Voiko vihdoin toivoa elämää parempaa

Alkaa se takatukka kasvamaan! Hyvältä näyttää. :)

Anteeksi päivittelemättömyys. Se olisi uusi vuosi uudet kujeet! Voisinkin kertoa vuoden ekoista päivistä (tässä odotellessa kun koulu alkaa puolilta päivin, KIVAA...). Ensinäkin toivottavasti pakkaset on pysyäkseen, mittari näyttää nyt -9 ja lunta jonkun verran maassa. Vielä vähän enemmän niin pääsisi hiihtelemään koirien kanssa. Oi voi kun vihdoin on talvi, sen leudon talven jälkeen tämä tuntuu taivaalliselta!

Ja koiratkin nauttii, mitä nyt tassuja palelee.

Ekoista päivistä tulee mieleen Rommin epävarmuus. Sillä on ollut pennusta lähtien todella määrätietoinen ja vahva luonne mikä on viimeisinä päivinä korostunut. Se kävi Kassun päälle, onneksi oltiin väliin menemässä, mutta toisaalta ei Rommi ole ainut koira joka puolustaa ruokaansa. Mitään kummempaa ei tapahtunut onneksi. Siitä asti Rommi on sitten ollut vähän jörö kaikille muille perheenjäsenille paitsi minulle. Eli ei tottele, komentaessa örissyt omiaan. Tälläisiä kausia tulee silloin tällöin, mutta yleensä se siitä laantuu.

Kyllä voin sanoa että kaksi nuorimmaista on eniten varuillaan tuosta koirasta. Mikä on harmi! Ei ole kertaakaan käynyt käsiksi eikä yrittänytkään sellaista, mutta örinällä se kertoo epävarmuudestaan kun se tuntee olonsa uhatuksi. Oon aika kädetön asian kanssa...

Meillä kävi myös lomalla vieraita. Ilona ja Nita poikkesivat 2.päivä kuten viime vuonnakin. Oli mukavaa kun meilläkin päin käyvät jotkut. Molemmat pojat olivat normaaliin tapaansa hyvin innoissaan Nitasta.

Lisää kuvia reissusta löytyy Ilonan kuvat.fi-tunnukselta.

© Ilona