On aika rauhoittua ja miettiä tätä vuotta

On aika laittaa tämä vuosi pakettiin. On ollut taas hieno vuosi, ihan häkellyttävää kuinka aika meneekin näin nopeasti. Vanhaan tapaan voisin listata mitä tapahtuikaan vuonna 2011 - miten siis koirallani meni. Sen sijaan listaan tämän vuoden pää-asiat mitkä ovat jääneet mieleen. Molemmista koirista.

- Kassulle diagnosoitiin rasvakasvain joka leikattiin marraskuussa pois.
- Rommille tämän kauden metsästys-saldoksi tuli 5 kaatoa. (viime vuonna 3)
- Rommi osoitti epävarmuuden merkkejä - pyritty poistamaan.
- Omistaja ei enään ylläpitänyt tokon osaamista, taito ruostunut.
- Tapaturmilta vältytty huomattavasti, ell laskut pienentyneet.

Mitään siis huomattavan säkenöivää asiaa ei siis meidän vuoteen 2011 mahtunut. Eikä se niinkään mitään koska mitään suurta alamäkeäkään ei sattunut. Tietysti päällimmäisenä Rommista hetkittäin huokuva epävarmuus jota on pyritty kitkemään pois siedätyskeinoin - ja tässä onnistuttiinkin jonkun verran. Pyrkimys olisi, ettei Rommi joutuisi elämään epävarmuudessa ja tuntemaan olonsa uhatuksi.

Olisi ihana saada otettua kunnon joulukorttikuva koirista, mutta tuossa säässä se taitaa olla täysin mahdotonta. Pitääköhän sitä alkaa kaivelemaan viime vuoden talvisia kuvia... Toivottavasti ei. :(

Rommin pärstäkertoimesta löytyy arpia mäyrän ja supikoiran kynsistä ja siitä tulehduksesta mikä vaivasi aikaisemmin syksyllä. Mutta onhan katu-uskottavampi..niimpä.


Tämä ja seuraava on otettu tänään Jämsän keskustasta. Kuvan ottohetkellä pidettiin puhetta metsästyksestä ja joulurauhasta. Väkeä tapahtumaan tuli kiitettävästi!

Minulla on ollut tänään ihana ilta. Lähdimme koko perheen voimin katsomaan Jämsän keskusaukiolle eläinten joulurauhanjulistusta johon päätin ottaa myös Rommin mukaan - sillä itseasiassa metsäkoiria oli pyydetty tuomaan mukaan. Pääsimme paikalle, Rommi selvästi vähän jännitti (hyvällä tavalla kuitenkin) kun pitkään aikaan ei ollut päässyt minkäänlaiseen sosiaaliseen tilanteeseen.

Nyt ukkoa seisoi toinen toisen vieressä, makkara ja glögi tuoksuivat ja ihmishälinän taustalla soi joululaulut. Aukiolle oli myös tehty iso nuotio missä sai halutessaan paistaa makkaraa. Vaikka lunta ei ollut juurikaan maassa niin tuli joulumieli ensimmäistä kertaa koko talvena. Rommikin sai maistaa juuri paistettua makkaraa - vaikka mukana oli omat a-luokan herkut. Se oli kuuliainen ja vaikka muitakin koiria alkoi kerääntymään aukiolle, osasi muutamaa haukahdusta lukuunottamatta käyttäytyä hyvin. Tässä näkee kuinka ollaan koulutuksesta lipsuttu.

Oli tunnelmallinen reilu tunti. Rommi sai rapsutuksia monelta metsämieheltä, mutta erityisesti tämän illan jälkeen mieleeni jäi lapsiperheet. Monet tulivat alle polven pituisten lastensa kanssa kysymään saako tätä rapsuttaa. Rommi käyttäytyi uskomattoman hyvin. Lapset saivat antaa herkkuja ja minä kehuin ja palkitsin itsekkin Rommia. Se ei osottanut yhtään epävarmuutta. Ja mikä paras, lapsetkin nauttivat kun näytin mitä kaikkea yksi hölömö hirvikoira voi osatakkaan tehdä. Siellä sai yksi pikkuisista käskyttää Rommia pupu-asentoon. Mitä vain ruuan puolesta.

Paras kommentti oli kuitenkin nuorelta 5v tytöltä joka sanoi "ompas sillä iso pää!". Kieltämättä. Joitakin pelotti hieman Rommi, olihan se melkein heidän kokoisensa, mutta lopuksi uskalsivat rupsuttaa. Se oli ihanaa! Taisi lapsista ja Rommista tulla hyvät ystävät, yhdellekkin 4v antoi suukon. Ei Rommi ole ylisosiaalinen joka hyppäisi pusuttelemaan jokaista vastaantulijaa, mutta tämän päivän perusteella kestää kosketteluja tuntemattomilta ihmisiltä ja erityisesti lapsilta. Teki omistajansa tänään erittäin ylpeeksi, Rommin paras ja rakkain.