Minusta tällä hetkellä huokuu ylpeydentunne! Mentiin tiistaina extempore treenaamaan pienelle kentälle, Eetu-corgin ja Voitto-perron kanssa ja koin ahaa-elämyksen siitä kuinka paljon potenttiaalia koirassa on. Matkamme on kuitenkin vasta alussa ja siinä tulee olemaan niin monta möykkyä ja mutkaa, että paras pysyä realistisena.
Kannan lopun ikäni taskussani naksutinta ja sanon, että siinä on saatu niin hieno kapistus pieneen kokoonsa!
Olin ajatellut aloittavani hyvin simppeleistä asioista kuten katsekontaktin ottamisesta. Palkkasinkin Rommin aina kun hän loi katsekontaktin minuun. Koira alkoi pikkuhiljaa katsomaakin pisempään. Tehtiin ensimmäiseksi lämmittelyiksi pari sivulletuloa, lyhyet pätkät seuraamista. Klikkausääni sai Rommin paljon skarpimpaan tilaan.
Pieni koetus ennen kun edes treenit pääsivät kunnolla alkamaan oli se, että Eetu-corgi saapui. Rommi haki kontaktia oikein hienosti ja oli tosi super eläin. Yllättävää sinäänsä, koska tiedän kuinka Rommi tykkää Eetusta! Eikä me hurjan pitkiä seuraamispätkiä otettu, mutta tuon seuraamisen laadun kelpuutin kyllä hyvin. Oli käännöksissäkin sitä tarvittua intoa ja menemisen makua. Varmasti ilman apujakin olisi pärjännyt, mutta eiköhän oteta pehmeä startti.
ALO-liikeistä tehtiin kaikki muut paitsi hyppyä. Paikkamakuun aikaa en muista, Juulia oli kuitenkin piilossa Voitolta, minun ja Melkun ollessa jonkun matkan päästä koirista. Naksautus kun koira otti kontaktia, kehumista ja välillä kävin palkkaamssa. Eihän se katsekontakti ollut omistajaan katkeamaton, kyllä muukin kiinnosti, mutta pysyi paikalla.
Ihanaa kun Rommi kerrankin kuunteli. Se oli jotenkin niin rento varsinkin siinä vaiheessa kun kuvailin Voittoa ja Eetua eli piti rauhoittua. Jaksoi vielä odottaa hienona autossakin kun käytiin Juulian kanssa mässäilemässä Nesteellä.
Ylpeä koiranomistaja täällä näin hei!
Tehtiin vähän motivaatiotemppuja kuten jalkojen välissä juoksemista.
Rommi ja tarhapöllölästä karannut omistajansa! Katso kaunis korvan-asento.
2 kommenttia:
Me ei harrastettaisi agia tai mitään muutakaan aksun kanssa, jos naksutinta ei olisi olemassa. Se on ollut niiiiiiiiin valtava apu, kun koira on paineistunut suurinpiirtein kaikesta muusta, paitsi naksun äänestä..
Mä olen vasta nyt oivaltanut sen kuinka suuri apu naksutin on koirankouluttamisessa. Aionkin hyödyntää sitä tulevaisuudessa monessa muussakin asiassa. Naksutin on pyörinyt minun laatikossa ties kuinka kauan ja vain harvoin sen olen muistanut ottaa. Nytpä se on todellisessa testissä, että kuinka kauan kestää.
:)
Lähetä kommentti