessä ei ole ehkä se vaan jonkunlainen ihohuokosen muunnos. Kyse ei ole vakavasta asiasta, mutta eläinlääkäri toivoi, että se tultaisiin leikkaamaan. Ja toki se ollaan. Lisäksi myös näyte tullaan lähettämään tutkittavaksi jotta saamme tarkan tiedon siitä mistä on kyse. Meillä siis loppuvuosi ollaan ilman näyttelyjen kiertämistä, kuka tuomari haluaisi nähdä kaljupään.

Se on noin sentin pituinen pieni patti. Ei oireile eikä ole kipeä. Huomaamaton ja Kassun pitkän karvan vuoksi sitä ei siis huomaa ellei ala rupsuttelemaan ja kaivelemaan koiran päätä.

Kun huumoria pitää hakea: Tässä on Kassun Mini-Me! Tai uusi velipuoli.

Kävimme tänään pikkusiskon ja koirien kanssa mökillä uimassa. Kassu meni uiskentelemaan pisemmälle ja nautti olostaan, mutta arvattavissa oli, että Rommin kanssa se oli yhtä taistelua. Näyttönä jalassa olevat raapimisjäljet, oi kun tuntuu miljoona kertaa pahemmalta veden alla kaikki.

Takapää laski auttomaattisesti pohjaan, etutassut nousivat haukkomaan ilmaa. Siinä oli mielettömästi pitelemistä. Sain koiran monessa otteessa rauhoittumaan, mutta kun liikkeelle piti taas lähteä niin samanlaista rämpimistä oli.
Ulisi ja haukkui aina kun piti mennä veteen. Viivin oma vesipeto kyseessä!

Huomaa Rommin nautinnollinen ilme.

Siinä sai itsekkin mukavan kylvyn (Päijänne +26) vaikka melkein samantien oli yhtä kuuma. Rommi nukkui sikeästi seuraavat kaksi tuntia, mukava treenikerta samalla lihaskunnolle.

Hauskaa on, kuin anopin hautajaisissa

2011-07-21T12:18:00.000-07:00

Rommi on harrastanut tänään tälläistä:

Eipä meidän elämäämme mitään maininnan arvoista ole tapahtunut. Työt ja turhautuminen harrastamiseen, koska aivot sanoo, että koirassa on kaikki vikana, on osasyy tähän. Olen rehellisesti sanoen luovuttanut ton koiran suhteen, toki lähtökohdatkin oli jotain mitä nyt harrastuskoiralta ei toivonut.

Vein pitkästä aikaa Rommin sosiaalistumaan, kavereina ja henkisenä tukena Juulia&Voitto. Ensimmäisenä käytiin kentällä treenailemassa, nätisti osasi odottaa hiljaa reunemmalla kun kuvasin Voiton. Rommista otettiin sitten vikana kuvia, hyi että kuinka se osasi olla välinpitämätön ja vaikea nahjus.

Kyllä osasi seurata ihan kivasti, mutta piti oikein lahjomalla lahjoa sitä tekemään.

Kaupan kautta mentiin Juulialle jossa sitten sai taas nähdä osan Rommin luonteesta. Se on niin epävarma muiden ihmisten kanssa. Juulian isä meni nätisti rupsuttelemaan kunnes tämä nostaa hieman kulmiaan ja antaa varoittavan haukahduksen, jonka jälkeen perääntyy kauemmaksi. Arempi ihminen olisi saanut slaagin ja varmasti sanonut, että piikille koko koira. Myönnettävä on, että tuo koira on niin epävarma niiden ihmisten kanssa joita ei tunne.

Tässä itsekkin muuttuu kohta niin epävarmaksi koiran suhteen, että ajattelee kuin se olisi pumpulia ja voivoi...
TYHMÄÄ

Yli esteiden vaarojen vaikeain, läpi korpimaiden taivaltain

2011-07-15T05:49:00.000-07:00

Olin jo alentumassa sille tasolle (taidan olla jo sillä tasolla), että olisin laittanut Kassun kunniaksi pikkutuhman runon tänne minkä löysin netin syövereistä. Ei silti, tyydytään nyt pelkkiin onnitteluihin!

12.07.2011 - Paljon onnea Kassu 6 vuotta!!!
Maailman herttaisin, ystävällisin, komein ja perheen herra haukku on taas saavuttanut vuosia.

Kassu vuonna 2005 ja 2011 - sama suloinen hymypoika

Vertaillessa Kassun ulkonäköä tämän päivän ja 2005 vuoden pentuaikojen on vaikea kuvitella, miten se onkaan noin upeaksi kasvanut, kun taas sen uskomattoman lojaali luonne säilynyt tähänkin saakka - miten se nyt poiskaan olisi voinut päästä. Ihanalla luonteella ja noilla karvapöksyillään se kyllä helposti saa omistajan jalat tytisemään.

"Koira jonka penaalissa kaikki kynät eivät ole teräviä"

2011-07-07T11:07:00.000-07:00

Anteeksi mut miksi ihmeessä teitä lukijoita on oikeasti jo 31 kappaletta, kertokaa mulle! Ollaanko me niin koukuttavia Rommin kanssa, onko meissä tälläistä suurta vetovoimaa? Vai saako tämä turha ja yltiöpäinen koira-angstaaminen vedet silmiin nauramisesta? :D Palan halusta tietää!

Oikea syy miksi aloin taas kirjoittamaan oli se, että me olemme treenanneet. Kävimme tänään illalla Melkun ja Eetun kanssa yhdellä kentällä ottamassa hieman rally-tokoa kaiken muun ohella. Tässä epämääräisen epäselvä selostus sen treenikerran tapahtumista:

Ainut onnistunut yhteiskuva. Syy: Rommia ei vaan kiinnostanut.

Ensinäkin omistajan äänestä ei ollut kuuloakaan pariin päivään. Kun olin pakkaamassa Rommia autoon suuntana keskusta, sain Rommin pään kääntyilemään tällä örinällä. Oikein naseva kesäflunssa siis kyseessä! Tästä myös päätellen mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tiukemmin komentaa koiraa koska ääntä ei vain tullut.

Melkku teki oikein kiva radan joka oli pitkä ja kun toista kertaa lajia on treenannut niin mukavan haasteikas. Rommin kanssa rata suoritettiin kaksi kertaa, molemmissa tietysti oli paljon parannettavaa. Minun virheitähän ne olivat suurin osa, parissa kohtaa kyllä koiralta putosi tyhmästi kontakti ja horjui jotain omaa. Ei ollut sellaista innokkuutta lähteä tekemään mitään, mutta kun päästiin vauhtiin niin meno oli ok.

Melkun suunnittelema rata meni näin: Lähtö > Askel sivulle > 270° oikeaan > Maahan-kierrä koira > Liikkeestä maahan > 270° vasempaan > Spiraali > Käännös oikeaan > Eteen-oikealta sivulle > 360° vasemmalle > Hidas vauhti > Normaali vauhti > Maali. Uusia tehtäviä joten odotin innolla radan aloittamista!

Silti olin äärimmäisen pettynyt. En nyt ihan rally-osuuteen, mutta kun koiria oltiin ottamassa kaverikuvia niin tämä oli kuin perseeseen ammuttu karhu, katse oli koko ajan poispäin, ei mitään kiinnostusta. Kuitenkaan tilanne itsessään koiraa ei ahdistanut (ei haitannut, ettö Eetu tulee mahan alle).

Minulla palo oikeastaan siinä kiinni, otin lopuksi vielä yhden tokopätkän mikä sujui ihan hyvin, mutta paha maku jäi ainakin lopussa suuhun. Jäärä ja huonosti koulutettu hirvikoiralapsi. Meidän poika on vain huono koiramalli.

Treenikuvat © Melkku

Eihän tätä kukaan enää selvinpäin kestä

2011-07-03T05:56:00.000-07:00

Ihana synttäri-iltapäivä mulla (saa onnitella, sweet 18!!) kun Viivi poikkesi pitkästä aikaa meillä, viimeisestä käynnistä on varmaan vuosi. Viivi toi mukanaan Kassun pikkuserkun ihanan Lilon joka on rekisterinimeltään Firepower Fiona. Ehkä maailman symppaattisin koira niin ulkonäöltään kuin persoonaltaan. Tässä nopsaa sen hetken kuvasatoa!

En ole kyllä tyytyväinen tohon laatuun, ei ole vielä osaaminen hanskassa.

... nyt meen jatkaan, kohta tulee sukulaisia juhliin. :)

Kuten legenda kerran sanoi: koiraharrastus opettaa ihmiselle nöyryyttä

2011-06-30T08:46:00.000-07:00

PEEÄÄS, MUN RAKAS TULI KOTIIN TÄNÄÄN: Sigma 70-200mm f/2.8! <3

Joidenkin mutkien kautta päädyin lukemaan Rally-Tokoliiton virallisia nettisivuja joka sai mielenkiintoni heräämään. Luin sivuilta yleistä tietoa sekä sain keskustelufoorumin käyttäjiltä vinkkejä lajista mikä vahvensi käsitystäni siitä, että tämä on ehkä hyvä piristysruiske minulle ja Rommille. Vahva tokotausta on hyvä pohja treenaamiselle ja tokon tiukan sääntökirjan voisi heittää melkein roskiin. Hiukan erilaista ja vapaampaa harrastusta luvassa.

Tulostin juuri kyltit treenauksen aloittamista varten, toki kylttien merkitysten lukeminen aikaisemmin on tärkeää sillä sellaisia koukeroita niistä löytyy, laittoivat ensikertalaisen silmät kieroon. Ainakin parin rallykisavideon jälkeen myös tuli huomattua, että ne kyltit pitää tietää aika hyvin ennen kisoihin menemistä!

Mitään kisatavotteita (rally-yhteisössä kysymässä heti "voiko tässä lajissa valioitua...") ei missään nimessä ole koska omistajakin on vasta oppinut yleisesti lajista. Todetaan nyt ensimmäiseksi laji meille sopivaksi niin sitten katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta niin, meillä ei ole tässä lajissa kisatavotteita eli kisapaineet nollissa. Näkee taas niin hyvin kuinka vakavaa onkaan tottelevaisuus itsessään.

Ratamme meni tähän tapaan: Lähtö > Käännös vasempaan > 270° käännös vasempaan > Askel oikealle > Kierrä koiran ympäri (koira istuu) > Maali. Hyvin lyhyt ja yksinkertainen rata siis oli kyseessä.

Lämpömittari kun oli reilun 30 asteen yläpuolella päätin pitää pienen tutustumisradan. Rommikaan ei ollut sään vuoksi mitenkään yli-innokas. Menin itse radan läpi muutamaan kertaan ilman koiraa vaikka rata itsessään on varsin helppo. Rommin kanssa tehtiin rata kahdesti, eka vähän löysäillen ja sitten toiseen ne kaikki peliin.

Rommilla oli aluksi vaikea tajuta, ettei nyt noudeta kartioita."Mamma, mihin laitan Lähtö-merkin?"

Tänään illemmalla päätimme pikkusiskon kanssa tehdä uuden radan. Pääsi Kassukin testaamaan sitä. Edelleenkin alavireisyys sään vuoksi vaivasi joten menimme vain kerran radan läpi. Jouduin karjaisemaan kerran (minkä kuulee myös videolta...) Rommille sillä se ottaa nykyään todella paljon häiriötä lentävistä ötököistä joita parhaansa mukaan napsiikin ilmasta. Kärpäskoiran vikaa. Lopussa alkoi häntäkin vispaamaan, iloista menoa!

Rata meni näin: Lähtö > Käännös vasempaan > Koira eteen vasemmalta sivulle > Käännös oikeaan > 270° käännös vasempaan > Istu 1,2,3 > 270° käännös oikeaan > Täyskäännös vasempaan > 360° oikeaan > Maali.

Ihana laji, täytyy myöntää! Rata on myös videoitu mitä nyt saatte sitten arvostella jos jotain huomautettavaa löytyy. Niin ja muutenkin kaikki palaute on tervetulleita liittyen sitten aiheeseen tai ei.

Pelottavaa kun mamma rähjää näin paljon...

Kuuliko linnatuuli ääniä nuoruuden

2011-06-28T11:32:00.000-07:00

Kopioin tämän nyt Josefiinalta (tsekatkaa Amorin blogi) koska oli niin kiva ajatus tässä kuvabloggauksessa! Ihana oli mennä kaivelemaan monen vuoden takaisia kuvakansioita ja toteamaan kuinka nopeasti se aika vain menee. Voisin haastaa samaan tehtävään Ramin ja Noomin sekä Roopen ja Urpon, toki omistajat voisivat silti kuvahommat koota.

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten

2. Toisinaan Rommi tai Kassu on hyvin edustava (söpö korva ja sillain)

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Evie R.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa.

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: Emilia ja Roope tuli vierailulle

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

8. Minua ei naurattanut (kähäkässä tapahtuneet haaverit, kohtaukset...)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva.

10. Lopuksi paras kuva ikinä (karsea kuva, mutta tuntee vihdoin onnistuvansa jossain)

Tehtävä vain kiertämään pikapikaa! Tämän avulla sitä alkoi ymmärtämään kokonaisuuden ja tuli ylpeä olo.

Huudan kuuta juhannuskokon edessä

2011-06-25T10:46:00.000-07:00

Ei ole elämäämme sen kummemmin mitään kerrottavaa tapahtuneen. Työtä ja siihen sekään kamala ketutus koiran toimimattomuudesta. En ole treenannut Rommin kanssa sekunntiakaan tokoa, sosiaalistumista tai mitään. Omistaja on saanut vähän vaikutteita koirastaan ja on vähemmän miellyttämishaluinen.

Rehellisiä ollaksemme niin koirassa ketuttaa nyt ihan kaikki. Se on oppinut inisemisen jalon taidon jota jokaiseen hetkeen tarjoaa. Ruokailun jälkeen yleensä koira tulee tassulla läpsimään jalalle, tökkimään kuonolla ja inisemään, että jokos lähetään. Olen kyllä röyhkestä poistanut koiran tilanteesta siinä vaiheessa. Koira ei kerro millon lähdetään ja milloin ei, vaan minä. Minä vain en kestä sitä ääntä ja kuinka koira yrittää miellistelemällä saavuttaa haluamansa. Ähä, ei siinä tilanteessa. Multa ei helise hirveästi myötätuntoa silloin.

Koira ei kestä edelleenkään suurta häiriötä > inisee > vauhkoontuu ja koitaa hetken miellistelyllä saada haluamansa. Vien pois välittömästi rauhoittumaan ja vaikka herrantuutelis minulla olisi takataskussa hirvivasa piilotettuna niin tuo ei millään kiinnostu. Minusta. Missä on korvat ja missä sympatiat omistajaa kohtaan? Ehkä minulla on nyt oikeasti vääränlainen asenne varsinkin kun koira masentaa kaikissa asioissa näin paljon.

Tai sitten mun tarvitsisi ottaa vain itseäni niskasta kiinni ja alkaa treenata häiriössä, tehdä treeneissä niitä asioita joita koira osaa jo entuudestaan hyvin. Osata itsenäisesti lähteä keskustaan tai uuteen paikkaan ja yrittää muuttaa koiran tämänhetkistä käyttäytymistä. Eikä vain manata koiraansa sisällä ja toivoa sormet ristissä muutosta. Koska ei me viimeisen parin kuukauden aikana olla tehty mitään, ei ole ollut sosiaalisia hetkiä juurikaan yhtään.

Ens viikolla tulee parempi blogimerkintä, lupaan tehdä jotain Rommin kanssa.

Ompas pikkasen hieno tunarointi

2011-06-14T12:33:00.000-07:00

Tankki täyteen ROMMIA
Lava täydeltä kauniita naisia
....
Oulu tänää ja huomen JÄMSÄ
Me ei levätä kahteen päivään

Toivottavasti kukaan ei tän jälkeen tiedä missä me asutaan, mutta sen saa tietää, että meidän Rommista tuli feimi!
Sopii muuten hyvin sanat seuraavaan postaukseen.

Rommi oli mennyttä miestä kun se näki varmasti yli puolen vuoden tauon jälkeen Sipiä!

Joka kerta Jämsässä sataa kun Jennaa näkee. Pidettiin iltapäivällä vähän isomman sakin treenit. Joukkoon mahtu Jenna&Siri&Norri, Juulia&Voitto, Melkku&Eetu, Evie&Soolo sekä Janita&Tara&Santtu. Sää oli kyllä kamala, mun tulo oli kyllä muutenkin vaakalaudalla koska tuntemukset koiraa kohtaan voisivat olla paremmat. Ehkä sitten oikeasti olisi pitänyt jäädä kotiin koska noista treeneistä ei vain tullut mitään, ei mulla eikä koiralla.

Oikeastaan treenit jäi sille tasolle, että katsoin kun muut teki. Ei oikein maistunut.

Kun Rommi oli vihdoin ja viimein rauhouttunut, se sai hieman leikkiä Sirin kanssa. Kiinnostus kyllä vei Norrin perään, mutta kyllä oli pontevaa poikaa kun sai leikkiä söpön collienartun kanssa. Hetken päästä saatiin loputkin porukasta kentälle ja treenit voitaisiin aloittaa. Jokainen alkoi tekemään omiaan, mutta en saanut kertaakaan Rommiin kunnon kontaktia. Se oli treenien ajan pahasti paineistunut, kiinnostus oli muiden koirien luokse. Pari kertaa vein Rommin kauemmas jäähylle jossa se inisi ja ulisi. Mun viimeisetkin hermonrippeet oli koetuksella.

Olin oikeasti sen jälkeen täysin tuohtunut koiran suorituksesta, että vannoin lopullisesti lopettavani koiran kanssa tokon. Eihän me todellakaan lähdetä kisakentille enään, tämä sen jo varmisti, mutta jaksaako vääntää jos koira ei kestä enään häiriössäkään suorittaa. Kuitenkin mieli muuttuu ajan edetessä, mutta päätös vielä pitää. NYT VIELÄ. Kyllä se muuttuu. Ehkä me sitten pysytään vaan mölleissä jos niissäkään. Nämä vastoinkäymiset vaan sapettaa.

Toivottomat treenaa ja uimakyvyttömät käyttää pelastusliivejä

2011-06-09T08:11:00.000-07:00

Minusta on kiva laittaa turhien blogiviestetien sekaan pientä tunnelmamusiikkia joten tässä, laitahan soimaan ennen kun aloitat lukemaan. Olen hurahtanut viimeisen kahden vuoden aikana 70-90-luvun klassikoihin, as you see.

Meillä muutaman viikon aikana on tapahtunut kaikenlaista, mitä nyt yleensäkkin koirakesänä voi tapahtua. Ollaan käyty pitkillä lenkeillä, tokoiltu (ja yleiskäyttäytymistä), näyttelytreenejä, uitu ja hengailtu. Onneksi molemmilla koirilla alkaa olemaan jo kesäturkit sillä kuka nyt tuossa kuumuudessa pystyy tekemään mitään?

Heti ensimmäisellä kerralla sain kokea hämmästyksen kun menimme Rommin kanssa joenrantaan uimaan. Olihan se vielä tietenkin vähän vastenmielistä mennä. Takapää ei valahtanut joenpohjaan kertaakaan ja takajalat toimivat juuri sillä tavalla kuinka niiden kuuluukin. Jätte bra! Meidän hirvikoirasta saadaan vielä kunnon (pelastusliivi)vesipeto. Samanlaisia kertauksia otetaan suurinpiirtein pari kertaa viikossa sekä muutamia pieniä pätkiä ihan sillä tavalla, että kahlataan yhdessä vedessä ilman pelastusliivejä. Olisittepa vain kuulleet kuinka Rommi örisi ensimmäisen kerran pelastusliivejä laittaessaan se oli sekoitus epätoivoa, hepulia ja komentamista.

Tokoa olemme treenanneet yleensä aamulla/illalla vain ja ainoastaan sen takia, ettei koiralle tulisi niin kuuma. Kyllähän tuo mokoma osaa ja kun treeneihinkin on lisätty ripaus omaperäisyyttä niin siitähän meidän harmaapoika innostuu vielä enemmän. Meidän kisatavoitteet on kai haudattu aikoja sitten, mutta ehkä jatkamme ihan omaksi iloksi tämän lajin parissa. Tai ken tietää jos vaikka joku päivä tuo koira yllättäisi...toivottavasti.

Ja kaiken tämän ohella on myös päästy avaamaan jo aikoja sitten pyöräilykausi josta Rommi on pitänyt aina.
Mun pää alkaa lyömään tyhjää, ehkä seuraavasti blogimerkinnästä tulee paljon kivempi!

Rommin toivelistalla: enemmän ymmärrystä omistajalta

2011-05-31T03:09:00.000-07:00

Ymmärrystä on lähipäivinä herunut erittäin niukasti. Olen taas miettinyt ajatukseni puhki Rommin korvattomuudesta jo sunnuntaista lähtien. Vaikka jätkä olisi liinassa tai aidatulla alueella jossa on kuitenkin hälinää kuten koiria, en saa koiraan kontaktia, edes pientä vilkaisia "missä mamma menee". Ikä toki tuo mukanaan tätä päättömyyttä, samoin kun se, ettei koira ole ollut sosiaalisissa tilanteissa muiden koirien kanssa niin monesti.

Pyydän Rommi nyt tosi nätisti, voisitko rauhoittua ja huomioida tätä hellyyndekipeää omistajaakin!

Kuvasta puuttuu kaksi koiraa. Miittiporukka 30.05.2011.

Vihdoin ja viimein päästiin miittaamaan isomman koiraporukan kanssa Rapulammella eilen illalla. Koko päivän oli satanut, mutta onneksi sitten kun h-hetki lähestyi niin sää oli puolellamme. Meidän kanssa vietti kivaa koirailtaa kaksitoista muuta koiraa omistajineen. Parasta kuitenkin oli se kuinka reippaasti Rommi poikienkin kanssa oli ilman konfliktejä. Oli paljon haisteltavaa ja päähän siinä koiralla meni nopeasti sekaisin.

Ensimmäiseksi kun koirat olivat saaneet tutustua toisiinsa rauhassa, päätettiin lähteä pienellä kävelylenkille sillä lähistöllä oli mukavia metsäpolkuja. Koko seurue lähti siis sinne. Rommi oli ainut joka joutui (huomatkaa painoitus: joutui) olemaan kiinni liinassa ja sitä ei päästetty hetkeksikään silmistä. En minä tai muutkaan. Rommi mennä viiletti korvattomana muiden koirien kanssa tutkien ihmeellisiä asioita. Koira kyllä tykkäsi, mutta omistajalla meinasi hajota pää sillä mitään rotia koiraan ei saanut. No ei se nyt yllätyksenä tullut, mutta...

Lenkin jälkeen palattiinkin jo lähtöpisteeseen jossa pidettiin kiva grilli-ilta. Tehtiin (laillisesti vielä) nuotio, keräännyttiin ympärille sillä välin kun koirat häsläsivät sivummalla. Rommin kyllä jouduin viereen sullomaan koska ei sitä jaksa koko ajan muiden ympäriltä hakea kun on ihan solmussa piuhansa kanssa. Paistettiin makkaraa, puhuttiin, kuvailtiin toisiamme (muistitikku täynnä näitä upeita otoksia)! Oli aivan mielettömän mukavaa, koiratkin oli ihania.

En edes tarkalleen muista kuinka kauan me siinä syötiin ja istuttiin, mutta siirryttiin sitten hiljakseltaan Rapulammelle päin heittelemään koirille keppiä. Koiraa lappasi veteen kepin perässä, mutta Rommi ei kahlaamista pidemmälle mennyt. Välillä kuului vikinääkin "älä mene sinne, tule minun luokseni", pojalla ei ollut uskallusta mennä.

Piti varoa koko ajan koska liikkeellä oli paparaazoja!

Nautin koko päivästä täysin rinnoin. Vielä illan päätteeksi yhteiskuvan ottaminen ja yksityiskuvauksia. Kerran taisi siinä vaiheessa Rommi ärähtää Voitolle, eikä mitään tietoa syystä. Rommi on kyllä aina silloin tällöin vähän mölissyt Voitolle... Paloko sillä sitten käämit kiinni. Kiitoksia vielä kerran seurasta koiratytöt ja Santtu, Tara, Soolo, Manu, Viltsu, Tuikku, Ukko, Voitto, Nita, Eetu, Pepe ja Mosku.

Kuvagalleriaan en nyt anna linkkiä, joten näillä joudutte nyt pärjäämään, koska luulisin sen sisällön paljastumisen tuottava sen, että monta äkäistä naista olisi kurkussa kiinni. :D Ehkä seuraavissa postauksissa tulee lisämateriaalia sillä odotellaan vielä osalta ihmisiltä kuvia päivästä.

Taivas varjele kenen harmaa juoksee vapaana aitauksen ulkopuolella?

2011-05-29T11:09:00.000-07:00

Rommi ja hänen söpöt tyttöystävät!

Johan omistaja sai aikaiseksi tehdä jotain koiransa kanssa... On vain tupannut työssäoppiminen viedä aikaa myös koiralta. Nyt tälle asialle toivottavasti tulee muutos sillä kohta alkaa kuuma koirakesä (joka sitten lopahtaa siihen, että vietän suurimman osan kesälomasta töissä). Ei se silti mitään!

Lähdettiin tänään Ilonan&Nitan kanssa ajelemaan kohti Jyväskylää tarkoituksena nähdä pitkästä aikaa kelpie Kiusaa sekä tipsu Totia. Navigaattorin päämääränä oli koirapuisto. Omistajalta meni pasmat sekaisin lievästi sanottuna jo kun hypättiin autosta ulos. Miten Rommi siihen suhtautuisi, tämä metsän siimeksessä asuva harmaapoika? Olin jo oikeastaan valmis kääntymään takaisin sillä koiria puistossa oli vaikka muille jakaa.

Siellä se meidän hirvikoira möllötti, muiden koirien seassa. Jokainen nurkka piti kusta, jokainen hajuläntti piti nuolla. Narttuja olisi kiva astua enemmän jos äiti olisi vain antanut. Rommi juosta jolkotteli tyttöjen perässä! Uroksia Rommi ei silti vältellyt, mutta kun kukaan heistä ei provosoinut poikaa niin konfliktejä ei ollut. Oikeastaan ne pojatkin oli ihan kivoja. Ainoastaan kerran kun Rommi ja iso rotikkauros törmäsivät yhteen, nostivat molemmat kulmiaan toisille.

Kuvaan mukaan on päässyt myös kelpie-Kiusa. Etsi kuvasta Rommi.

Alun jännityksen jälkeen sitä huomasi kuinka koira nautti siitä, vaikka itsekkin oli aluksi hämillään. Kuvissa esiintyvä tanskandoggi oli kaikkein jännittävin tuttavuus jolle Rommi aluksi haukkuikin ja irvisteli, mutta loppua kohden heistä tuli hyvät ystävät. Onhan se pelottavaa kun itseään isompi koira tulee naaman eteen kuolaamaan.

Hetkeä myöhemmin paikan päälle ilmaantuu kolme ihmistä mukanaan koiransa, toinen suomenlapinkoira. Tietysti jokainen koira tuli katsomaan uusia tulokkaita. Lapinkoira alkoi örisemään välittömästi tarhan koirille. Aavistin jo ettei siinä mene hyvin sillä Rommi voi provosoitua siitä aikalailla varsinkin kun koiran elekieli oli niin hyökkäävä. Ovi auki ja hetken päästä nämä kaksi pistivät pienen kähinän päälle. Ei se ollut kun sekunttien ja koirille ei käynyt mitään, mutta hetken mietti onko omassa koirassa taas vika. Vein Rommin rauhoittumaan hetkeksi autoon...

Eipä aikaakaan kun huomaan Rommin aitauksen läheisyydessä. Olin jo valmis huutamaan, että kuka on päästänyt harmaansa vapaaksi. Anteeksi mitä, koirani on päässyt omin avuin autosta? Oli päässyt takalasin ikkunasta jonka oli saanut auki. Hypännyt korkeasta autosta alas. Aikas ninja.

Tapahtumia täynnä koko reissu. Päästin sitten koiran vielä hetkeksi aitaukseen kun suomenlapinkoira omistajineen oli poistunut. Tälläkin kerralla näki taas sen, ettei koiralla ollut mitään hajuakaan korvista vaan se viiletti vaikka kuinka olisi pyydellyt luokseen. Ihan sekaisin niistä hajuista ja kaikesta, kiskoi vielä aitauksen ulkopuolellakin. Käytiin vielä jäähdyttelemässä koiria pienellä lenkillä jossa saatiin sitten kivoja kuvia.

Tattista kivalle seuralle ja niille jotka muistelevat olevansa samaisella hetkellä koirapuistossa!

Ei riemulla rajaa, kun on päästään vajaa sanovat team...Kiusa.

Se valvoo se riekkuu ja rällää, katsellaan mällää

2011-05-18T08:21:00.000-07:00

Laittakaa soimaan ennen kun luette sisällöttömän viestin.

Voitte arvata viisi kertaa, miksen ole päivitellyt blogia. Jääkiekko. Ei se nyt ole vienyt aikaa koiristani, mutta viimeisetkin blogipäivitysajat on menneet telkkarin ääreen kannustamaan ja huutamaan Suomea. Joten sori!

Ei meilläpäin ole tapahtunut kummempia. Parit pihatreenit värkättiin ajankuluksi koska tokon treenaaminen on jäänyt täysin taka-alalle omien opiskelujen vuoksi, ollaan käyty keskustassa sosiaalistumassa. Rommi sai myös tutustua yltiöihanaan keeshondurokseen, Moskuun. Harmaa olisi niin innoissaan mennyt tutustumaan, mutta Moskua hieman pelotti. Eiköhän heistä saada kunnon kaverit kunhan pääsevät kunnolla tutustumaan.

Silloin tällöin kun Rommi on päässyt sosiaalistumaan ihmistilanteissa, on se käyttäytynyt hyvin. Rommi pääsee itse tutustumaan ihmisiin, he rupsuttelevat ja tilanne on sen jälkeen ohi. Näitä tilanteita ei ole tullut vastaan tässä ajassa kuin pari, mutta etenemistä on havaittavissa. Ei se haittaa, tärkeintä on kuitenkin se, että koira oppii oikean käytöksen tilanteissa ja sen jälkeen voisi mennä kokeilemaan ihan mätsäreissä samaa.

Tässä kohtaa ette valitettavasti saa minulta kuvapäivitystä sillä koneemme on alkamassa sanomaan sopimusta irti... Läppärit. Etteköhän te pärjää tälläisellä väli-päivityksellä. Nyt naatitaan!

NIIMPÄ, NYT NAATITAAN!!
T. Viivi, joka siteeraa Tuomo Ruudun lausahdusta: Tämä on iso JYTKY!

Pidän silmäni kiinni kaikelta tältä uudelta

2011-05-04T09:26:00.000-07:00

Nyt tulee sitten aika videorikas blogimerkintä.

Panostin tänään koiraan ja yllätin itseni ostamalla paikkakunnan eläinkaupasta viiden metrin pituisen jälkiliinan jonka käyttötarkoituksena meillä on nimensä mukaan verijälki ja tokon vapaan olemisen treenaaminen. Kyllähän se rahapussissa tuntui, 20e kun siitä maksoin, mutta ostos oli sen arvoinen. Materialismionnellisuus tuo lisää treeni-intoa, eikös totta! Katsotaan saadaanko jotain aikaa tällä uudella välineellä.

Jos vapaana olemisen lisäksi paikkamakuu ja hyppy varmempaa niin suuntana olisi kokeet. Sen verran tyytyväinen olen tuohon koiraan. Tänäänkin se ällöttävällä palkalla teki nättiä jälkeä seuraamispätkillä, luoksarilla ja jäävillä. Nyt laitan nämä videot tähän perään, toinen on nyt temppukoiran mainostamista, mutta rakentavaa kommenttia otan mielelläni vastaan seuraamis-videosta jos jollain sellaista on mielessä.

Itseasiassa kun näin ensimmäisen kerran videon, meidän vauhti on yllättävän hidasta normaaliin verrattuna, mutta luulempa senkin johtuvan hieman kaposesta tilasta. Perusvarmaa työtä silti hirvikoiralta.

Taidan nähdä tähtiä räntäsateen seassa

2011-05-01T10:02:00.000-07:00

Viikonloppu vetää viimeisiään ja nyt olisi aikaa raapustaa kuulumisia. Pitkästä aikaa pääsimme tapaamaan Ilonaa, Nitaa ja Nemoa joista jälkimmäisen saimme häiriökoiraksi treeneihinkin. Tapasimme kentällä jossa aluksi Rommi hieman hermoili kun vastassa olikin jännittävän kiinnostava uroskoira. Edellisestä kerrasta kun nämä koirat näkivät oli varmasti kulunut yli puoli vuotta!

Rommin sain aika helpostikkin oikeaan mielentilaan. Ensin otettiin pelkkiä ohituksia mitä sitten vähitellen vaikeuttaen ja noin yleisesti ihan mallikasta työtä. Sen jälkeen odoteltiin sillä kuvasin Nemon tokoilua. Rommi oli onneksi suhkot hiljaa vaikka välillä inisikin. Jaksoi hyvin odottaa vuoroaan.

Kun oli meidän vuoro treenata, Rommi vähän oli jo tylsistynyt, mutta teki puhtaasti liikkeitä. Niissä kun noin yleisesti ei ole oikeastaan korjattavaa, mutta kisoihin ei voi vielä mennä. Teki tyylikkäitä käännöksiä vaikka joskus piti älähtää kun katse harhaili tai koira oli jo vähän iskemässä takapakkia. Ei ollut tarpeeksi uskallusta päästää irti vaikka siinä hetken olisi pysynytkin. Silti hyvä mieli jäi treeneistä koiran osalta: se osoitti miten hyvin se osaa käyttäytyä muiden koirien kanssa sekä hyviä toko-ominaisuuksia! Kumpa se vapaana oleminen rupeaisi toimimaan niin tuo olisi pitelemätön.

Sen jälkeen lähdettiinkin kävelemään ympäri keskustaa ja vaikkei sitä ihmisvilinää ollutkaan niin reilusti kuin olisin halunnut, saimme sosiaalistumista hyvin. Rommi oli kuin viilitynnyri, ei oikeastaan häiriintynyt mistään. Kävelimme keskustasta hieman sivumalle ja lopulta löysimmekin itsemme metsäpoluilta josta sitten pääsimme Iipun kotiin.

Aurinkoisen kelin lomassa putosi tälläistä valkoista sontaa myös.

On kiva saada vaihteeksi treenivideoiden tilalle kaverivideota! Rommi pääsi treenilenkin jälkeen moikkaamaan Nitaa ja näillähän oli paikoittain erittäin kova meno joka taltioitui myös videolle. Ensimmäisen videon lopussa Nita tekee kuvaajalle tyrmäyksen. Toiseen videoon pääset tästä. Kiitos Ilona kivasta treeniseurasta!

Puutteita koodissa, korvaan pessimistisyydellä

2011-04-26T22:55:00.000-07:00

Ollaan oltu Rommin kanssa ällöttävän aktiivisia viimeisen viikon aikana. Päätin ottaa eilen härkää sarvista ja aloin treenaamaan Rommin kanssa kosketuksen kestämistä.

Ensimmäinen koekaniini oli pikkusiskoni ja tämän kaveri jotka saivat tutkia Rommin. Ilmoittivat reippaasti tulostaan ja alkoivat tutkimaan koiraa ollessa poseeraus-asennossa. Pari kertaa vilkaisi, mutta terävä komento niin poika oli lumoutunut herkkuun. Sitten lopuksi tytöt saivat antaa herkut ja tilanne siinä.

Eilen me sitten tavattiin Juulian ja Voiton kanssa. Ensin menimme pellolle jossa kuvasin Voittoa, Rommi oli liinassa jossa sitten haahuili omiaan haistellen ruohikkoa. Ei ollut korvia nimeksikään. Menimme pellon viereiselle kentälle, jos sitä nyt treenikentäksi voisi kutsua ja laitoin Rommin varjoon rauhoittumaan. Oli hiljaa ja makoili vain.

Ennen kun aloimme treenaamaan tokoa, pyysin Juulia tutkimaan Rommin esittäessäni sitä. Pari vilkaisua, mutta antoi hyvin tutkituttaa. Eiköhän tällä tyylillä hoidu tuo Rommin epäröinti silittämistä kohtaan.

Tykkään edelleen todella paljon Rommin seuraamisesta, vaikka välillä se edistääkin ja on nojaamassa jalkaani koko painolla. Seuraamispätkissä ei ollut mitään valittamista, mutta maahanmenossa se epäroi kahdesti ennen kun otin käsimerkin mukaan. Sen jälkeen toimi taas kuin rasvattu. Koira olisi hyppyä mukaan lukematta koevalmis, mutta en vielä ole tarpeeksi uhkarohkea siihen koska koira ei pysy vapaana.

Tämän jälkeen vielä kävimme kävelylenkillä joenrannassa jolloin alkoi myös hieman tihuuttamaan. Rommi oli aivan ventti autossa. Kiitos Juulia ja Voto seurasta jälleen kerran, odottelen innollani niitä kuvia ja videoita!

Tänään meidän hirvikoiralla on vuorossa pesu koska talven ja kevään liat alkavat paistaa turkissa.

Vaadin tähän koiraan järjestystä!

2011-04-25T08:39:00.000-07:00

Tänään treenasimme Miran, lapinporokoira-Redin ja corgi-Tinon kanssa ja oli kieltämättä sattumuksia täynnä nekin treenit. Keli oli järkyttävän kuuma, mutta kun Mira antoi hyviä treenausvinkkejä, sain Rommin jonkinlaiseen vireeseen. Otimme ensimmäiseksi ohituksia joista Rommi suoriutui hyvin vaikka kontakti katosikin liikkeen lopussa nopeasti. Olin silti erittäin tyytyväinen koiran panokseen sillä kertaakaan ei vilkaissut Rediä päin vaan töllötti minua.

Kuvasin ensimmäiseksi Rediä jonka aikana Rommi löhöili hiljaa varjossa. Seuraavaksi oli meidän vuoro ja otimme perusliikkeitä. Ihan kivalla motiivilla. Koira oli vapaana ja ei ollut lähdössä minnekkään... kunnes.

Huomasin, että koira alkoi katselemaan ympärilleen, mutta koitin pyytää koiraa luokseni herkkuja näytellen. Olisi pitänyt tajuta, mutta liian myöhään ja koira viiletti jo toisella puolella kenttää kohti tuntematonta. Siinä sitten juoksin huutaen perässä, mutta koiralla ei ollut aikomustakaan pysähtyä saati huomioida minua. Sain sen kuitenkin jonkun pihassa kiinni hännästä. Säikähdin ihan vietävästi ja treenit meidän osalta loppui siihen.

Olisihan sitä voinut hihnassa ottaa pari liikkettä, mutta fiilis meni.

Kuvasin silti vielä tämän jälkeen Tinon jonka aikana Rommi oli hermostuneempi ja saattoi ulvoa hiljaa. Tästä pääset tämän päivän otoksiin. Treenien päätyttyä kävelimme pojan kanssa keskustaan odottamaan äitiä kaupan eteen. Rommi istui rauhallisesti vieressäni kunnes luoksemme tuli pariskunta jonka Rommi oli ennenkin tavannut. Annoin heille parit nakit jotka he pystyivät antaa koiralle. Kaikki meni oikein hyvin kunnes nainen vielä ennen lähtöä silitti hieman koiran selkää joka vaikutti Rommiin niin, että koira nosti kulmiaan.

Minulla meni suorastaan pasmat sekaisin. Olen oikeasti vinkkejä kaipaamassa. En tiedä puolustaako Rommi minua vaiko on itse niin epäröivä, että tekee noin. Pitääkö jokaisessa tilanteessa kun ihmiset ovat kiinnostuneet Rommista sanoa, että antakaa sen tulla luoksenne ja annan heille herkut jotka antaa koiralle. Ja sitten hieman rupsutuksia ja tilanne ohi? Joku kuri tälle pitää saada. Olisi kiva harrastaan edes jotain lajia, mutta viekö sitten tämä asia lopullisesti ne viimeisetkin. En tahdo olla marttyyri, mutta siltä tuntuu nyt.

Ideoita, ehdotuksia. Nyt olisi vinkit paikallaan.

Kuten emäntä jo varoitteli, varokaa heikkoja jäitä...

2011-04-24T07:29:00.000-07:00

Eilen sitten pitkästä aikaa sain sovittua treenit keskustassa. Keli oli kyllä hiostavan kuuma (vaikka mennään vasta huhtikuun loppua) joten täydellistä suoritusta en tohtinut sillä hetkellä ajatellakkaan. Kunhan päästään tapaamaan uusia koirakavereita, sosiaalistumaan vilkkaampaan ympäristöön.

Hei pikkutassu ja isotassu!

Meitä tuli tänään viihdyttämään Melkku ja Eetu jotka myös Rommi näki ensimmäinen kerran. Hirvikoirahan oli oikein polleata poikaa, nakkihäntä heilui laidalta laidalle kun nämä nuuskuttelivat toisiaan. Vähän kyllä egoilian elkeitä meidän lapsosella oli, mutta Eetu oli niin kiltti poika ettei välittänyt. Minun piti siis puuttua asiaan monesti.

Ensiksi kuvailin kun Melkku treenasi Eetun kanssa ja annoin sillä välin Rommin miettiä syviä tuntemuksiaan, mutta monesti piti hirvikoira vetää pois linssin edestä koska kolki oli oikein suloinen ja viehättävä hänen mielestään. Kuvia voi katsella täältä. Kun sitten oli meidän vuoro, päätin koittaa pitää Rommia vapaana. Se kyllä onnistui hyvin, mutta koiran vire taso oli aika nollassa vaikka suorat seuraamiset onnistuivatkin hyvin. Käännöksissä löysyyttä. Kuumuus varmaan teki oman vaikutuksen asiaan, mutta myös se ettemme ole treenanneet sellaisessa häiriössä hetkiin.

Rommia nauratti. Kuvan otti Melkku.

Päätimme lähteä siitä läheiselle järvelle josta oli onneksi jo mukavasti jäitä sulanut joten koirat pystyivät kahlaamaan. Rommi oli onneksi paljon rennompi veteen mennessään ja vaikkei se edennyt kuin mahakarvojen kastelemiseksi, mutta koira meni ja porskutti reippaasti. Se jopa päätyi jään päälle josta oli erittäin hämmentynyt ja alkoi ujeltamaan. Pienen tsemppauksen jälkeen koitti hypätä rantaan, mutta mittaa jäi niin lyhyeksi, että molskahti veteen. Syvyyttä ei ollut silloinkaan kun alle puoli metriä, mutta emäntä ja koira märkinä.

Mentiin vielä lopuksi Melkulle joilla oli aidattu piha joten Rommikin pääsi pitkästä aikaan viilettämään vapaaksi. Siinä mentiin ensimmäisenä kovaa taka-ajoa, corgi tietysti perässä. Ja nyt on huolella piha merkkailtu. ;) Kiitoksia kovasti seurasta ja pitää nähdä useammin! Seuraavan kerran pelastusliivit mukaan.

Kuvan otti Melkku.

Raivostuttavan hieno hirvikoirapoika

2011-04-22T05:50:00.000-07:00

Mietinkin pari päivää sitten jo milloin meidän tapaturma-altis koira taas itseään kolhii. Tänäänhän se. Olin ottamassa pihassa kuvia Rommista kunnes huomasin vasemmassa takatassussa verta. Säpsähdin hieman ja aloin tutkimaan sitä. Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään haavaa tai tassu olisi ollut arka. Tutkiessani koiraa huomasi veren tulevan tämän alapäästä, hieman pippelin sivusta pienestä haavasta. Verta oli tullut mukavasti ja se puhdistettiin kunnolla. Onneksi ei ollut taas eläinlääkärireissu tai kyse ollut mistään vakavemmasta.

Mulla on kiva toko_koira. Inhoan vain yksinkertaisuudessaan tätä omistajan ja koiran ailahtelevuutta. Tiedostan kyllä sen, että jokaisella on joskus huonoja päiviä, mutta henkisesti ne rasittaa. Tiedän myös koirani potenttiaalin lajissa, mutta myös sen, että sen eteen joudumme työstämään aivan hirveästi. Olemmehan me ennenkin ne esteet ylitetty. Tästä blogista tulee kyllä enemmän oman mielen tutkiskelua kuin treeni-aiheinen, mutta sehän kuuluu prosessiin.

Meidän vapaana olemisen treenit sen kuin saavat takapakkia kun nuorimmaistet siskoni ovat vahingossa päästäneet Rommin vapaaksi. Näitä sattuu melkein joka kuukausi ja mietin hartaasti, miten vaikea on ottaa koira ulos tai laittaa se takaisin tarhaan? Tästä olen pitänyt heille tunninkin, miten toimia tietyssä tilanteessa. Eivät ole sisäistäneet sitä vielä kovin hyvin. Mutta silti se raastaa hermoni pihalle.

Meillä on ollut tänään silti hyvät treenit. Olen aikeissa jopa muuttaa sivulle-käskyä sillä se tulee vasemmalta puolelta tosi hyvin. Toisaalta takaa kiertäminen on nyt iskostua mieleen joten en ole vielä tästä täysin varma. Sillä on nykyään tosi hyvin hallinnassa takapää ja kun vaan intokin löytyy kohdalleen niin se on oikein kivaa katseltavaa! Tämän päivän treenit tapahtuivat pihassa pienoisessa häiriössä mikä käy näin aluksi hyvin sillä häiriötreeniä Rommi ei pitkän tauon jälkeen kestä. Valitettavasti videolle asti en saanut otettua sillä se unohtui täysin treenatessa.

Seuraamiset: Kun se vain keskittyy niin löytyy aina oikea paikka ja kontakti. Yleensä se silti hieman painaa jalalle suoria pätkiä tehdessä. Tässsäkin ollaan silti edetty, mutta vähän haku-ammuntaa se välillä on. Tykkään silti!

Seuraamisesta maahanmeno ja seisominen: Näissä ei ole ollut vähään aikaan mitään korjattavaa, sillä koira tekee ne puhtaasti ja innolla. Huomaa kuinka koira tykkää vaihteluista.

Otin hieman lopuksi paikkamakuuta, noin 30sek jossa menin palkkaamaan katsekontaktista. Koska tätä liikettä ei olla harjoiteltu pitkään aikaan, on hyvä saada ensin kontakti kuntoon, ennen kun alkaa pisentämään aikaa.

Kaikki tämä vapaana josta olen tietenkin erittäin tyytyväinen. Minulla oli kyllä herkkua koko ajan matkassa, mutta koira työskenteli innokkaasti. Välillä jopa otettiin pientä lenkkiä pihan ympäri ilman käskyä ja Rommi taapersi perässä. Toki yksi kerta ei kerro vielä mitään, mutta pitäähän sitä aloittaa aina jostain. Jos vaikka tämän loman aikana kerkeisi näkemään muita ja treenaamaan häiriössä.

On aika riehakkaiden toivotusten

2011-04-20T07:56:00.000-07:00

Nyt sutii kuin koira parketilla konsanaan

2011-04-17T06:05:00.000-07:00

Monissa blogeissa on tällä hetkellä menossa pieni kysymys/tehtävä johon päätin myös itsekkin vastata. Alkuvuoden Koiramme-lehdessä (Tammikuu 2011) kerrotaan hyvin koirablogejen lisääntyneen huimasti ja niillä on harrastajien keskuudessa kysyntääkin. Itse kysymyksenä oli, miten itse on aloittanut blogiin kirjoittamisen ja miksi?

En millään saa tätä tiivistettyä nätisti, mutta muistelisin tämän lähteneen siitä, kun tahdoin jakaa omia kertomuksia muille. Se varmasti oli suurin syy tähän. Totta kai kiinnostus kirjoittamiseen auttoi aloittamaan bloggauksen. Tämä on myös erinomainen päiväkirja koirilleni, pystyn lukemaan edelliset merkinnät asiat yhä uudestaan ja tarkastelemaan mihin olemme siitä edennyt. Siitä on siis paljon hyötyä itselleni. Myöskin varmasti joissain asioissa muillekin.

Olen kirjoittanut blogiin jo varmasti kolme vuotta kun aikoinaan vielä Kossukin eli.

Jos totta puhutaan en olettanut tämän saavan näin paljon nähtävyyttä mitä se tällä hetkellä on. Koska alkujaan tämän kuvittelin olevan tutuille ja koirieni kasvattajille hyvä mahdollisuus seurata Kassun ja Rommin elämää. No, sitä se on varmasti vieläkin, mutta huimasti käviöitä meidän blogissa on kuukausittain. Ja se hämmentää minua! Joten kiitoksia vielä kerran kaikille lukioille ja kommentteja lähettäneille koska se tuo aina lisää intoa kirjoittamiseen.

Tänään samalla kun äiti meni keskustaan kaupoille ja äänestämään pääsimme pitkästä aikaa sosiaalistumaan. Käveltiin keskustassa jossa Rommi oli rento sekä rauhallinen ja käyttäytyi hyvin kun pari ventovierasta tahtoi silittää. Treenasimme sitten pienellä pysäköintialueella jossa sai samalla mukavasti häiriötä. Se myös huomattavasti näkyi laadussa. Lopussa tajusin tyhmänä säätäneeni vain perusliikkeitä, niin aloin riehumaan Rommin kanssa jonka jälkeen parani paljon liikkeet. Tyhmä omistaja kun luulee ilman lämmittelyä saavansa koiran energiseksi.

Tokon suhteen vain tuppaa omistaja lievästi sanottuna olemaan treenin tarpeessa. Laji kun on niin kaikkea pientä täynnä ja ne kun menee unohtumaan niin se on sitten menoa. Kaikki yksinkertaisemmatkin asiat poistuu mielestä.

Mutta hei, tyhmästä päästä kärsii koko keho! Ja koirakin!

Aina on aikaa omalle egolleensa

2011-04-14T22:54:00.000-07:00

On tullut huomattua kuinka kuvittelen Rommin olevan kerta heitosta rikki menevä esine. Onhan minulla vielä säännöt koiralle ja niitä noudatetaan joka päivä, mutta sitten kun on kyse jostain muusta niin tuntuu, että minusta on tullut ihan pehmis. Kaikki tämä vain edellisen mätsärikerran ansiosta (kt. edellinen blogimerkintä). Minä en vain kerrassaan tiedä mitä teen tuon tutkinta treenauksen kanssa. Pitäisi vain löytää ihmisiä, uusia tilanteita ja kaikkea, mutta niitä en valitettavasti koulukiireiteni takia voi järjestää. Joten siis ensin pitää järjestää aikaa.

Haluan tuon nyt heti välittömästi kuntoon. Ihan sormia napsauttamalla.

Muutenhan meillä menee Rommin kanssa oikein kivasti. Se on kotona todellinen huomio(haku)koira kun tulee joka välissä viereen toivoen rapsutuksia. Olen toisinaan ärsyyntynyt siihen käytökseen koska sillä se toivoo pääsevänsä vain lenkille ja siellähän sitä huomionhakuisuutta ei jatketa. Se siis vain teeskentelee olevansa niin aktiivinen ja miellytyshaluinen sisällä päästäkseen palkkaansa eli ulkoreissuun jossa kontaktia on turha pyytääkkään. Ihan kiva siis päästä harmaan mielen syövereihin, tosin tämä nyt oli alkujaankin ihan selvä juttu.

Koska emme ole hirveästi keskustan alueella liikkuneet on myös Rommille siitä ollut haittaa. Lenkeillä saa varoa hieman koiran reaktiota kun auto ajaa ohi. Se ei välttämättä hyppää keskelle tietä vaan yleensä valpastuu ja katsoo kun auto ajaa ohi. Päätimme nuorimmaisen pikkusiskon kanssa kävellä viime tiistaina keskustaan (reilu 7km) jolloin näkisimme mikä on tilanne nykyään. Kuljimme koko matkan tien vieressä sillä mitään kävelytietä ei ole tehty reitille. Koira valpastui parille ensimmäisille autoille, mutta kun matka jatkui, koira saattoi sivusilmällään vain huomioida ne. Myöskin vastaantulevat pyöräiliät eivät enään innostaneet. Tosin tässä vaiheessa kyse voisi olla koiran väsymisestä. Kyllähän sillä on takaraivossa käsitys siitä miten keskustassa käyttäydytään.

Lumet on sulannut suurimmaksi osin, vielä on joitakin lumikasoja jossa koirat irtokarvojaan yrittävät piehtaroimalla saada pois. Pihamme näyttää kuolleelta, myyrät ja muut pienet tuholaiset näyttävät liikkumaratansa pihan nurmikon päällä mitä olivat käyttäneet talven jäätävissä keleissä. Kallio alkaa imemään auringonvaloa ja lämpöä. Elämä alkaa vihdoinkin palamaan normaaliksi. On elämäniloa, on elämää. On kevät.

Äskön yksi jämsäläinen eläintarvike kauppias ilmoitti juuri mätsäreistä, jotka olisivat Jämsässä, huomenna. Jos näin tosiaan on, hänelläkään ei ole varmaa tietoa, niin en tiedä uskallanko osallistua sinne. Mitä jos...

Paluu mielen syövereihin ja omantunnon kolkutusta

2011-04-10T07:59:00.000-07:00

Päätin sitten pidemmän tauon päätteeksi kirjoittaa teille pienen tekstinpätkän minun tuntemuksistani tuohon koiraan ja myös siitä, että tänään päästiin kaksijakoisilla mietteillä pyörähtämään kehässä. Ensinäkin mainitsen nyt sen ettemme Rommin kanssa tule osallistumaan Jämsän uniikkiin möllitokoon sillä juuri sille viikolle minulle laitettiin KUT-projektin suorittamista (kyllä, lauantaina) ja olen koko päivän muualla. Eikä ottanut sitten yhtään pattiin alussa, ei sitten yhtään... :--D Nonin, nyt raportoimaan paremmin muista asioista.

Kun Kassu ja Rommi olivat saaneet valtataistelun niin sanotusti selkeään pisteeseen jossa harmaamme oli pomo, tuli myös Rommi käytökseen muutos. Koko ikänsähän Rommi on kokeillut perheenjäseniään ja kokeilee yhä, mutta nyt sille on tullut joitain asioita joita se ei kestä. Jos kaksi nuorinta pikkusiskoani on työntämässä koiraa sivummalle (koira on tiellä) niin tämä saattaa nostaa hieman kulmiaan. Koskaan se ei ole näykkäissyt, mutta selkeä varoitushan tuo on. Näitä tapahtuu silti todella harvoin nykyään, mutta olemme siis nähneet osan Rommin luonnetta.

Tänään sitten olimme Länkipohjan mätsärissä molempien koirien kanssa, Rommin menestys oli SIN ei sij. arvoista. Ja olen tämän päivän sijoituksesta täysin samaa mieltä. Koira meni lukkoon hieman väenpaljoudesta ja käsittelyssä sen sitten viimein ymmärsi ja huomasi. Kun asiallinen ja koiratietäväinen tuomari tuli tutkimaan Rommia huomasin sen olemuksen muuttuvan. Koira luukkiintui ja nosti hieman kulmiaan. Reagoin siihen ja kerroin tuomarille tämän joka sitten käyttäytyi todella osaavasti siinä tilanteessa eikä tutkimista jatkettu. Vain hieman silitystä ja tuomari tarjosi herkkuja Rommille. Kuulemma tässä vaiheessa Rommin häntä heilui.

Rommi kehässä tutkittavana, jälkimmäinen kuva otettu SIN-kehästä.

Koskaan ennen ei ole mitään tälläistä tapahtunut ja olin todella hämilläni. Selitin tämän tuomarille ja hän sanoi, että jos joskus tutkiessa Rommille oli tapahtunut jotain epämukavaa. Juulia (Voiton omistaja) myös huomasi Rommin olevan tutkiessaan epävarmuutta/stressaamista. Kun asiaa tarkemmin rauhassa mietin osasin yhdistää sen siihen, ettei koira ole ollut näin suuressa tapahtumassa varmasti puoleen vuoteen ja se saattoi olla sille sokki jonka ilmaisia tällä tavalla. Rommilla on myös ollut pitkään takajaloissa joku inhottavampi kohta josta ei hirveän mielellään antanut tutkia. Onko tuo epämieluisuus leimaantunut sitä kautta tutkimiseen? Tässä on yksi mahdollinen teoria. Nyt alkaa mahdoton käsittelykoulutus ja tutkimisesta tehdään uudelleen koiralle mieluinen asia.

Asia pistää silti yhä uudelleen miettimään, mitä on tehnyt väärin. Minun ja Rommin yhteinen tie on ollut aina kuoppia ja mutkia täynnä, mutta aina on noustu ylös ja jatkettu. Silti näyttäisi aina tulevan uutta estettä tiellemme. Rommista näkee nykyään tietynlaista pomottelua ihmisten parissa jota olemme yrittäneet hillitä. Tämän koulutuksen toivomme myös sen vaikuttavan metsästykseen sillä emme halua esimerkiksi Rommin tullessa kaadolleen vartioivan sitä ja pitää omanaan, eikä päästä muita metsämiehiä lähellekkään.

Mätsäripäivässä oli myös pieni valopilkku sillä Kassu oli PUN3! En nyt hirveästi kerennyt seuraamaan lapinkoiran kehäkäytöstä, mutta sarkastisesti voi sanoa, että paremmin kuin Rommilla.

Kiitoksia seuranpitäjille päivästä!

Äiti laskin ihan itse: 40 päivää

2011-04-03T11:04:00.000-07:00

Möllitokoon johon muuten Rommi on jo ennakkoilmoitettu. Ja olen aika hermona. Haluaisin kovasti olla ylpeä meidän hirvikoirasta kisoissa, että jos vain hän oppisi siihen mennessä paikkamakuun ja hypyn salat. Toisekseen olisi kiva saada kunnon hyppyeste koska, ei noilla kumisaappailla ja haravantyngillä pitkälle pääse.

Meille kuuluu normaalia. Käydään lenkeillä päivittäin ja keräillään luonnosta kaikki epätarpeelliset pois. Sillä olen luonut Rommista roskakoiran joka noutaa minulle kaiken pyytämäni. Tosin se prosentuaalinen mahdollisuus siitä, että Rommi hakee viiden ensimmäisen käskyn aikaan on pieni. Tehdään silti jotain luonnon vuoksi!

Treenaamista ollaan harrastettu erittäin vähän. Yhtenä päivänä oli jotain esteen alkua ja hyvinhän se meni! Vapaana näitä liikkeitä ollaan tehty erittäin vähän koska luotto omaan koiraan omassa pihassa (heti nokan edessä metsää) on aika pieni. Nyt pitäisi vain jaksaa nostaa tämä ahteri ylös ja lähteä keskustaan treenaamaan.

Suurin kriiseily on syntynyt siitä, että Rommi on alkanut koittelemaan perheeni muita jäseniä esimerkiksi jos joku muu kuin minä käskee sitä tekemään jotain. Pari kertaa on saattanut näyttää hampaita, mutta koskaan ei näykännyt. Näitä(kin) koitetaan kitkeä pois. On tuon harmaan luonne kyllä kaikilla osa-alueilla erittäin vaativa.

Tulipa taas hieman tylsempi blogimerkintä.

Omistaja miettii ollakko vaiko eikö olla

2011-03-23T09:27:00.000-07:00

Valitettavasti minulta ette saa yhtään merkintää ilman valittamista. Tämän hetken huoli on minun pieni pääni joka kehittelee tavotteita Rommille kisarintamalla. Eikä näin saanut käydä, koska lupasin itselleni Korpilahden huonon tokokokeen jälkeen jättäväni tavottelut paremmille. Koska tiedän pettymysten jälkeen masentuvani koiraan, itseeni ja koko tottelevaisuus-lajiin. Että olenko sitten nuija vai tosinuija?

Meillä menee Rommin kanssa paremmin kuin aikoihin. Eiliset treenit pienessä häiriössä olivat lottovoitto. En ole koskaan nähnyt Rombea noin innoissaan, tehden työn puhtaasti ja intohimoisesti. Parasta tässä oli, että treenasimme koiran ollessa vapaana. Mihinkään ei ollut aikomustakaan mennä. Tiedän, että vastoinkäymiset ovat tässäkin lajissa hyvin yleisiä ja varsinkin siihen päälle se, että harrastuskoirana toimii hirvikoira. Olemme edenneet silti huimasti niistä tokokokeen pettymysten ajoista. Omistajan treeni-into sen kun nousee ja toivo siitä, että joskus koirani pysyy vapaana sen kuin vahvistuu. Fantastinen ja epätodellinen fiilis jota tuskin tulen tuntemaan kovin usein (ja se fiilis katoaa heti seuraavalla treenikerralla, lupaan :D )

Myös meidän lappalaisen kanssa on treenailtu hieman! Pikkusisko vihdoin ja viimein tajusi Kassun potenttiaalin tokossa ja vaikka liikkeet ovat ruostuneet parin vuoden tauon jälkeen niin samalla innolla poika pisteli menemään. Täytyy silti sanoa kuinka paljon puhtaammin ja paremmin meidän hirvikoira tekee silti. Paljon on petrattavaa myös Kassussa, mutta sen saa vain korjailtua treenaamalla.

Tässä olisi vielä kuvasarja lenkkireissusta ja lopuksi vielä pari treenikuvaa (ja pakollinen video).

Unfortunately you won't get any posts without complaining from me. At the moment the trouble is my little head which is developing aims for Rommi with competitions. And this wasn't supposed to happen because after the bad obedience competition at Korpilahti I promised myself to leave the aims for the better. Because I know I will get depressed with the dog, with me and with whole obedience after disappointments. So, am I stupid or ultimate stupid?

We're doing much better with Rommi since long time. Our training yesterday under a little disturbance was like a lottery win. I've never seen Rombe working as excited, doing the work clearly and intensively. The best of it was that when we were training, the dog was out of leash and had no intention of leaving anywhere. I know adversities are very common in this sport too, and even more common when your partner is an Elkhound. We have still improved so much from those moments of disappointment after the competition. My enthusiasm in training is just increasing and along that, a hope that my dog can someday be kept free is strengthening. What a fantastic feeling (that will disappear right the next time we'll be training, I promise :D)

We have also been training a bit with our Lapponian! My little sister finally realized Kassu's potential to obedience and even though the moves have worsened after a couple of years' break, the boy was working with the same enthusiasm like then. But I still have to stay how much cleaner and better our Elkhound works. There's a lot of work to do with Kassu as well, but that can only be fixed by training.

Here also pictures from a walk and in the end a couple of training pictures (and a necessary video).

Houston, we have a promblem (again)

2011-03-20T07:03:00.000-07:00

Aika nätti zoomaus loppuun, siellä lepäilee mun peltoauto!

Siinä tämän päivän treenaamisia ja se vain osoittaa sen, että korjattavaa kertyy lisää. Seuraamisessa painaa jonkin verran jalkaa, pidän kyllä kun seuraaminen on tiivistä, mutta jos se on puristavaa... Käännöksissä melkein törmää jalkoihin kun odottaa minun voimalla siirtyvänsä. Lisäksi tuossa pyörimisessä näkee kuinka se paineistuu ja viskaa pyllyään ja koira on joskus puolikin metriä liian edessä. Innoissaan on, mutta kun se menee yli niin koko liike kärsii. Alkaa menemään vain kärsivällisyys tuon edistämisen korjailun takia sillä en tiedä mitä pitää tehdä sen kanssa.

Kuten lopussa näkee niin omistajan luotto koiraansa ei ole vielä hirveän suuri, koska pelkään koiran reagoivan noihin hajuihin ja se olisi sitten menoa. Kuten näette, koirahan oli vapaana treenatessa. Sitten lopuksi vielä uusi temppu minkä Rommi osaa eli ympäri-käskyn. Aika pätevä!

Tokokärpänen iski ja kovaa

2011-03-12T08:18:00.000-08:00

Alan pikkuhiljaa hahmottamaan jo virheitä joita minä ja Rommi tehdään. Minulla on vielä tietysti tietynlaisten rutiinien löytö liikkuessa jottei se olisi tökkivää tai pätkivää. Ne ovat pieniä vikoja joita pitäisi yrittää korjata ennen kun pilaa kaiken. Rommi on kova nojaamaan minuun seuratessa, arvostan kun se on tiivistä, mutta kun se alkaa tuntumaan jo taakalta jalassa. Toinen asia on edistäminen. Siinä onkin jo korjattavaa ja tavotteita.

Asia minkä tahdon sanoa on, että tokoilu alkaa pitkästä aikaa maistumaan mielekkäälle ja hyvälle. Nimettäin tänään sellaiset nopeat treenit otettiin Juulian ja Voton kanssa! En edes ottanut liinaa mukaan vaan treenasin omatekemän joustonarun kanssa. Niin ja päästin sen ilman stressiä vapaaksikin.

Hieno pokkarikuva kun järkkäri on siskolla lainassa Salpausselän kisoissa.

Meidän hirvikoira ei sanonut mitään Voitolle joten se oli sillä osa-alueella tosi superi. Treeniaikaa ei ollut kyllä yhtään hukattavaksi niin lyhyt visiitti kun se oli. Vähän perusliikkeitä ja myös pitkästä aikaa paikallamakuuta. Pituutta oli ainakin mukavasti. Rommilla on alkanut katse harhailla sinne tänne, mutta kehumalla kontakti pysyi minussa. Ihan näppärä. Palkkana oli eilen paistettua broikkua, mutta ei näyttänyt tehoavan niin hyvin kuin lihapullat.

(Säätämis-)Seuraamisesta ei tuskin tarvitse kamalasti selittää sillä siitä löytyy video. Se sisältää täysin samat virheet mitä ylhäällä jo kerroin, mutta laitan sen silti tänne koska vapaanakin sen keskittyminen pysyi minussa. Eihän tuo missään nimessä puhdasta ole, mutta tällä hetkellä riittää minulle. Tosin alhaalla olevassa videossa koira ei ole vapaana, mutta otimme siis erilaisia liikkeitä vapaana. Enkä oikeasti luovuta niin helposti mitä parissa viimeisessä tokovideossa on käynyt!

Oli tosi tosi kivat treenit ja Rommi sai pitkästä aikaa tarvittua sosiaalistumista! Kiitos.

Oli aivan pakko lisätä, koska Rommi on nyt ollut tuhma!