"Valitettavasti koirasi korviin ei saada yhteyttä"

Lauantaina Juulia sai suostuteltua mut treenaamaan koirienkoulutuskentälle vähän tokoa. Me treenattiin kyllä. Musta vain tuntui turhalta se sillä ei ollut häiriötä ja me ollaan jankattu ALO-liikkeitä. Olen kyllä pyrkinyt lisäämään treeneihin erilaisuutta niin kun koira osaa, mutta pitäisi osata myös häiriössä. Onhan mulla toki kotona noutokapula ja hei voisinhan mä vähän sitä AVOakin yrittää, anteeksi kun jankkaan samassa tutussa.

Rommihan meni semi-normaalisti. Seuraamiset hyviä, niissä nyt otin palkkauksen vähän eri kohdissa joka tehosi. Täyskäännökset hienot, olin tyytyväinen! Tehtiin jäävät, niissä nyt ei ole koskaan ollut mitään kummallista vikaa joten miksi tässä sitten olisi. Paikkamakuu otettiin kun Juulia teki Voiton kanssa ruutua. Katseli aina välillä muualle, kävin palkkaamassa pariin otteeseen. Tässä olisi pitänyt olla niin häiriötä, jotenkin tuntui turhalta taas.

Luoksetulo oli yksinkertaisuudessaan ällö. En ottanut muistaakseni yhtään normaalia luoksetuloa vaan pyysin koiran aina innostaen. Se kyllä tuli, mutta ensimmäisellä kerralla nokka maassa ja ihan joku kaavera luoksetulo. Kolme kertaa otin luoksetulon ja viimeinen nyt oli ihan hieno. Ällöttävä koira oli silti.

Siis Rommihan oli hieno ja oli kiva treenata, mutta nyt pitää oikeasti löytää häiriötreenejä. Eli uusiin ympäristöihin vaan koiran hermorakennetta testaamaan. Kysymys kuuluukin millon mä jaksan lähteä sitä sinne viemään.

Eilen käytiin mätsäröimässä Jämsänkoskella. Mä uskoin Rommin osaavan käyttäytyä, mutta ei se mennyt ihan niin. Siis se oli vauhkona muihin koiriin, se kävi hetkittäin aika ylikierroksilla (sillä oli suuri tarve murista Kassulle). Siis vauhkona kun halusi muita koiria haistelemaan. Ensimmäiset minuutit olivat hysteerisiä, mä olin valmis tekemään tästä lämpimät rukkaset. Olin jo lähtemässä pois ilmottautumisjonosta, kunnes päätin, että koitetaan.

Eipä juurikaan yhteyttä tuohon koiraan saanut. Se otti niin paljon häiriötä muista koirista, siis ihan älyttömästi. Päätin siinä vaiheessa, ettei meillä tule olemaan enään sellaisia hetkiä (missä tehdään jotain yhdessä), missä koiria saisi mennä tapaamaan vaan vain MINÄ. Onneksi me oltiin viimeisten parien joukossa, Rommi alkoi itseasiassa hieman rauhoittumaan. Menimme kehään jossa koira taas huomioi kaikki muut paitsi minut. Eipä siihen mitään kontaktia saanut. Liikkeet menivät hyvin. Tutkimisessa kerroin heti, että on hieman epävarma, mutta toivoin tuomarin vilkaisen koiran hampaat. Loppujen lopuksi minä katsoin Rommin hampaat koska tuomari huomasi pientä epävarmuutta.

Sininen tuli, oikeastaan toivoin vaikka jonkun yrjön ruskeaa nauhaa joka antaisi meidän luvan lähteä koko mätsäristä. Sinisten kehiin olikin aikaa, Rommi sai olla rauhassa. Sinisten kehässä saatiin sitten ihan ok lopetus. Liikkeet olivat hyviä ja seisottamisessa olinkin koiran sivulla joten pystyin paremmin hallikoimaan koiraa ja sen mieltä. Se jopa oli ihan hieno...hetkittäin. Päätin jatkossakin käyttään tota sivulla-olemista kyykyssä koska se näyttää tehoavan.

Me päästiin kuitenkin 6 parhaan joukkoon, mutta sijoituksille ei päästy. Ei haitannut! Häiriötreenejä taas x miljoonaan ja jotain rajaa tuon koiran vauhkoamiselle. Hauska oli piipahtaa mätsärien ihmeellisessä maailmassa, Rommista otettiin kuviakin (sitä kehuttiin jopa söpöksi) ja metsämiehillä oli paljon kyseltävää. Se oli ihan mukavaa. Ja yhden bassetin omistajan sanoja lainaillen, mikäli näillä mettäkoirilla on jotain mikä kiinnostaa enemmän, ei korviin saada yhteyttä. Se on siinä tapauksessa "piip, piip, piip, valitettavasti koirasi korviin ei saada yhteyttä."

Kassu oli sininen ei sijoitusta. Se oli totaallisen sekaisin varsinkin sinisten-kehässä milloin hänen edessään meni juoksuinen narttu. Olivat tänään molemmat koirat siis lievästi sanottuna kujalla.